Säxipcamal Ğizzätullina-Volzhskaya
| Sahibžamal Gizzatullina-Volžskaja | |
|---|---|
.jpg) Maalaus Galiaskar Kamalin akateemisen tataariteatterin sisällä |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1892 Kazan, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 1974 Tšistopol, Neuvostoliitto |
| Vanhemmat | Ğizzätulla Xämidullin (isä)[1] |
Säxipcamal Ğizzätulla qızı Ğizzätullina-Volzhskaya (tat. Сәхибҗамал Гыйззәтулла кызы Гыйззәтуллина-Волжская, ven. Сахибжамал Гиззатулловна Гиззатуллина-Волжская, Sahibžamal Gizzatullovna Gizzatullina-Volžskaja; 1892 Kazan - 1974 Tšistopol) oli tataarilainen teatterinäyttelijätär- ja ohjaaja. Hänelle myönnettiin Tatarstanin tasavallan kunniataiteilijan arvonimi.[2][3]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kazanissa syntynyt Ğizzätullina tuli hartaasta muslimiperheestä. Kun Ğizzätullina nuorena pyrki näyttelijäksi, tämä lopulta rikkoi välit hänen vanhempiinsa.[2]
Vuonna 1907, Ğizzätullina pääsi taiteilija Iljasbek Kudashev-Ashkazarskyn teatteriseurueeseen "Säyyar". Hän oli alun perin nähnyt Kudashevin seurueen ensimmäisen esityksen ja innostunut siitä. Se oli myös herättänyt vahvoja mielipiteitä hänessä; hän kritisoi etenkin sitä, kuinka vain miehet saivat esittää naishahmoja.[3][2][4]
Seurue kiersi kaupungin kylissä esiintymässä. Kyseinen taiteenlaji oli kuitenkin monelle vieras, ja lisäksi naisen näkeminen lavalla herätti epäilyksiä. Seurue päätyi lopulta Moskovaan.[2]
Ğizzätullina tapasi Moskovassa tulevan näyttelijä-ohjaajan Gabdulla Karijevin, joka silloin opiskeli imaamiksi. Hän liittyi seurueeseen. Myöhemmin, erimielisyyksien vuoksi, Kudashev ajettiin ulos seurueesta, jolloin Ğizzätullina ja Karijev korvasivat hänet.[2]
Kun Ğizzätullina ja Karijev riitaantuivat, Ğizzätullina päätyi vuonna 1912 perustamaan oman teatteriseurueen nimeltään Nur. Tästä alkunsa saanut saman niminen teatteri on edelleen Ufan kaupungissa).[2][3]
Ğizzätullinan ryhmä hajosi sisällissodan aikoihin. Tuolloin Ğizzätullina oli kirjoittanut tarinan, jonka teemana oli tataarien irrottautuminen Venäjän vallasta. Valkoiset pidättivät Ğizzätullinan epäiltynä bolševikkien vakoojana ja kommunistina. Syyttömänä vapauduttuaan, Ğizzätullina päätyikin tutustumaan bolševikkeihin. He näkivät hänessä potentiaalia propaganda-tarkoituksilleen, ja täten Ğizzätullina perusti Puna-armeijaan "taistelevan vallankumouksellisen teatteriprikaatin", joka kiersi rintamalla levittämässä Puna-armeijan sanomaa.[2][3]
Sisällissodan päätyttyä, Ğizzätullina työskenteli Iževskin ja Kazanin teattereissa sekä Baškortostanin akateemisessa draamateatterissa.[3]
Säxipcamal Ğizzätullina-Volzhskaya tunnettiin realistisena näyttelijänä. Hänen tulkintoihin kuuluu muun muassa Friedrich Schillerin, Molièren, Namık Kemalin ja Ostrovskin teoksia.[3] Ohjaajana Ğizzätullina keskittyi sankariromanttisiin ja traagisiin näytelmiin, kuten Fatix Ämirxanin ja Ayaz İshakin.[3]
Tataarilainen kirjailija Näqi İsänbät omisti Ğizzätullinan elämälle ja työlleen hänen näytelmänsä nimeltään Gölcamal.[3]
Ğizzätullina kuoli 81-vuotiaana Tšistopolissa. Hänet haudattiin Kazaniin. Ğizzätullina oli aktiivinen teatterintekijä aina kuolemaansa saakka.[3][2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ https://matbugat.ru/news/?id=9568
- ↑ a b c d e f g h Maria Pettersson: Historian jännät naiset, s. 156-159. Atena, 2020. ISBN 978-952-300-664-5.
- ↑ a b c d e f g h i Башкирская энциклопедия в 7 т., т. 2 (В-Ж), 2006 г., Уфа, «Башкирская энциклопедия», 624 с.
- ↑ Большая Российская энциклопедия: В 30 т. / Председатель науч.-ред. совета Ю. С. Осипов. Отв. ред С. Л. Кравец. Т. 1. А — Анкетирование. — М.: Большая Российская энциклопедия, 2005. — 766 с.: ил.: карт.