Rosa Lemberg
| Rosa Lemberg | |
|---|---|
_1899.jpg) Lemberg vuonna 1899 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. elokuuta 1875 Omaruru (nykyisen Namibian Erongon alueella) |
| Kuollut | 1959 (83–84 vuotta) Covington, Michigan, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | Suomi, Yhdysvallat |
| Ammatti | opettaja, teatteriohjaaja, kuoronjohtaja |
| Puoliso | Lauri Lemberg |
Rosa Emilia Lemberg (o.s. Clay, 31. elokuuta 1875 Omaruru – 1959 Covington, Michigan, Yhdysvallat[1]) oli amerikansuomalainen opettaja, laulaja, näyttelijä, kuoronjohtaja ja teatteriohjaaja, joka oli 1900-luvun alkupuoliskon merkittävimpiä amerikansuomalaisen työväenliikkeen kulttuurivaikuttajia lähes 50 vuoden ajan.[2] Lounaisessa Afrikassa syntynyt Lemberg asui 1800–1900-lukujen vaihteessa myös Suomessa, jossa hän valmistui opettajaksi ja työskenteli myöhemmin ammatissaan muutaman vuoden ajan.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyisen Namibian alueella sijaitsevassa Omarurun kylässä syntyneen Lembergin isä oli brittiläinen kauppias Charles William Clay ja äiti bantuheimoon kuulunut nuori nainen, jolta lapsi kuitenkin otettiin pois jo pian syntymän jälkeen.[1] Kahden kuukauden ikäisestä lähtien hän oli Ambomaalla asuneen brittiperheen hoidossa,[3] ja nelivuotiaana Lembergistä tuli Lounais-Afrikassa Suomen Lähetysseuran lähetyssaarnaajina toimineiden Karl August Weikkolinin ja Ida Sofia Ingmanin kasvattitytär. Lemberg kastettiin ilmeisesti Omarurussa vuonna 1881, jonka jälkeen Weikkolinit vaikuttivat pohjoisempana Ambomaalla sijainneella Omandongon lähetysasemalla. K. A. Weikkolin tunnettiin mukavana miehenä, mutta hänen puolisonsa kerrottiin pitäneen Rosaa ankarassa kurissa lähinnä palkattomana piikana.[1]
Weikkolinit palasivat Suomeen lyhyeksi aikaa kesäkuussa 1888, jolloin perheeseen kuului myös poika Kalle Johannes. Pariskunta kiersi parin vuoden ajan eri puolilla Suomea hengellisissä tilaisuuksissa, joissa eksoottista Rosaa esiteltiin yleisölle.[1] Hänen piti esittää joululauluja hottentottikielellä, vaikkei se ollut edes hänen äidinkielensä. Rosan tehtävänä oli myös kerätä yleisöltä rahaa, joista hän ei kuitenkaan itse saanut mitään. Rosa esiintyi tuolloin myös Jyväskylän laulujuhlilla, jossa hän myi yleisölle itsestään otettuja valokuvia.[3] Vuonna 1890 pariskunta matkusti takaisin Lounais-Afrikkaan, jossa Karl August Weikkolin kuoli vuotta myöhemmin. Puolisonsa kuoleman jälkeen Ida Sofia Weikkolin palasi kotimaahansa, jossa hän asettui Vihtiin. Rosa kävi kansakoulua ja jatkoi kaksi vuotta oppikoulua Helsingissä.[1] Hän sai 19-vuotiaana opiskelupaikan Sortavalan seminaarista. Hän menestyi erityisesti taideaineissa sekä johti koulun kuoroa ja lauloi konserteissa usein myös soolo-osuuksia. Lemberg saavutti suurta suosiota muun muassa Joensuun laulujuhlille vuonna 1897 tehdyllä konserttimatkalla. Hän valmistui opettajaksi 1898 ja sai Suomen kansalaisuuden vuotta myöhemmin, tiettävästi ensimmäisenä afrikkalaisena.[3]
