Rockin’ (Hurriganesin albumi)
Rockin’ Hurriganes | ||
---|---|---|
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | 11.–20. lokakuuta 1982[2] | |
Studio | Polar Studios, Tukholma | |
Julkaistu | marraskuu 1982 | |
Formaatti | LP, MC, CD | |
Tuottaja(t) | Hurriganes | |
Tyylilaji | rock, rock and roll | |
Kesto | 36.21[1] | |
Levy-yhtiö | Sonet | |
Listasijoitukset | ||
Suomi: 17. (Mitä Suomi soittaa) | ||
Hurriganesin muut julkaisut | ||
Fortissimo 1981 |
Rockin’ 1982 |
Seven Days, Seven Nights 1983 |
Singlet albumilta Rockin’ | ||
|
Rockin’ (tai Rockin’ Hurriganes) on suomalaisen Hurriganes-yhtyeen marraskuussa 1982 julkaistu kymmenes albumi. Levyllä yhtye oli yleisesti siirtynyt melko kauas alkuperäisestä rock and roll -tyylistään. Albumi myi kultalevyyn oikeuttavan määrän.[3]
Albumin teosta kitaristi Janne Louhivuori on kertonut, että hän ei pitänyt Remu Aaltosen liian ohjailevasta asenteesta varsinkin kitarasooloissa. Kitaristina Louhivuori olisi halunnut enemmän päätäntävaltaa levylle soitettavaan sisältöön, mutta Aaltosella yhtyeen johtohahmona oli omasta mielestään tarkka näkemys tavoitteesta. Nämä ristiriidat Louhivuoren kommenttien mukaan edesauttoivat hänen päätöstään jäädä yhtyeestä pois.
Musiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rockin’-albumin sävellykset tekivät pääasiassa Remu Aaltonen ja Harri Merilahti. Levyn sisältö ei täysin vastaa nimeään. Vaikka albumin avaavat ”Let’s Have a Party” ja ”Blue Heaven” ovatkin nopeita kappaleita, Hurriganesille tyypillistä rajua rockia on levyllä vain muutaman kappaleen verran. Valtaosa kappaleista on keskitempoisia ja melko kevyitä. Yhtyeen Roadrunner-albumin kaltaista rock and rollia odottaneille albumi olikin pettymys. Hurriganes-kirjan kirjoittaja Honey Aaltosen mukaan Rockin’ on modernista digitaaliäänityksestään huolimatta edellislevy Fortissimoa maanläheisempi soundiltaan, mutta lopputulokseltaan vähemmän monipuolinen.[4]
Instrumentaalikappale ”Helge’s Dream” sävellettiin itsemurhan tehneen Hurriganes-roudari Helge Niemisen muistolle. Melodian työstäminen aloitettiin surullisissa tunnelmissa ennen keikkaa takahuoneessa Siilinjärvellä. Remu Aaltonen tapaili kitarasta etsimiään nuotteja, joista kehittyi vähitellen looginen sävelkulku. Yhtyeen kanssa sitä ryhdyttiin sovittamaan kokonaisuudeksi.[5]
Hurriganes oli esittänyt tulevan albumin kappaleet ”Helge’s Dream” ja ”Hip Up” jo helmikuussa 1982 television Tuubi-ohjelmassa. Kappaleella ”Hip Up” ei vielä ollut varsinaista nimeä, vaan Remu Aaltonen esitteli sen spontaanisti nimellä ”Tiu tau tilhi”.[5]
Julkaisu ja vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Myynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Levy-yhtiö Sonet julkaisi Rockin’-albumin marraskuun lopulla 1982.[6] Levy ylsi Mitä Suomi soittaa -listalla sijalle 17. Suosikin myyntilistalla se ylsi tammikuussa 1983 kahdeksanneksi, helmikuussa se oli pudonnut 18:nneksi. Seuran listalla Rockin’ oli joulukuussa sijalla 14. Listaviikkoja albumille kertyi yhteensä kahdeksan.[7] Uusintapainoksia on noussut fyysiselle albumilistalle vuosina 2019 ja 2021.[8] Yhteensä albumia on myyty yli 33 000 kappaletta.[9]
Hurriganesille myönnettiin albumista kultalevy huhtikuun lopulla 1983. Samassa tilaisuudessa julkaistiin Remu Aaltosen sooloalbumi Message for You.[7]
