Rosa ’Pohjolan Kuningatar’
| Rosa ’Pohjolan Kuningatar’ | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Alaheimo: | Rosoideae |
| Suku: | Ruusut Rosa |
| Lajikeryhmä: | Tarhakurtturuusut Rosa Rugosa-Ryhmä |
| Lajike: | ’Pohjolan Kuningatar’ |
| Katso myös | |
Rosa ’Pohjolan Kuningatar’ on Rosa Rugosa -ryhmään eli tarhakurtturuusuihin kuuluva ruusulajike[1], jolle on tunnusomaista kerratut, tumman purppuranpunaiset, ruusuntuoksuiset kukat. Ruusu muistuttaa hansaruusua, mutta on tätä pienikukkaisempi, lyhytkasvuisempi ja versoiltaan sirompi.[2] Ruusu on kulkeutunut Suomeen 1800-luvun loppupuolella. Se on säilynyt vanhoissa puutarhoissa Pohjois-Suomeen asti. Helsingissä sen vanhoja kasvustoja löytyy muun muassa Suomenlinnasta ja huvilapuutarhoista.[3][4]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruusu risteytettiin Pietarin kasvitieteellisessä puutarhassa 1860-luvulla. Sitä pidetään taiganruusun (Rosa davurica)[5] ja jonkin tarhakurtturuusun (Rosa Rugosa-ryhmä) risteymänä.[6] Tarhakurtturuusun siemenet lähetti Japanista Pietariin venäläinen kasvitutkija K. J. Maximowicz.[7] Taiganruusu kasvaa luonnonvaraisena Koillis-Aasiassa. Kasvitieteellisen puutarhan johtaja E. A. von Regel kiinnitti huomionsa kauniiseen kerrannaiskukkaiseen pensaaseen, jota ryhdyttiin kasvattamaan ja lisäämään. E. A. von Regel antoi ruusulle vuonna 1876 venäläisen nimen ’Tsaritsa Severa’ ja saksalaisen nimen 'Kaiserin des Nordens', jotka molemmat tarkoittavat ’Pohjolan Kuningatarta’.[6][8] Ruusun ruotsinkielinen nimi on ’Nordens Drottning’.
Ruusua on ollut myynnissä ainakin Viipurissa jo 1870-luvun lopulla ja Vaasassa 1890-luvun lopulla. Martta-järjestön puutarhakonsulentit istuttivat sitä Suomeen 1900-luvun alussa.[9]
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rosa ’Pohjolan Kuningatar’ kasvaa Suomessa 1–1,5 metriä korkeaksi tuuheaksi, pystyhaaraiseksi, siroksi pensaaksi. Versojen ja oksien piikit ovat suoria ja neulasmaisia. Lehdet ovat soikeita, kärjestään suippoja, lievästi sahalaitaisia. Runsas, muutamia viikkoja kestävä kukinta alkaa Etelä-Suomessa kesä–heinäkuussa ja Pohjois-Suomessa heinä–elokuussa. Kukat ovat kerrattuja, tummanpunaisia tai tummanpurppuranpunaisia, halkaisijaltaan 5–7 cm, avautuessaan kuppimaisia. Vasta-auenneen kukan tuoksu on keskivoimakas, miellyttävä, pehmeä ruusun tuoksu.[10] Jälkikukinta on vähäistä. Pyöreitä, punaisia kiulukoita muodostuu niukasti. Ruusu kasvattaa juurivesoja. Se viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisalla kasvupaikalla, tuoreessa, runsasravinteisessa maaperässä. Lajike sietää myös auringon paahdetta ja kuivuutta. Ruusu on hyvin talvenkestävä. Sen vanhemmat, taiganruusu ja kurtturuusu, ovat alkuperäisiä Venäjän Kaukoidässä. Lajike menestyy Suomessa Lappia myöten kasvuvyöhykkeillä I–VII.[6][2][11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ ’Pohjolan Kuningatar’ Finto.fi Suomalainen asiasanasto ja ontologiapalvelu. Viitattu 7.11.2020.
- ↑ a b Tarhakurtturuusu ’Pohjolan Kuningatar’ suomalainentaimi.fi. Viitattu 7.11.2020.
- ↑ Historialliset ruusut Suomessa – Tarhakurtturuusut Simolan rosario. Viitattu 7.11.2020.
- ↑ Tarhakurtturuusu Rosa ’Pohjolan Kuningatar’ Kasvit kaupungin vaatteet – Helsingin historiaa puistojen kertomana. Helsingin kaupunki. Viitattu 7.11.2020.
- ↑ Rosa davurica, taiganruusu Simolan rosario. Viitattu 7.11.2020.
- ↑ a b c Henry Väre: Vuoden ruusu 2006: ’Pohjolan Kuningatar’ Ruusulehti 1/2006. 2006. Suomen ruususeura. Viitattu 7.11.2020. [vanhentunut linkki]
- ↑ ’Pohjolan Kuningatar’ Simolan rosario. Viitattu 7.11.2020.
- ↑ ’Pohjolan Kuningatar’ Suomen ruususeura. Viitattu 7.11.2020. [vanhentunut linkki]
- ↑ Pirjo Rautio: Vanhimpia tarhakurtturuusuja – ’Pohjolan Kuningatar’ Simolan rosario. Viitattu 7.11.2020.
- ↑ Taija Savilaakso: Pensasruusujen tuoksut – Rosa ’Pohjolan Kuningatar’ (Rosa Rugosa-ryhmä), tarhakurtturuusu Opinnäytetyö – Maisemasuunnittelun koulutusohjelma. kevät 2011. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Viitattu 3.2.2021.
- ↑ Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-ryhmä ’Pohjolan Kuningatar’ Taimikko Ruhanen. Arkistoitu 12.5.2021. Viitattu 7.11.2020.