Tämä on lupaava artikkeli.

Roman Polański

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Roman Polański
Roman Polański vuonna 2011.
Roman Polański vuonna 2011.
Syntymäaika 18. elokuuta 1933 (ikä 83)[1]
Syntymäpaikka Pariisi, Ranska[1]
Aktiivisena 1953–
Ammatti elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, näyttelijä ja tuottaja
Puoliso Barbara Lass (1959–1961)
Sharon Tate (1968–1969)
Emmanuelle Seigner (1989–)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Palkinnot

Ohjauksesta:

Elämäntyöstä:

Roman Raymond Polański (s. 18. elokuuta 1933 Pariisi, Ranska[1]) on puolalais-ranskalainen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, näyttelijä ja tuottaja. Hänen palkituimpia elokuviaan ovat Chinatown, Tess – viattomuuden tarina ja Pianisti, josta hän sai parhaan ohjauksen Oscar-palkinnon. Monissa Polańskin ohjaamissa elokuvissa kuvataan erilaisia perversioita ja ihmismielen nurjaa puolta.[2]

Lapsena Polański onnistui pakoilemaan holokaustia Puolan Krakovassa. Hän sai elokuvaoppinsa Puolassa ja teki siellä ensimmäisen pitkän elokuvansa vuonna 1962. Hän muutti sen jälkeen Pariisiin ja sitten Lontooseen, missä hän teki kolme elokuvaa ja nousi maailmankuuluksi elokuvaohjaajaksi. Polański muutti Yhdysvaltoihin 1968 mentyään naimisiin. Hänen vaimonsa Sharon Tate kuitenkin murhattiin. Polański teki Yhdysvalloissa vielä joitain elokuvia, kuten palkitun Chinatownin, mutta pakeni Ranskaan 1978 kun häntä syytettiin alaikäisen tytön hyväksikäytöstä. Hänen elokuvansa 1980- ja 1990-luvuilla eivät olleet samanlaisia menestyksiä kuin aiemmat. Holokaustista kertova Pianisti (2002) nousi kuitenkin yhdeksi hänen päätöistään. Polański jatkaa edelleen elokuvantekoa.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roman Polański syntyi Pariisissa 18. elokuuta 1933 puolanjuutalaisen Mojżesz Lieblingin ja venäjänjuutalais- ja katolilaistaustaisen Bella Katzin lapsena. Hän sai nimen Raymond Thierry Liebling.[3] Perhe muutti vuonna 1937 takaisin Puolaan. Krakovassa hänen ranskalaisen etunimensä tilalle vaihdettiin puolalainen Roman.[4] Saksan miehitettyä Puolan syyskuussa 1939 perhe joutui Krakovan gettoon. Roman järjestettiin ulos getosta erääseen puolalaisperheeseen, mutta hänen äitinsä ja isoäitinsä kuolivat keskitysleirillä Auschwitzissa.[5]. Isä vietiin Mauthausen-Gusenin keskitysleirille, mutta hän selvisi hengissä ja palasi Krakovaan 1945. Hän muutti pian nimensä Polańskiksi, josta tuli myös Romanin sukunimi.[6] Roman Polański on käyttänyt virallisesta nimestään sittemmin erilaisia muotoja: vuoden 1977 oikeuden asiakirjoissa nimi on Roman Raymond Polanski.[7]

Elokuvaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polański näytteli teatterissa 14-vuotiaana ja sen jälkeen joissain Andrzej Wajdan elokuvissa. Hän opiskeli ohjaamista Łódźin elokuvakoulussa 1954−1959[8], mutta ei valmistunut jätettyään teoreettisen lopputyön suorittamatta[9]. Hän ohjasi opintojensa aikana useita palkittuja lyhytelokuvia. Polański kävi Ranskassa tekemässä lyhytelokuvan Le Gros et le maigre (1961) ja ohjasi seuraavana vuonna Puolassa ensimmäisen pitkän elokuvansa Veitsi vedessä. Se oli seksuaalisen kilpailun kuvaus, joka toi hänelle kansainvälistä mainetta.[10]

