Saaren kartano ja kansanpuisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suujärveä Tammelassa Saaren kansanpuistossa Lounais-Hämeen pirtin luona.

Saaren kartano ja kansanpuisto Kanta-Hämeen maakunnassa Tammelassa Lounais-Hämeessä lähellä Forssaa muodostavat yhden Museoviraston vuonna 2009 määrittelemistä Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[1]

Saaren kartano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Saaren kartano (Tammela)

Tammelan Saaren kartano muodostettiin vuonna 1559 Tammelan Saaren kylän viidestä talosta. Kylä sijaitsi Tammelan Pyhäjärven ja Kuivajärven välisellä saarella, mistä saari, kylä ja kartano saivat nimensä. Vuonna 1793 kartanon kanssa liitettiin yhdysviljelykseen Saaren pohjoispuolella, Pyhä- ja Kuivajärvien välisellä niemellä sijainnut Kankaisten ratsutila.[1]

Saaren kautta Hämeen Härkätieltä Tammelan Portaan kylästä Tammelan kirkonkylään johtava tie, 2000-luvun tienumeroinnissa yhdystie 2823, oli raivattu maantieksi ainakin jo 1700-luvulla.[1][2] Tiellä oli alkujaan kaksi siltapaikkaa: toinen etelässä Pyhä- ja Kuivajärviä yhdistävässä Saarensalmessa Saaren eteläpuolella ja toinen pohjoisessa nykyisen Venesillan kohdalla. Kun Tammelan Pyhä- ja Kuivajärvien pintaa vuonna 1827 laskettiin parilla metrillä, Venesillan kohdalla ollut salmi madaltui ja lopullisesti vesiyhteys katkesi maantien penkereeseen.[3][4] 2010-luvulla Venesillan kohdalla oleva vesiyhteys avattiin rakentamalla tien alitse rumpu Kuivjajärven Venesillalahden veden vaihtumisen ja veden laadun parantamiseksi.[5][6]

Saaren kartanoympäristöön kuuluvat kartanon talouskeskuksen rakennusryhmä, puutarha, puisto, tiestö ja sillat. Näiden ohella kartanon vaiheilla on myös kulttuuri- ja henkilöhistoriallista merkitystä. Kartanoympäriastöön liittyväy etelässä vuonna 1923 rakenettu betoninen Saarensalmen silta ja siitä alkava Saaren kansanpuisto.[1]

Saaren kansanpuisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Saaren kansanpuisto

Saaren kansanpuiston perusti vuonna 1932 Saaren kartanon maille kartanon silloinen omistaja Erik von Frenckell Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen aloitteesta. Puiston sijaintipaikaksi tuli Kuivajärveen rajoittuvan Kaukolanharjun harjumaasto.[1][7] Jo muutamaa vuotta aiemmin vuonna 1923 oli samaan harjumaastoon lähelle tulevaa kansanpuistoa rakennettu Kaukolanharjun näkötorni paikalle, jolta Saaren kartanossa kesiään viettänyt taiteilija Albert Edelfelt oli maalannut tunnetun maalauksensa Näkymä Kaukolanharjulta (1889-1890).[1][8] Viereisen Kaukolanharjun näkötornin ohella kansanpuiston yleisökohteita ovat alusta asti olleet myös juhannus- ym. juhliin käytetty kesäteatteri katsomoineen ja vuonna 1948 valmistunut kotiseututalo Lounais-Hämeen pirtti. Vuonna 1980 puisto siirtyi Forssan kaupungin ja Tammelan kunnan omistukseen. Myös näkötornia hallitsee Tammelan kunta.[1]

Muut suojeluarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaren kartano ja Saaren kansanpuisto sisältyvät osana myös Ympäristöministeriön määrittelemään valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen Mustiala - Porras - Kaukolanharju.[1][9] Se ulottuu Tammelan Mustialasta Tammelan kirkonkylän, Saaren kartanon, Kaukolanharjun ja Saaren kansanpuiston kautta Tammelan Portaaseen ja Hämeen Härkätielle ja se käsittää myös Tammelan Kaukolan, Hykkilän ja Lunkaan kylät Pyhä- ja Kuivajärvien rannoilla.[9]

Tämän ohella Kaukolanharjun harjumuodostuman keskeisin osa on suojeltu myös Natura 2000 -suojeluohjelmassa niin, että Kaukolanharjun Natura-alueeseen kuuluvat sekä Saaren kansanpuistoon rajoittuva Kaukolanharjun luonnonsuojelualue ympäristöineen että Saaren kansanpuisto.[10][11][12] Lisäksi myös Saaren kartanon pohjoispuolella Kuivajärvessä Saaren kartanoon ja Kankaisten kylään rajoittuva Joensuunlahti - Venesillanlahti muodostaa Natura 2000 -suojelualueen. [13][11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Saaren kartano ja kansanpuisto Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  2. Yhdystie 2823 Karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 30.8.2020.
  3. Lesell, Kreetta: Tammela Kankainen. Keskiaikaisen kylätontin kaivaus Venesillan vesihuoltohankkeen kohdalla 2010.. Museovirasto, 2010. Juklkaisun verkkoversio kyppi.fi -palvelussa (pdf) (viitattu 30.8.2020).
  4. Itäpalo, Jaana: Tammelan Pyhäjärven ja Kuivajärven vesiväyläyhteyden avaaminen -hankkeen toimenpidealueen arkeologinen inventointi 2010. K-P:n arkeologiapalvelu, 2010. Julkaisun verkkoversio Docplayer-palvelussa (viitattu 30.8.2020).
  5. Tammelan Pyhäjärven ja Kuivajärven vesiväyläyhteyden avaaminen -hanke 2009-2012 (arkistoitu versio Archive.org-palvelussa 5.3.2016) Tammelan kunta. Viitattu 30.8.2020.
  6. Tammelan kunta. Tammelan Pyhäjärven ja Kuivajärven välisen vesiväyläyhteyden avaaminen. Vesioikeudellinen hakemussuunnitelma 11.05.2010 (pdf) (Arkistoity versio Archive.org-palvelussa 5.3.2016) Tammelan kunta. Viitattu 30.8.2020.
  7. Saaren kansanpuiston historia ja nähtävyydet Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 29.8.2020.
  8. Klemelä, Päivi & Mahlanen, Soili: Tammelan kylät taiteilijoiden silmin, s. 24-25. Tammela: Tammelan kunta, 2009. ISBN 978-951-96587-3-5.
  9. a b Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II, s. 71-72. Ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto, Mietintö 66/1992. Helsinki: Ympäristöministeriö, 1993. ISBN 951-47-5194-9. Julkaisun verkkovrersio (pdf).
  10. Kaukolanharju 2014. Hämeen ely-keskus. Viitattu 30.8.2020.
  11. a b Valtioneuvoston päätös 2018 tietojen tarkistamisesta ja verkoston täydentämisestä Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 30.8.2020.
  12. Saaren kansanpuiston kulkuyhteydet ja kartat Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 29.8.2020.
  13. Joensuunlahti - Venesillanlahti 2014. Hämeen ely-keskus. Viitattu 30.8.2020.