Tulilahden kaksoismurha

Wikipedia
Ohjattu sivulta Runar Holmström
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tulilahden kaksoismurha on 28. heinäkuuta 1959 Tulilahden leirintäalueella Heinävedellä tapahtunut Suomen kuuluisimpiin lukeutuva henkirikostapaus, jossa surmansa saivat jyväskyläläiset 21-vuotias sairaanhoitajaoppilas Eine Maria Nyyssönen ja 23-vuotias toimistoapulainen Riitta Aulikki Pakkanen. Pääepäilty oli moninkertainen rikoksenuusija Erik Runar Holmström (26. lokakuuta 1923, Munsala8. toukokuuta 1961, Vaasa), jonka nimeen peloteltiin lapsia Pohjanmaalla: "Jos et ole kiltti, Runar tulee ja vie sinut".

Holmström teki itsemurhan ennen pääoikeudenkäyntiä, eikä hänen osallisuuttaan murhiin saatu koskaan varmuudella selvitettyä.

Tapahtumien kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesälomalla olleet Eine Nyyssönen ja Riitta Pakkanen olivat lähteneet Jyväskylästä pyöräretkelle Savoon ja Pohjois-Karjalaan 18. heinäkuuta. Kolilla 25. heinäkuuta kirjoittamassaan kortissa Eine oli kertonut, että he käyvät vielä Varkaudessa ja lupaavat palata kotiin 30. heinäkuuta. Kun heistä ei kuulunut mitään elokuun 3. päivään mennessä, jolloin Riitan olisi jälleen pitänyt olla työpaikallaan, tehtiin katoamisilmoitus hyvin pian. Epäilyt mahdollisesta henkirikoksesta heräsivät. Viimeinen varma havainto tuli matkustajakodista Polvijärveltä, jossa naiset olivat yöpyneet 26.-27. heinäkuuta.

Laajoja etsintöjä toteutettiin aluksi Varkauden lähistöltä virheellisten havaintojen perusteella, mutta lopulta 21. elokuuta etsinnöissä ollut varusmies löysi Einen ja Riitan haudan läheltä Tulilahden leirintäaluetta suohon kätkettynä. Einen ruumis oli riisuttu alastomaksi, mutta kyse ei ollut seksuaalimurhasta. Naiset olivat neitsyitä, joten heitä ei oltu raiskattu. Tytöt olivat saapuneet leirintäalueelle illalla 27. heinäkuuta ja pystyttäneet teltan. Samana iltana myös kaksi paikkakuntalaista poikaa olivat soutaneet heidän luokseen seuraa pitämään ja he olivat poistuneet klo 22 maissa. Näihin aikoihin oli havaintoja myös salaperäisestä mopomiehestä, jonka nähtiin tiirailevan tyttöjä. Tutkimuksissa pystyttiin määrittelemään, että heidät oli surmattu heinäkuun 28. päivän vastaisena yönä, koska kyseisen päivän aamuna leirintäalue oli tyhjä. Murhien tekoon käytettiin kahta asetta. Riitta surmattiin lyömällä päähän jollain painavalla esineellä ja Eine murhattiin raa’asti puukolla. Myös naisten tavarat varastettiin ja piilotettiin. Surmaaja tai surmaajat olivat peittäneet jälkensä ja kätkeneet tavarat huolellisesti. Murhaaja piilotti tyttöjen tavarat lähistölle metsään sekä hautasi ruumiit noin 200 m päähän suohon puukasan alle ja naamioi alueen männystä vuolletulla taimella, jotta etsijät eivät näkisi heti, että alueella oli kaivettu maata.

Keskusrikospoliisin johdolla alkoi tyttöjen tavaroita löytyä maastosta: teltta, makuupussit, alusvaatteita, kello jne. Syyskuun 4. päivänä löytyivät Tulilahden järven syvimmästä kohdasta tyttöjen polkupyörät. Murhat muistuttivat Kyllikki Saaren tapausta. Nytkin ruumiit oli kätketty suohautaan ja haudalta löytyi juuresta veistetty taimi, tavarat oli piiloteltu eri paikkoihin ja pyörät oli upotettu kauemmaksi haudasta, nyt järveen. [1]