Polański ei ollut Puolassa Veitsi vedessä -elokuvan ensi-illan aikana maaliskuussa 1962. Hänellä oli erityisoikeus matkustella ulkomailla, ja Pariisissa oleskellessaan hän päätti olla palaamatta Puolaan. Hän ei ollut kommunistisen puolueen tai median suosiossa, ja koska hän oli eronnut puolisostaan, häntä uhkasi armeijaan joutuminen. Polański teki lyhytelokuvia ja etsi tilaisuutta tehdä taas pitkän elokuvan. Kesällä 1963 Veitsi vedessä sai näkyvyyttä Yhdysvalloissa, ja siitä julkaistiin kuva Time-lehden kannessa. Elokuva sai myös parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-ehdokkuuden 1964. Polański kävi Lontoossa vuonna 1964 puolalaisen tuottajan Gene Gutowskin kutsusta. Matkan jälkeen hän kirjoitti Gérard Brachin kanssa käsikirjoituksen seuraavaan elokuvaansa Inho (1965), joka tehtiin englannin kielellä.[11] Elokuvasta tuli suurmenestys, ja se sai Berliinin elokuvajuhlilla tuomariston erityispalkinnon.[12]

Lontoon-vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polański asettui Lontooseen, ja hän on kuvaillut Englannin-vuosiaan elämänsä onnellisimmiksi. Hän pääsi kaupungin parrasvaloihin ja liikkui kuuluisuuksien seurassa.[13] Polański kuvasi Englannissa seuraavaksi elokuvan Umpikuja (1965). Hän käytti siinä enemmän symboliikkaa kuin aiemmissa elokuvissaan. Elokuva oli edeltäjänsä tapaan kassamenestys, ja se sai Berliinin elokuvajuhlien pääpalkinnon Kultaisen karhun.[14] Polański oli vaurastunut, ja hän osti loppukesällä 1965 kaksikerroksisen talon Lontoon hienostoalueelta Belgraviasta. Lehdistö seurasi julkisuudessa usein näyttäytynyttä Polańskia jatkuvasti, minkä ansiosta hänestä oli jo tulossa maailman tunnetuin elokuvaohjaaja.[15]

Kaikki Polańskin elokuvat olivat olleet perusteemoiltaan samankaltaisia: niissä toistuivat pieni ja eristynyt tapahtumapaikka, valtakamppailut, sorto, kapinointi, alistuminen ja nöyrtyminen. Seuraavaksi Polański teki kuitenkin kauhuelokuvaparodian Vampyyrintappajat (1967). Hän solmi kolmen elokuvan sopimuksen yhdysvaltalaisen tuottajan Martin Ranshoffin omistaman Filmwaysin kanssa. Ranshoffin painostuksesta elokuvan naispääosaan otettiin nuori näyttelijätär Sharon Tate.[16] Ranshoff myös leikkeli elokuvan yhdysvaltalaisversiota Polańskin suureksi tyrmistykseksi, eikä lyhennetty versio menestynyt siellä. Euroopassa esitettiin Polańskin pitempää versiota, joka oli menestys etenkin Ranskassa ja Italiassa.[17]

Yhdysvaltain-vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polański meni naimisiin Sharon Taten kanssa ja muutti 1968 Yhdysvaltoihin. Siellä hän ohjasi elokuvan Rosemaryn painajainen (1968).[8] Charles Mansonin joukkio murhasi Taten vuonna 1969 tämän ollessa raskaana. Polańskin ensimmäinen murhatragedian jälkeinen ohjaus oli hyvin tummasävyinen Macbeth (1971).[10] Macbethin jälkeen Polański ohjasi Italiassa kevyen eroottisen komedian Mikä? (1973).[18] Los Angelesissa tapahtuva Chinatown (1974) uudisti rikoselokuvan perinteitä ja myyttejä. Chinatown oli suuri arvostelumenestys, se sai yksitoista Oscar-ehdokkuutta ja monia muita arvostettuja palkintoja, ja se teki pääosan esittäjästä Jack Nicholsonista tähden.[19] Polański teki Yhdysvalloissa vielä yhden elokuvan, Vuokralainen (1976).[20] Hän sai Ranskan kansalaisuuden juuri täyttäessään 43 vuotta.[21] Polański joutui Yhdysvalloissa syytteeseen alaikäisen raiskauksesta ja pakeni tammikuun 1978 lopussa Pariisiin välttääkseen tuomion.[22]

