Kangaspuut

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saksalaisperinteen malliset pyöräskangaspuut, joissa taljakoneisto.

Kangaspuut on kankaiden kudonnassa käytettävä laite. Yksinkertaisimmillaan, jollaisena laite tunnettiin jo kivikaudella, siinä on kaksi vaakasuoraa keppiä, joiden varaan luodaan loimi. Nykyisen muotonsa kangaspuut ovat saaneet lähes 700 vuotta sitten. Suomessa käytetään eniten vipukangaspuita, joista myös teolliset kutomakoneet on kehitetty.

Vipukangaspuut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buyi-kansan vipukangaspuut, jossa viputukissa keinuva vipukoneisto ja alaviistoon kulkeva loimensuunta.

Vipukangaspuiden arvellaan kehittyneen Saksassa. Vipukangaspuut tulivat Suomeen Fredrika Wetterhoffin mukana, kun hän osti niitä 1880-luvun alussa Saksasta Työkouluunsa. Vipukangaspuut levisivät ympäri Suomen opettajankoulutuslaitokselta valmistuneiden opettajien mukana. Valmistuneet opettajat olivat tutustuneet opiskelunsa aikana vipukangaspuihin Wetterhoffin Työkoulussa. Suomi on kudonnan näkökulmasta harvinainen maa: Suomessa käytetään nykyisin melkein pelkästään vipukangaspuita.[1]

Vipukangaspuiden koneisto muodostuu vipusista, niisivarsista, ylä- ja alavälittäjistä sekä polkusista. Koneiston osia yhdistää kaksi nyöritystä. Ylänyöritys on muuttumaton; nyörit sidotaan aina vipusista yläniisivarsiin ja alavälittäjiin sekä alaniisivarsista ylävälittäjiin. Alanyöritys on muuttuva, eli vaihtelee kankaan sidoksen mukaan. Kun sidosohjeessa on merkitty ruutu, sidotaan polkunen alavälittäjään. Kun sidosohjeessa on merkitsemätön ruutu, sidotaan polkunen ylävälittäjään. Kudottaessa loimilangat saadaan eri tasoille polkusia polkemalla. Eri tasoilla olevien loimilankojen välistä tilaa, johon kude syötetään, kutsutaan viriöksi.

Tietokoneohjatuissa kangaspuissa polkusten sidonnan korvaa ohjainlaitteeseen kytketty pedaali, jota polkemalla niisivarret nousevat ja laskevat, ja loimilankojen muodostama viriö avautuu.

Muita kangaspuutyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyöräskangaspuiden poikkileikkaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warsztat.svg
  1. runko
  2. istuin
  3. loimitukki, jonka ympärillä loimi
  4. loimitukilta juokseva loimi
  5. takatukki, jonka päältä loimi kulkee
  6. ristimykset, loimen poikki kulkevat litteät poikkipuut, jotka rajoittavat viriön avautumista takana
  7. varpapuu eli niisivarsi, johon niidet kiinnitetään ja jonka kautta hallitaan yhtä niisistöä
  8. niisi ja niidensilmä, jonka kautta yksittäinen loimilanka kulkee
  9. sukkula eli syöstävä, jolla kude kuljetetaan viriön poikki
  10. viriö eli vire
  11. valmis kangas
  12. rintapuu, jonka päältä valmis kangas kulkee
  13. kaidepuu eli luha, jossa kaide eli pirta, joka pitää loimilangat erillään tasavälein sekä kankaaseen iskettäessä tiivistää viriössä olevan kuteen paikalleen
  14. kaidepuun säätö
  15. kaidepuun alapuomi
  16. polkuset eli polkimet, joilla kutoja säätää viriötä
  17. kangastukki, jonka ympärillä valmis kangas
Viriö on niisien loimesta avaama kulkuaukko sukkulalle ja kuteelle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinänen, S. 2001. Aikamatka käsityöhön –Suomen käsityön museon johdantonäyttelyn tekstit. Suomen Käsityömuseon julkaisuja 18
  • Silpala, E. 2002. Sidoksia kankaisiin –Vipupuilla, vetopuilla ja poimien. Opetushallitus

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Silpala 2002, 24.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]