Robert Huber (liikemies)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Robert Huber
Robert-Huber.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 23. tammikuuta 1844
Basel
Kuollut 22. joulukuuta 1905 (61 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus sveitsiläinen
Ammatti insinööri
Puoliso Emma Ulrika Maria Arvidsson
Lapset Konrad Huber ym.
Vanhemmat Johann Jacob Huber
Dorothea Stöbler

Jacob Robert Huber (23. tammikuuta 1844 Basel22. joulukuuta 1905 Helsinki)[1] oli sveitsiläissyntyinen insinööri, joka rakennutti 1870-luvulla Helsingin ja sen jälkeen usean muun Suomen kaupungin vesijohtoverkon. Hän perusti myös nimeään kantaneen vesijohtoalan yrityksen, Huberin.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robert Huberin vanhemmat olivat kauppias Johann Jacob Huber ja Dorothea Stöbler. Huber valmistui insinööriksi Baselin teknillisestä opistosta vuonna 1864 ja työskenteli muutaman vuoden ajan kangaspuita valmistaneessa baselilaisessa konepajassa. Konepajayritys laajensi toimintaansa, ja Huber avusti englantilaista insinööri Moorea Baselin vesijohtoverkon rakentamisessa 1865–1867. Sen jälkeen hän työskenteli vuoden pariisilaisessa konepajassa, jossa kuitenkin teki epämieluisia konttoritöitä. Moore kutsui hänet 1868 apulaisekseen rakentaessaan vesijohtoja Kölniin Saksaan, ja seuraavana vuonna Huber johti jo yksinään Bochumin kaupungissa vastaavia töitä. Näin vesijohtojen rakentamisesta tuli vähitellen hänen erikoisalansa.[1]

Huber astui vuonna 1870 berliiniläisen Elsner & Stumpf -yhtiön (sittemmin Neptun Continentale Wasserwerks-Aktiengesellschaft) palvelukseen ja oli kahden vuoden ajan rakentamassa vesijohtoja Wieniin. Urakan valmistuttua työnantaja tarjosi hänelle kolmea vaihtoehtoista komennusta, joista hän valitsi Helsingin. Huber saapui Suomeen Neptun-yhtiön edustajana vuonna 1872. Vesijohtojen rakentamista Helsinkiin oli ehdottanut jo aiemmin teknillisen reaalikoulun rakennustaidon opettaja Endre Lekve. Rakentaminen aloitettiin marraskuussa 1872, ja kolme neljäsosaa johdoista valmistui vuodessa, mutta sitten työt pysähtyivät pitkäksi aikaa Neptunin ajauduttua taloudellisiin vaikeuksiin kansainvälisen laman takia. Lopulta Helsingin kaupunki osti keskeneräisen vesijohdon ja rakennutti sen valmiiksi Huberin johtaessa edelleen töitä. Verkosto valmistui 1876, mutta Huberin urakka päättyi virallisesti vasta vuonna 1881 tehtyyn lopputarkastukseen. Vantaanjoelta keskustaan ulottuneeseen vesijohtoon liittyminen oli taloille vapaaehtoista, mutta useimmat johdon ulottuvilla olleet liittyivät 1880-luvun kuluessa.[1]

Helsingin vesijohdon valmistuttua Huber asettui asumaan Suomeen ja johti Helsingin Vesijohtokonttoria, josta vuonna 1891 tuli Rob. Huberin vesijohtoliike. Se oli Suomen ensimmäinen vesijohtotöihin erikoistunut yritys. Seuraavana vuonna Huber perusti sen yhteyteen putkia ja laitteita valmistaneen metalliverstaan ja yrityksen nimeksi tuli Rob. Huberin vesijohtoverstas ja metallitehdas. Yhtiön toiminta laajeni Helsingistä muihinkin kaupunkeihin. Huber jätti yrityksen johdon vuonna 1901, mutta neljä hänen insinööripoikaansa jatkoi sen palveluksessa.[1] Yrityksen ansiosta Huberin nimi yhdistettiin pitkään vesijohtoveteen. Huberin ja Norrménin suvun omistama yritys myytiin 1990-luvun laman aikana YIT:lle.[2]

Huber oli vuosina 1886–1891 Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen.[1]

Huberin suunnittelema suihkukaivo Tampereen Keskustorilla. Vuonna 1883 pystytetty veistos juhlisti kaupungin ensimmäistä vesi­johto­verkkoa.

Helsingin jälkeen Huber vaikutti myös useiden muiden Suomen kaupunkien vesijohtohankkeisiin. Oulun vesijohtohankkeen on sanottu lähteneen alkuun hänen vierailtuaan kaupungissa vuonna 1886.[3] Vuonna 1889 Huber teki Turun vesijohdon rakentamista tutkineelle toimikunnalle esityksen Aurajoen veden käyttökelpoisuudesta juomavetenä.[4] Samana vuonna hän toimi asiantuntijana Hämeenlinnan vesijohtoa suunniteltaessa.[5] Huber laati myös Tampereen Keskustorin suihkukaivon piirustukset.[6]

Huber rakennutti vuonna 1891 yhdessä arkkitehti Theodor Höijerin kanssa osoitteeseen Mannerheimintie 14 Huberin talona tunnetun komean uusrenessanssirakennuksen, jonka Höijer myös suunnitteli. Höijer ajautui pian vararikkoon ja myi osuutensa talosta Huberille. Myöhemmin omistajaksi tullut Helsingin Säästöpankki purki talon vuonna 1960.[7]

Huber oli vuodesta 1874 naimisissa Emma Ulrika Maria Arvidssonin kanssa. Yksi heidän lapsistaan oli Konrad Huber.[1]

Huber omisti tilan Tikkurilassa, ja Huber-yritys muutti 1960-luvun puolivälissä nykyisen Vantaan Veromiehen kaupunginosaan. Vuonna 1995 entisen Huberin tehdasalueen ohi kulkeva tie nimettiin hänen mukaansa Robert Huberin tieksi. Läheisyyteen tuli myös Robert Huberin polku vuonna 1999.[8][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Hanski, Jari: Huber, Robert (1844–1905). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 18.7.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b Manninen, Antti: Kenen kadulla asut?, s. 104–105. Helsinki: Helsingin Sanomat, 2009.
  3. Hietala, Heidi: Vuosisata vesijohtovettä. Kaleva 4.11.2002. Viitattu 10.1.2013.
  4. Robert Huber ja Albert Thiem – Moderni vesihuolto Turkuun Turun vesilaitosmuseo. Viitattu 10.1.2013.
  5. Juuti, Petri – Rajala, Riikka: Vinttikaivosta vesiyhtiöön, s. 31. HS-vesi, 2011. Viitattu 10.1.2013.
  6. Keskustorin suihkukaivo. Tampereen taidemuseo. Viitattu 10.1.2013.
  7. Manninen, Antti: Puretut talot: 100 tarinaa Helsingistä, s. 60. Helsinki: Helsingin Sanomat, 2004.
  8. Eskola, Amanda: Vantaan moderni teollinen rakennusperintö 1930–1979: Inventointiraportti, s. 56. Vantaan kaupunki, 2006. Viitattu 10.1.2013.