Surmatyöt ovat muuttuneet ajan saatossa myyttisiksi, samoin kuin seuraavana vuonna sattuneet Bodominjärven murhatkin, jotka tapahtuivat helluntaina 5. kesäkuuta 1960, vain pari päivää ennen kuin Heinäveden käräjillä alkoi oikeudenkäynti Holmströmiä vastaan. Aikalaisten muistiin ovat jääneet kuvat Holmströmistä paksuissa kahleissa. [2]

Epäiltyjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runar Holmström[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisi otti aluksi kiinni muutamia paikkakuntalaisia miehiä, kunnes epäilyt kohdistuivat yleisövihjeiden perusteella sekatyömies Runar Holmströmiin, joka pidätettiin kotoaan Munsalasta 6. marraskuuta. Monet silminnäkijät sanoivat mopolla liikkuneen tuntemattoman miehen seurailleen tyttöjä jo kymmeniä kilometrejä ennen näiden saapumista Heinävedelle ja uskoivat miehen olleen juuri Holmström. Raskauttavimpana todisteena käytettiin Holmströmin hallusta löytynyttä Mora-puukkoa, jonka arvioitiin sopivan naisten haudan päälle pystytetyssä männyntaimessa olleisiin vuolujälkiin. Epäilyjä Holmströmin syyllisyydestä tuki viranomaisten mukaan myös se, että hän käyttäytyi hyvin levottomasti vietäessä rikospaikalle. Holmström tunnusti aluksi poliiseille liikkuneensa Heinävedellä ja tarkkailleensa tyttöjä ja heidän seurassaan olleita poikia leirintäalueella, ja jatkaneensa matkaa Varkauteen. Holmström kiisti tunnustuksensa jälkeenpäin. Poliisin mukaan Holmström oli kertonut tunnustuksessaan yksityiskohtia, joita hän ei voinut tietää, ellei ollut itse paikalla. Hänen hallustaan löydetty varastettu ampuma-ase lisäsi epäilyjä; ase oli ladattu ja varmistamaton, joskaan siihen Holmström ei rohjennut tarttua, vaikka tekikin pidätettäessä väkivaltaista vastarintaa. Holmström onkin yksi Suomen viimeisistä pidätetyistä, joka tuotiin oikeuteen jalkarautoihin kytkettynä.

Jutussa ilmeni paljon myös Holmströmin syyttömyyttä puoltavia seikkoja. Holmström oli oikeakätinen ja taimen katkaisijan pääteltiin olleen vasenkätinen. Holmström oli pienikokoinen ja pituudeltaan vain 164-senttinen, joten oli vaikea uskoa, että hän olisi yksin jaksanut kantaa tyttöjen ruumiit hankalassa maastossa suoalueelle, haudannut ruumiit maastoon ja vielä peittänyt ne hyvin. Uhrien hautaamiseen käytetty lapio oli noudettu muutaman sadan metrin päässä sijaitsevan maatalon pihalta, mutta talon ärhäkäs ja vieraita haukkuva koira oli ollut kyseisenä yönä hiljaa. Poliisi suoritti tapahtumien rekonstruoinnin, jossa tekijä selvisi hautaamisista ja tavaroiden kätkemisestä oletetussa ajassa, mutta tällöin tiedettiin ennalta, miten kätkemiset suoritetaan. Tutkimuksissa ilmeni, että tappaja ilmeisesti tunsi ennestään murhapaikan eli leirintäalueen maaston. Tämä seikka puolsi Holmströmin syyttömyyttä, sillä hän oli kotoisin ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Vaikka Hölmströmin syyttömyyden puolesta puhui moni asia, oli hän kuitenkin käytännössä ainoa varteenotettava epäilty. Myöhemmin on selvinnyt, että niin jutun syyttäjä Viljo Laaksonen kuin oikeuden puheenjohtajakin uskoivat sittemmin Holmströmin syyttömyyteen.

Koska Tulilahden murhat muistuttivat tekotavaltaan kuusi vuotta aiemmin sattunutta Kyllikki Saaren murhaa, heräsivät epäilyt Runar Holmströmin mahdollisesta syyllisyydestä myös tähän rikokseen. Holmström oli kuitenkin todistettavasti ollut vankilassa Kyllikin katoamispäivänä.

