Renaud Lavillenie

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Renaud Lavillenie
Renaud Lavillenie
Maa: Ranskan lippu Ranska
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Lontoo 2012 seiväshyppy
Hopeaa Hopeaa Rio 2016 seiväshyppy
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Moskova 2013 seiväshyppy
Pronssia Pronssia Berliini 2009 seiväshyppy
Pronssia Pronssia Daegu 2011 seiväshyppy
Pronssia Pronssia Peking 2015 seiväshyppy
Pronssia Pronssia Lontoo 2017 seiväshyppy
Sisäratojen MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Istanbul 2012 seiväshyppy
Kultaa Kultaa Portland 2016 seiväshyppy
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Barcelona 2010 seiväshyppy
Kultaa Kultaa Helsinki 2012 seiväshyppy
Kultaa Kultaa Zürich 2014 seiväshyppy
Sisäratojen EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Torino 2009 seiväshyppy
Kultaa Kultaa Pariisi 2011 seiväshyppy
Kultaa Kultaa Göteborg 2013 seiväshyppy
Kultaa Kultaa Praha 2015 seiväshyppy

Renaud Lavillenie (s. 18. syyskuuta 1986, Barbezieux-Saint-Hilaire) on ranskalainen seiväshyppääjä.[1]

Lavillenie on seiväshypyn olympiavoittaja ja kolminkertainen Euroopan mestari. Hänet valittiin vuonna 2014 sekä IAAF:n vuoden miesyleisurheilijaksi[2] että vuoden eurooppalaiseksi miesyleisurheilijaksi.[3] Lavillenie pitää hallussaan miesten maailmanennätystä 616 cm, jonka hän hyppäsi Donetskissa hallissa helmikuussa 2014.[4][5] Ulkoradalla hänen ennätyksensä on 605 cm toukokuulta 2015.[6]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2008 sisäratojen MM-kilpailuissa Lavillenie karsiutui loppukilpailusta. Hän voitti kultaa Torinon sisäratojen EM-kilpailuissa 2009 tuloksella 581 cm. [1]

Lavillenie ylitti kuusi metriä kesäkuussa 2009 Leiriassa Portugalissa joukkueiden EM-kilpailuissa hypättyään 601 cm. Hän oli ulkoradoilla viidestoista ja kaikkiaan seitsemästoista kuusi metriä ylittänyt hyppääjä.[7][8] Tuloksellaan hän rikkoi myös Jean Galfionen lähes kymmenen vuotta vanhan Ranskan ennätyksen 598 cm.[9]

Berliinin MM-kilpailussa 2009 hän sijoittui kolmanneksi tuloksella 580 cm.[1] Talvella 2010 hän hyppäsi Pariisissa halliennätyksensä 585 cm, mutta karsiutui Dohan sisäratojen MM-kilpailuissa loppukilpailusta.[1] Barcelonassa 2010 hän voitti Euroopan-mestaruuden tuloksella 585 cm.[10] Pariisissa 2011 hän voitti sisäratojen Euroopan-mestaruuden kilpailuennätyksellä 603 cm. Tuloksellaan hän rikkoi Jean Galfionen Ranskan ennätyksen ja nousi seiväshypyn sisäratojen kautta aikain tilastossa kolmanneksi Serhi Bubkan ja Steven Hookerin jälkeen.[11]

Lavillenie sai pronssia Daegun MM-kilpailuissa 2011 tuloksella 585 cm. Istanbulin sisäratojen MM-kilpailuissa 2012 hän voitti kultaa tuloksella 595 cm. Helsingin EM-kilpailuissa 2012 Lavillenie puolusti Euroopan mestaruuttaan voitokkaasti tuloksella 597 cm.[1] Myöhemmin samana kesänä hän voitti kultaa Lontoon olympialaisissa olympiaennätystuloksella 597 cm[12].