Uusi alku Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tess – viattomuuden tarina (1979) perustui Thomas Hardyn 550-sivuiseen romaaniin.[23] Tessin tekoprosessi oli hyvin pitkä ja raskas, ja sitä oli vaikea saada Britanniassa ja Yhdysvalloissa levitykseen niin sen viktoriaanisen aiheen kuin Polańskin Yhdysvalloissa raiskausepäilystä saaman etsintäkuulutuksenkin vuoksi. Lopulta elokuva kuitenkin näytettiin Yhdysvalloissakin, ja se sai loistavat arvostelut ja kuusi Oscar-ehdokkuutta.[24]

Taiteellinen hiipuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polański oli Tessin myötä väsynyt elokuvanteon vaikeuksiin, eikä hänellä ensimmäistä kertaa uransa aikana ollut yhtään uutta elokuvaprojektia työn alla. Hän alkoikin kirjoittaa omaelämäkertaansa Roman, joka julkaistiin vuonna 1984.[25] Hän vietti vuonna 1981 pitkän ajan Puolassa, missä hän ohjasi teatterissa ja matkusteli lapsuudenmaisemissaan Krakovassa ja maaseudulla.[26]

Polański palasi elokuvan tekemiseen vihdoin marraskuussa 1984 ja alkoi kuvata Merirosvoja. Elokuva sai huonot arvostelut, ja moni piti sitä Polańskin huonoimpana elokuvana.[27] Polańskin uralla 1980-luku ja myös 1990-luku eivät nousseet aiempien vuosikymmenten tasolle, jolloin hän oli tehnyt juhlittuja mestariteoksia. Polański teki elokuvia myös harvemmin kuin ennen, vain viisi elokuvaa kahdessa vuosikymmenessä.[28]

Pianisti ja uusi nousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polański ja Pianisti-elokuvan pääosan esittäjä Adrien Brody Cannesissa 2002.

Polański oli vuosien ajan kertonut, ettei koskaan tekisi elokuvaa lapsena ghetossa viettämästään ajasta, sillä muistot siitä olivat hänelle liian voimakkaita ja tuskallisia. Hän torjui siksi Steven Spielbergin tarjoaman ohjaajan paikan Oskar Schindleristä kertovassa elokuvassa, ja Spielberg ohjasi itse elokuvan Schindlerin lista (1993). Polański löysi kuitenkin holokaustista selvinneen pianistin Wladyslaw Szpilmanin vastajulkaistut muistelmat ja päätti tehdä aiheesta elokuvan, josta tulisi hänen päätyönsä.[29] Szpilmanin tarina muistutti Polańskin omaa tarinaa juuri sopivasti, mutta ei kuitenkaan tapahtunut Krakovassa, mikä olisi ollut ohjaajalle liian läheistä.[30] Szpilmanin tarinan kertovan elokuvansa Pianisti (2002) valmistuttua Polański piti sitä elämänsä parhaana elokuvana.[31] Hänelle myönnettiin elokuvasta parhaan ohjauksen Oscar-palkinto.[10]

Polański on saavuttanut arvostusta myös 2010-luvulla.[10] Hänelle on esimerkiksi myönnetty ranskalainen César-palkinto ohjauksesta elokuvissa The Ghost Writer (2010) ja Venus in Fur (2013).[32] Vuonna 2015 hän on kuvannut Puolassa seuraavaa elokuvaansa, joka kertoo Dreyfusin tapauksesta.[33]

Elokuvakäsikirjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polański on kirjoittanut useimpien ohjaamiensa elokuvien käsikirjoitukset joko yksin tai yhteistyössä. Vuoteen 1973 asti hän oli kirjoittamassa jokaisen elokuvansa käsikirjoitusta, ja senkin jälkeen monen, mukaan lukien kaikkien 2010-luvulla julkaistujen elokuviensa. Useimmin hän on tehnyt yhteistyötä Gérard Brachin kanssa.[34] Polański on julkaissut joitain elokuvakäsikirjoituksiaan myös kirjana, kuten Three Film Scripts: Knife in the Water, Repulsion and Cul-de-Sac (1975).[35]

Roolityöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polański on näytellyt itse ohjaamissaan pitkissä elokuvissa Inho (1965), Vampyyrintappajat (1967), Mikä? (1973), Chinatown (1974) ja Vuokralainen (1976). Sen jälkeen hän on esiintynyt vain muiden ohjaamissa elokuvissa, joista viimeisin on italialainen Caos calmo (2008). Vuosina 1954−1961 Polański näytteli muutamassa Andrzej Wajdan elokuvassa.[36]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polański vaimonsa Emmanuelle Seignerin kanssa César-palkintojen jakotilaisuudessa 2011.

Polański on ollut kolme kertaa naimisissa. Vuosina 1959−1961 hän oli naimisissa puolalaisen näyttelijän Barbara Lassin kanssa.[8] Polański meni naimisiin yhdysvaltalaisen näyttelijän Sharon Taten kanssa vuonna 1968 ja muutti samalla Yhdysvaltoihin. Tate murhattiin seuraavana vuonna.[8] Polański meni naimisiin ranskalaisen näyttelijän Emmanuelle Seignerin kanssa 1989, ja he ovat edelleen naimisissa. Seigner on näytellyt useassa Polańskin elokuvassa vuodesta 1988 alkaen.[10] Heillä on kaksi lasta.[37]

Polanskilla on nykyisin sekä Puolan että Ranskan kansalaisuus. Hän asuu vakituisesti Pariisissa.[38]

Raiskaussyyte ja oikeudenkäynnin pakoilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polański otti maaliskuussa 1977 13-vuotiaasta tytöstä yläosattomia kuvia Vogue Hommes -lehteen. Polański ja tyttö joivat samppanjaa ja Polański antoi tytölle seksihaluja lisäävää quaaludea. He harrastivat seksiä. Tytön äiti sai tietää tapahtuneesta ja Polański sai syytteen raiskauksesta. Hänet päästettiin vapaaksi takuita vastaan. Oikeudenkäynnissä Polański ilmoitti aluksi olevansa syytön, mutta myöhemmin hän ehdotti myöntävänsä syyllisyytensä vähiten raskauttavaan syytekohtaan, jos muista syytteistä luovuttaisiin. Tuomari hylkäsi ehdotuksen. Polański oli vankilassa 42 päivää, mutta hänet vapautettiin ennen lopullisen tuomion julistamista helmikuussa 1978.[39] Pitkän tuomion pelossa Polański pakeni ennen tuomion julistamista Ranskaan.[40]

Tapauksen jälkeen Polański on välttänyt matkustamasta maihin, jotka saattaisivat luovuttaa hänet Yhdysvaltoihin.[40] Yhdysvallat antoi vuonna 1978 Polańskista pysyvän pidätysmääräyksen. Hänet pidätettiin syyskuussa 2009 Sveitsissä Zürichin lentoasemalla.[41] Sveitsi ei kuitenkaan luovuttanut Polańskia Yhdysvaltoihin.[42] Polański muutti vuonna 2014 Varsovaan ja puolalainen oikeusistuin päätti että häntä ei luovuteta Yhdysvaltoihin.[38]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[43]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeimmät palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bafta-palkinto parhaasta ohjauksesta: Chinatown, 1974
  • Golden Globe -palkinto parhaasta ohjauksesta: Chinatown, 1974
  • César-palkinto parhaasta elokuvasta: Tess – viattomuuden tarina, 1979
  • Golden Globe -palkinto parhaasta vieraskielisestä elokuvasta: Tess – viattomuuden tarina, 1979
  • César-palkinto parhaasta ohjauksesta: Tess – viattomuuden tarina, 1979
  • Cannesin Kultainen palmu: Pianisti, 2002
  • Oscar-palkinto parhaasta ohjauksesta: Pianisti, 2002
  • Bafta-palkinto parhaasta ohjauksesta: Pianisti, 2002
  • César-palkinto parhaasta ohjauksesta: Pianisti, 2002
  • César-palkinto parhaasta elokuvasta: Pianisti, 2002
  • Karlovy Varyn elokuvajuhlien Kristallinen maapallo panoksesta maailman elokuvaan, 2004
  • Zürichin elokuvajuhlien Kultainen ikoni elämäntyöstä ohjaajana, 2009
  • Berliinin elokuvajuhlien Hopeinen karhu parhaasta ohjauksesta: The Ghost Writer, 2010
  • César-palkinto parhaasta ohjauksesta: The Ghost Writer, 2010
  • César-palkinto parhaasta ohjauksesta: Venus in Fur, 2013