Lemberg sai ensimmäisen työpaikkansa Kuopion pitäjästä Mustinlahden kansakoulusta, mutta elämä pienessä kylässä kävi hänen taustansa vuoksi pian mahdottomaksi.[1] Kyläläisten ennakkoluulojen ja kiusaamisen vuoksi Lemberg ei juurikaan poistunut koululta. Hän jätti työpaikkansa vuonna 1900 ja suunnitteli palaavansa Afrikkaan lähetystyöntekijäksi.[3] Lemberg jäi kuitenkin Suomeen ja toimi vuoden yksityisopettajana Urjalassa ja vuosina 1901–1903 opettajana Cederin koulussa Tampereella. Elämä isommassa kaupungissa oli helpompaa, ja Lemberg oli myös oppilaiden keskuudessa pidetty. Kesällä 1903 Lemberg lomaili Loviisassa, jossa hän tapasi varakkaan venäläisen lääkärin. Pariskunta kihlautui nopeasti, mutta ilmeisesti kokeilemistaan lääkkeistä seonnut puoliso teki itsemurhan vain pari viikkoa ennen sovittua hääpäivää. Tapauksen järkyttämänä Lemberg päätti jättää Suomen ja matkusti kesäkuussa 1904 siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin.[1]
Elämä Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltoihin saapuessaan Lemberg ei osannut yhtään englantia, joten hän hakeutui New Yorkissa suomalaissiirtolaisten seuraan ja liittyi pian myös Amerikan Suomalaisen Sosialistijärjestön paikallisosastoon.[1] New Yorkissa Lemberg oli alusta asti mukana järjestön kulttuuririennoissa: hän johti kuoroa, ohjasi näytelmiä sekä esiintyi ja lauloi suomalaisten kokoontumispaikoissa eli haaleissa.[3] Parin vuoden kuluttua hän avioitui amerikansuomalaisen näytelmäkirjailijan Lauri Lembergin kanssa. Pariskunnalle syntyi kaksi lasta, Irja ja Orvo. Perhe muutti aluksi Michiganin Ironwoodin ja 1910-luvun alussa länsirannikolle Oregonin Astoriaan. Avioliitto päättyi eroon, kun Lauri Lemberg muutti Kaliforniaan ja Rosa jäi lastensa yksinhuoltajaksi. Hän ryhtyi Astoriassa Suomalaisen Sosialistijärjestön kuoron- ja näyttämönjohtajaksi, mutta muutti nopeasti Washingtoniin saatuaan parempipalkkaisen työpaikan opettajana.[4] Länsirannikolla Lemberg liittyi myös syndikalistiseen Industrial Workers of the World -ammattiliittoon, jonka piirissä hän vaikutti myöhemmin erityisesti teatteriohjaajana. Vuonna 1916 Lemberg toimi ohjaajana Montanan Butten suomalaistyöläisten parissa ja järjesti muun muassa ohjelmaa, jolla kerättiin varoja Everettin verilöylyssä surmattujen IWW:n työläisten perheille.[2]
Vuonna 1919 Lemberg muutti Chicagoon, jossa hän jatkoi toimintaansa IWW-ammattiliitossa ja paikallisessa amerikansuomalaisten kokoontumispaikassa Finn Hallissa. Lemberg esiintyi ilmaiseksi ja hankki elantonsa tekemällä ompelijan sekä musiikin- ja kielenopettajan töitä.[2] Vaikka Lembergin tulot olivat hyvin pienet, hän pystyi niiden avulla kustantamaan lastensa musiikki- ja tanssitunnit.[1] Hän toimi kuoron- ja teatterinjohtajana ja esiintyi itse pääosissa tavallisen draaman lisäksi myös lukuisissa opereteissa ja musiikkinäytelmissä. Lemberg tunnettiin erityisesti vaikuttavana laulajana, jonka ääniala oli kontra-altto. Häntä kutsuttiin muun muassa lempinimillä ”Satakieli” ja ”Suomalainen Sarah Bernhardt”. Lemberg ei kuitenkaan tiettävästi tehnyt yhtään levytystä. Laulamisen lisäksi hänet tunnettiin taitavana pianistina.[2] Pitkäaikaisen kotikaupunkinsa Chicagon ohella Lembergillä oli suuri vaikutus erityisesti Oregonin Astorian amerikansuomalaisten sosialistien yhteisössä ja sen kulttuurielämässä.[4] Hänen vaikutuksestaan paikallisen teatterin ohjelmistoon otettiin tunnettujen suomalaisten näytelmien ohella muun muassa Henrik Ibsenin ja Molièren tuotantoa.[3]
