Kangaspuut

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Perinteisen malliset pyöräskangaspuut

Kangaspuut on kankaiden kudonnassa käytettävä laite. Yksinkertaisimmillaan, jollaisena laite tunnettiin jo kivikaudella, siinä on kaksi vaakasuoraa keppiä, joiden varaan luodaan loimi. Nykyisen muotonsa kangaspuut ovat saaneet lähes 700 vuotta sitten. Suomessa käytetään eniten vipukangaspuita, joista myös teolliset kutomakoneet on kehitetty.

Vipukangaspuut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vipukangaspuut arvellaan kehittyneen Saksassa. Vipukangaspuut tulivat Suomeen Fredrika Wetterhoffin mukana, kun hän osti niitä 1880-luvun alussa Saksasta Työkouluunsa. Vipukangaspuut levisivät ympäri Suomen opettajankoulutuslaitokselta valmistuneiden opettajien mukana. Valmistuneet opettajat olivat tutustuneet opiskelunsa aikana vipukangaspuihin Wetterhoffin Työkoulussa. Suomi on kudonnan näkökulmasta harvinainen maa: Suomessa käytetään nykyisin melkein pelkästään vipukangaspuita.[1]

Vipukangaspuiden koneisto muodostuu vipusista, niisivarsista, ylä- ja alavälittäjistä sekä polkusista. Koneiston osia yhdistää kaksi nyöritystä. Ylänyöritys on muuttumaton; nyörit sidotaan aina vipusista yläniisivarsiin ja alavälittäjiin sekä alaniisivarsista ylävälittäjiin. Alanyöritys on muuttuva, eli vaihtelee kankaan sidoksen mukaan. Kun sidosohjeessa on merkitty ruutu, sidotaan polkunen alavälittäjään. Kun sidosohjeessa on merkitsemätön ruutu, sidotaan polkunen ylävälittäjään. Kudottaessa loimilangat saadaan eri tasoille polkusia polkemalla. Eri tasoilla olevien loimilankojen välistä tilaa, johon kude syötetään, kutsutaan viriöksi.

Tietokoneohjatuissa kangaspuissa polkusten sidonnan korvaa ohjainlaitteeseen kytketty pedaali, jota polkemalla niisivarret nousevat ja laskevat, ja loimilankojen muodostama viriö avautuu.

Kudontateollisuus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kudontateollisuuden huippukausi Suomessa oli 1930-luvulla. Kauhavan noin tusina kutomoyritystä työllisti päivittäin 1800 kankuria. Sodan jälkeen kutomoyrittäminen elpyi; Kudonta alkoi koneistumaan ja syntyivät mattokutomot. Myyntikudonta hiipui 1980-luvulla.[2]

Viriö

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinänen, S. 2001. Aikamatka käsityöhön –Suomen käsityön museon johdantonäyttelyn tekstit. Suomen Käsityömuseon julkaisuja 18
  • Silpala, E. 2002. Sidoksia kankaisiin –Vipupuilla, vetopuilla ja poimien. Opetushallitus

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Silpala 2002, 24.
  2. Heinänen 2002.