[44][45][32]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paul Werner: Roman Polanski: henkilökuva. Minerva Kustannus Oy, Helsinki, 2014, suom. Juho Nurmi, ISBN 978-952-492-875-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Pendergast, Tom & Pendergast, Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 2: Directors, 4th edition, s. 768. St. James Press, 2000. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 30.5.2015). (englanniksi)
  2. Vainottu lahjakkuus. Ilta-Sanomat, 14.7.2010, s. 27.
  3. Werner 2014, s. 12.
  4. Werner 2014, s. 14.
  5. Roman Polanski koki juutalaisvainot Helsingin Sanomat. 27.9.2009. Viitattu 28.9.2009.
  6. Werner 2014, s. 18–19.
  7. Christopher Sandford: Polanski, 2007, s. 6.
  8. a b c d Roman Polanski biography Lifetime. Viitattu 1.2.2016. (englanniksi)
  9. Werner 2014, s. 38.
  10. a b c d e Roman Polanski Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  11. Werner 2014, s. 53–61.
  12. Werner 2014, s. 71.
  13. Werner 2014, s. 71–72.
  14. Werner 2014, s. 72–73, 79–81.
  15. Werner 2014, s. 81–83.
  16. Werner 2014, s. 84–89.
  17. Werner 2014, s. 97–98.
  18. Werner 2014, s. 144.
  19. Werner 2014, s. 159–160, 168–169.
  20. Werner 2014, s. 175.
  21. Werner 2014, s. 181.
  22. Werner 2014, s. 195–196.
  23. Werner 2014, s. 199.
  24. Werner 2014, s. 209–210.
  25. Werner 2014, s. 212–214.
  26. Werner 2014, s. 215–216.
  27. Werner 2014, s. 220–223.
  28. Werner 2014, s. 297–299.
  29. Werner 2014, s. 283–284.
  30. Werner 2014, s. 302–303.
  31. Werner 2014, s. 319.
  32. a b Roman Polanski: Awards, IMDb
  33. Roman Polanski 'very happy' US extradition rejected The Guardian. 30.10.2015. Viitattu 3.2.2016. (englanniksi)
  34. Werner 2014, s. 406–408.
  35. Werner 2014, s. 404–405.
  36. Roman Polanski: Filmography The New York Times. Viitattu 3.2.2016. (englanniksi) (Archive.org)
  37. Roman Polanski shares memories of murdered wife Sharon Tate: ‘I shall remain faithful to her till the day I die’, Ella Alexander, Independent, 6.6.2014
  38. a b Roman Polanskin piina päättyi – Puola ei luovuta seksirikostuomion saanutta elokuvaohjaajaa Yhdysvaltoihin 27.11.2014. Ilta-Sanomat. Viitattu 30.11.2015.
  39. Werner 2014, s. 186–195.
  40. a b Kymmenet elokuvaohjaajat vetoavat Polanskin vapauttamisen puolesta Helsingin Sanomat. 28.9.2009. Viitattu 29.9.2009.
  41. Elokuvaohjaaja Roman Polanski pidätetty Sveitsissä Yle Uutiset. 27.9.2009. Yleisradio. Viitattu 27.9.2009.
  42. Yle: Sveitsi ei luovuta Roman Polanskia Viitattu 12.7.2010.
  43. Werner 2014, s. 406–408.
  44. Roman Polanski The New York Times. Viitattu 3.2.2016.
  45. Roman Polanski: A history of awards won in film The Telegraph. 13.7.2010. Viitattu 3.2.2016. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Roman Polański.