Göteborgissa 2013 Lavillenie voitti kolmannen sisäratojen Euroopan-mestaruutensa tuloksella 601 cm. Hän ylitti kilpailussa myös tuloksen 607 cm pudottamatta rimaa, mutta hyppy hylättiin sillä rima pomppasi pois kannattimiltaan jääden hyppytelineen ripustusten päälle.[13][14] Moskovan MM-kilpailuissa 2013 Lavillenie jäi yllättäen hopealle tuloksella 589.[15] Hän voitti Euroopan-mestaruuden Zürichissä 2014 tuloksella 590.[16]

Prahassa 2015 Lavillenie voitti neljännen peräkkäisen sisäratojen Euroopan-mestaruuden kisaennätyksellä 604 cm.[17] Pekingin MM-kilpailuissa 2015 hän sijoittui kolmanneksi tuloksella 580.[16] Lavillenie voitti sisäratojen maailmanmestaruuden Portlandissa 2016 kisaennätyksellä 602.[18] Amsterdamin EM-kilpailuissa 2016 Lavillenie jäi loppukilpailussa ilman tulosta aloituskorkeudestaan 575 cm. Kilpailun voitti Robert Sobera tuloksella 560 cm.[19] Rio de Janeiron olympialaisissa 2016 hän saavutti hopeaa tuloksella 598. Lontoon MM-kilpailuissa 2017 hän oli kolmas tuloksella 589.[16]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lavillenien veli, Valentin Lavillenie on myös kansainvälisen tason seiväshyppääjä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Renaud Lavillenie IAAF:n tietokannassa (englanniksi)
  2. IAAF Athletes of the Year (pdf) IAAF.org. International Association of Athletics Federations. Viitattu 9.7.2017. (englanniksi)
  3. Lavillenie, Schippers, Gemili, Kuchina crowned at Golden Tracks ceremony European Athletics. 11.10.2014. European Athletic Association. Viitattu 9.7.2017. (englanniksi)
  4. World record ratified IAAF. Viitattu 16.3.2014.
  5. Uskomaton maailmanennätys – Bubkan lyömätön ME on historiaa! 15.2.2014. Yle. Viitattu 15.2.2014.
  6. Lavillenie teki ulkoratojen ennätyksensä – Gatlin näytti nopeutensa myös 200 metrillä, Helsingin sanomat 31.5.2015
  7. Seiväshypyn ulkoratojen kaikkien aikojen tilasto – IAAF
  8. Seiväshypyn sisäratojen kaikkien aikojen tilasto – IAAF
  9. Lavillenie s'envole à 6,01 m rmc.fr. Viitattu 21.6.2009. (ranskaksi)
  10. Lavillenie otti omansa seiväshypyssä 31.7.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.8.2010.
  11. Ramsak, Bob: Lavillenie’s 6.03m clearance dazzles Paris - European Indoor Champs, Day 2 5.3.2011. IAAF. Viitattu 5.3.2011. (englanniksi)
  12. Seiväsfinaalista Helsingin toisinto mtv3.fi. 10.8.2012. Viitattu 11.8.2012.
  13. Landells, Steve: Great Shakes strikes twice, Lavillenie defends in dramatic pole vault at European Indoors 3.3.2013. IAAF. Viitattu 5.3.2013. (englanniksi)
  14. Lavillenien ennätyshyppy hylättiin 3.3.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 5.3.2013.
  15. http://www.hs.fi/urheilu/Moskovan+seiv%C3%A4skisa+p%C3%A4%C3%A4ttyi+j%C3%A4ttiyll%C3%A4tykseen/a1376281190124
  16. a b c Renaud Lavillenie Tilastopaja.org. Viitattu 18.9.2017. (englanniksi)
  17. Lavillenie voitti taas EM-kultaa - ME jäi haaveeksi 7.3.2015. Iltalehti.fi. Viitattu 8.3.2015.
  18. IAAF World Indoor Championships: Portland 2016 Iaaf.org. Viitattu 18.3.2016.
  19. Uusitalo, Timo: Lavillenie pettyi pahoin – seipäässä yllätysmestari 8.7.2016. Viitattu 8.8.2016.


Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.