Ruijankissankäpälä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruijankissankäpälä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Kissankäpälät Antennaria
Laji: nordhageniana
Kaksiosainen nimi

Antennaria nordhageniana
Rune & Rønning

Ruijankissankäpälä (Antennaria nordhageniana) on uhanalainen, Norjan ja Suomen Lapissa elävä pieni ruohovartinen kissankäpälälaji.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monivuotinen ruijankissankäpälä kasvaa 4–6 cm korkeaksi. Haaraton varsi on punainen ja lähes kalju. Ruusukelehdet ovat kapean vastapuikeita, suipohkoja ja kaljuja. Lehdet ovat alta punasävyiset ja päältä vihreät. Varsilehtiä on 4–6. Ne ovat 8–10 mm pitkiä, kapeansuikeita ja parissa ylimmässä lehdessä on leveähkö, vaalea kalvokärki. Valkoisia mykeröitä on 1–3 ja ne muodostavat tiiviin tassumaisen kukinnon. Mykeröperät ovat lyhyitä. Ruijankissankäpälä kukkii heinä-elokuussa. Kasvi on kaksikotinen, eli sen hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä. Suomessa tavataan enemmän hedekasveja.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruijankissankäpälää tavataan kotoperäisenä vain Suomessa ja Norjassa. Ensimmäiset yksilöt löydettiin Norjasta vasta 1950-luvulla. Suomesta laji löydettiin ensimmäisen kerran 1957 Enontekiön Kovddoskaisilta. Suomessa lajia tavataan nykyisin erittäin harvinaisena Enontekiön suurtuntureilta. Laji on löydetty myös Utsjoelta, mutta esiintymän nykytila on tuntematon. Ruijankissankäpälä on kansainvälisesti uhanalainen laji.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruijankissankäpälää tavataan tuntureiden keskipaljakalla. Kasvupaikat ovat sulaveden kostuttamia sorakkoja ja kankaita. Korkeimmillaan lajia on tavattu 1050 metrin korkeudessa.[3] Jalostettuna lajia kasvatetaan kivikkopuutarhoissa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Väre, Henry: Ruijankissankäpälä. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 62.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ympäristöministeriö: Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 30.8.2010.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 414.
  3. a b Väre 1997, s. 62.
  4. Rock Garden Plants Database

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]