Lemberg oli aktiivinen kulttuurivaikuttaja amerikansuomalaisen työväenliikkeen parissa vielä yli 70-vuotiaana. Hän kuoli Michiganin osavaltiossa Covingtonin suomalaisessa vanhainkodissa 84-vuotiaana vuonna 1959.[1]
Väinämöinen-lehdessä vuodelta 1926 on matkakuvaus, jossa kirjoittaja kertoo lyhyesti Yhdysvalloissa Duluthissa teatteriseurueensa kanssa vierailleesta Aarne Orjatsalosta ja tämän pienestä näyttelijäseurueesta. Seurueeseen kuuluivat muun muassa sisarukset Irja ja Orvo Lemberg, joiden sanotaan olleen siinä mielessä suomalaisia, että heidän äitinsä oli Rosa Clay, joka oli Yhdysvaltoihin muutettuaan avioitunut suomalaissyntyisen miehen kanssa.[5]
Elämäkerrat, dokumentit ja kaunokirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rosa Lembergistä on julkaistu myös kaksi elämäkertaa. Arvo Lindewallin suomenkielinen Rosalia ilmestyi jo hänen eläessään vuonna 1942, mutta sen tarinoita on väritetty runsaasti.[1] Kirjassa esimerkiksi väitetään Lembergin isän olleen Kapkaupungin brittiläinen varakuvernööri ja äiti puoliksi arabitaustainen.[3] Vuonna 1993 ilmestyi siihen pohjautuva Eva Helen Ericksonin englanninkielinen elämäkerta Työmies Societyn kustantamana.[1] Vuonna 2010 Lembergin elämää käsiteltiin Yle Teeman esittämässä dokumenttisarjassa Afro-Suomen historia.[6]
Vuonna 2020 ilmestyi kirjallisuudentutkija Vappu Kannaksen kirjoittama romaani Rosa Clay. Kannas yhdisti teoksessa historian lähteiisiin omaa mielikuvitustaan.[7]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lindewall, Arvo: Rosalia. Yonkers, New York: Kansallinen Kustannuskomitea, 1942.
- Erickson, Eva Helen: The Rosa Lemberg Story. Superior, Wisconsin: Työmies Society, 1993. ISBN 978-096-33780-3-3. (englanniksi)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l Leitzinger, Antero: Clay, Rosa Emilia (1875–1959) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 22.6.2011. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 12.11.2017.
- ↑ a b c d Rosemont, Franklin: Joe Hill: The IWW & The Making of a Revolutionary Working Class Counterculture. Chicago, Illinois: Charles H Kerr, 2003. ISBN 978-088-28626-4-4. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Nieminen, Tommi: Clay oli ensimmäinen tummaihoinen suomalainen (vain tilaajille) Helsingin Sanomat. 24.1.2010. Viitattu 12.11.2017.
- ↑ a b Stratton, Edward: Early African-Americans charted course in Clatsop The Daily Astorian. 24.2.2016. Viitattu 12.11.2017. (englanniksi)
- ↑ F. -s: Matkahavaintoja Englannista ja Yhdysvalloisa IV, Väinämöinen 1926: 3 s. 52–55 (sivulla 53)
- ↑ Peltonen, Timo: Neger, morjani, suomalainen (vain tilaajille) Helsingin Sanomat. 22.1.2010. Viitattu 12.11.2017.
- ↑ Virkkula, Simopekka: Opettaja Rosa Clay oli ensimmäinen afrikkalaistaustainen tamperelainen – Hänestä kerrotaan dramaattisia tarinoita, mutta mihin mysteerinainen katosi? Aamulehti.fi. 4.6.2020. Sanoma Media Kustannus Oy. Arkistoitu 14.8.2020. Viitattu 30.8.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rosa Lemberg Wikimedia Commonsissa
- Törnroos, Heidi: Rosa Emilia muistetaan Mustinlahden kylällä (audio) 12.5.2011. Yle Areena.
| ||||||||||||||