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Asko Alanen arvosteli albumin Soundin numerossa 2/1983. Hänen mukaansa Rockin’ edustaa ”puhdasta rock-maailmaa, ulottuvuutta, jossa ei elää muu kuin rock’ n roll”. Alasen mielestä Hurriganes kuulostaa jälleen kerran hyvältä ja ”omassa unelmassaan aidolta”, vaikka Rockin’ samalla onkin hänen mielestään yhtyeen ehkä kevyimmin ja ilmavimmin tuotettu levy, ja esimerkiksi edellislevy Fortissimo sisälsi ”tyrnämpää kamaa”. Rockin’-albumin keveyden vuoksi urut pääsevät hallitsemaan sen äänimaailmaa. Alanen mainitsee, että albumin elementit tuntuvat soivan toisistaan irrallisina, hieman kuin Beatlesin alkupään levyjen stereoversioilla. Basisti Cisse Häkkisen roolia Alanen kehuu, etenkin kappaleessa ”Daddy’s Boy”. Avauskappaletta ”Let’s Have a Party” Alanen sen sijaan kritisoi liian stereotyyppiseksi, minkä jälkeen laatu kuitenkin paranee. Kaikki kappaleet eivät kuitenkaan tee yhtä suurta vaikutusta, ja instrumentaali ”Helge’s Dreamia” Alanen kuvaa ”ihan täytteeksi”. Kokonaisuudessaan Alasen mielestä Hurriganesin kuitenkin erottaa kilpailijoistaan edelleen sen kappalemateriaalin vetovoima.[10]
OK-lehden Raimo Kankkunen sanoi arvostelussaan, että Rockin’ edustaa ehkä monipuolisinta Hurriganesia koskaan.[10]
Listasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1982–1983
Myöhemmät ajankohdat
|
Kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]A-puoli
- Let’s Have a Party – 2.48 (säv. Remu Aaltonen, Harri Merilahti)
- Blue Heaven – 3.15 (säv. Aaltonen, Merilahti)
- Last Night – 3.11 (säv. Aaltonen, Merilahti)
- Analytic Mind – 2.44 (säv. Merilahti)
- Give It to You – 3.10 (säv. Aaltonen, Merilahti)
- Daddy’s Boy – 3.03 (säv. Aaltonen, Merilahti)
B-puoli
- Movin’ Show – 3.49 (säv. Aaltonen, Merilahti)
- Easy Love – 2.56 (säv. Janne Louhivuori, Merilahti)
- Helge’s Dream – 2.35 (säv. Aaltonen)
- Chippy Cheap – 2.45 (säv. Aaltonen)
- Hip Up – 2.15 (säv. Aaltonen, Merilahti)
- Alone in the Night – 3.44 (säv. Aaltonen, Merilahti)
Singlet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]”Blue Heaven” (loppuvuosi 1982[2], Scandia) |
Albumin ainoa single oli loppuvuodesta 1982 ilmestynyt ”Blue Heaven”. Sen B-puolella julkaistiin ”Last Night”.[12] Single ei saavuttanut suurempaa huomiota. RAY osti sitä huomattavan erän jukeboxeihin, mutta hittiä siitä ei tullut levyautomaateissakaan. Kuitenkin ”Blue Heaven” on ollut yleisin Hurriganesin 1980-luvun single käytettyjen levyjen myyntitapahtumissa sekä huutokaupoissa.[13] Svart Records julkaisi singlestä uusintapainoksen vuonna 2017. Siitä on olemassa kaksi rajallista versiota: mustaa vinyyliä on painettu 200 ja kirkasta vinyyliä 300 kappaletta.[12] |
Kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Soittajat
- Remu Aaltonen – rummut ja laulu
- Cisse Häkkinen – bassokitara ja laulu
- Janne Louhivuori – kitara ja laulu
- Kassu Halonen – kosketinsoittimet ja taustalaulu
Muut
- Hurriganes – tuottaja
- Leif Mases – äänitys ja miksaus
- Kari Riipinen – valokuvat ja kannen suunnittelu
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aaltonen, Honey & Kontiainen, Vesa & Starck, Kjell: Hurriganes. Helsinki: Loisto, 2007. ISBN 978-952-459-765-4
- Kontiainen, Vesa: Hurriganes – Albumit 1973–1988. Bazar, 2020. ISBN 978-952-279-941-8
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rockin' Hurriganes - Album by Hurriganes Spotify. Viitattu 25.12.2021.
- ↑ a b Sessiodiscografia - Hurriganes Hurriganes-keräilysivu. Viitattu 5.12.2021.
- ↑ Lahti, Petri: Hurriganesin albumidiskografia. Ilta-Sanomat: Hurriganes – Get On! – Legendan synnystä 40 vuotta, 2011, s. 65. Sanoma News Oy. (suomeksi)
- ↑ Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 402.
- ↑ a b Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 390.
- ↑ Kontiainen 2020, s. 301.
- ↑ a b c d e Kontiainen 2020, s. 303.
- ↑ a b c Hurriganes - Suomen virallinen lista - Rockin' Ifpi.fi. Musiikkituottajat – IFPI Finland ry. Viitattu 25.12.2021.
- ↑ a b Hurriganes - Kulta- ja platinalevyt Ifpi.fi. Musiikkituottajat – IFPI Finland ry. Viitattu 25.12.2021.
- ↑ a b Kontiainen 2020, s. 302.
- ↑ Hurriganes: Rockin’-albumin vinyylilevyn etiketin tiedot (SLP 9007).
- ↑ a b Singlediscographia - Hurriganes Hurriganes-keräilysivu. Viitattu 21.11.2021.
- ↑ Kontiainen 2020, s. 301–302.
- ↑ Hurriganes: Rockin’-albumin takakannen tiedot (SLP 9007).
| |
---|---|
Studioalbumit | |
---|---|
Livealbumit | |
Kokoelmat | |
VHS/DVD | |
Filmografia |