Keväällä 1961, jolloin Holmström oli ollut telkien takana jo 1,5 vuotta, löydettiin Varkauden läheltä tyttöjen alusvaatteita, jotka tutkimusten mukaan oli tuotu sinne samaisena keväänä. Puolustuksen mukaan tämä puolsi Holmströmin syyttömyyttä.

Oikeudenkäynti Heinävedellä oli suuri yleisötapahtuma. Jutun käsittely alkoi Hasumäen kansakoulussa Heinäveden kirkonkylässä 8. kesäkuuta 1960, kolme päivää Bodominjärven murhien jälkeen. Holmström hirtti itsensä pidätyssellissään lakanoistaan tekemäänsä köyteen 8. toukokuuta 1961 kesken oikeudenkäynnin, eikä hänen osallisuuttaan murhiin saatu koskaan selvitetyksi. Holmström oli yrittänyt itsemurhaa pidätysaikana kaksi kertaa aiemmin ja ensimmäisellä kerralla jättänyt jälkeensä viestin, jossa luki "olen syytön".

Holmströmiä olisi kuitenkin odottanut pakkolaitostuomio, vaikka murhasyyte olisikin jäänyt toteutumatta: 60-luvulla vielä voimassa olleen lain mukaan hänen rikosrekisterinsä oli niin pitkä, että yksistään toteen näytetyt rikokset, erityisesti varastetun, ladatun ja varmistamattoman pistoolin hallussapito, olisi vienyt hänen yhteisrangaistustensa määrän yli pakkolaitokseen eristämisrajan.lähde? Kaikki tuolloin vankilassa olleet pelkäsivät yli kaiken pakkolaitostuomiota. Sillä sanottiin olleen elävältä hautaamisen maine, joten Holmströmin itsemurha ei sinänsä ollut yllättävä.kenen mukaan?

Hans Assmann (1923 - 1998)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Surmaajaksi on myös epäilty Bodominjärven murhiinkin liitettyä saksalaissyntyistä emigrantti Hans Assmannia, mutta hänen osuuttaan murhiin ei tiettävästi koskaan ole kunnolla tutkittu. Näitä epäilyjä ovat esittäneet ainakin sekä entinen rikoskomisario ja Alibin päätoimittaja Matti Paloaro että lääketieteen ja kirurgian tohtori Jorma Palo kirjoissaan.

Useiden silminnäkijöiden mukaan kaksi saksaa puhuvaa miestä oli hakenut hieman ennen kaksoismurhia punkaharjulaiselta kioskilta Tulilahden leirintäalueen kartan. Toinen miehistä olisi sopinut tuntomerkkien perusteella Hans Assmanniksi. Miehet olivat liikkellä kuplamallisella Volkswagen -henkilöautolla. Punkaharju sijaitsee lähellä Heinävettä. Assmannin vaimo kertoi vuosia myöhemmin, että hänen miehensä ja tämän autonkuljettaja olivat automatkalla Heinäveden suunnalla murhien aikaan. Vaimon mukaan Assmann oli viettänyt aiemmin pari kesää Heinäveden pitäjässä, jossa hän oli tutustunut myös Tulilahden leirintäalueeseen. [3]

Paikkakuntalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useita paikkakuntalaisia on epäilty alusta lähtien. Poliisi teki kuitenkin virheen jättäen käytännössä kokonaan muut tutkimuslinjat, kun Holmströmistä saatiin taustaltaan hyvin syyllisehdokkaaksi sopiva pääepäilty. Kyllikki Saaren murhan yhteydessä epäonnistunut rikoskomisario Axel Skogman, joka oli myös Tulilahden kaksoismurhan tutkinnanjohdossa oli täysin varma, että Holmström oli syyllinen ja näin muut tutkintalinjat käytännössä haudattiin kokonaan. Holmströmin kuoleman jälkeen poliisi piti tapausta pitkään paljolti ratkaistuna, mitä on julkisuudessa arvosteltu paljon. Moni paikkakuntalainen sanoo edelleen tietävänsä murhaajat, joista toinen olisi edelleen vuonna 2009 ollut elossa.

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murhat ovat nyt 50 vuoden jälkeen vielä selvittämättä. Poliisi tarkistaa tapauksesta edelleen tulevia vihjeitä. [4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]