Reino Lehväslaiho

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Reino Lehväslaiho
Reino Lehväslaiho signeeraa kirjojaan Helsingin kirjamessuilla 2009
Reino Lehväslaiho signeeraa kirjojaan Helsingin kirjamessuilla 2009
Salanimet Veikko Remes
Syntynyt 13. huhtikuuta 1922 (ikä 95)
Akaa
Kansalaisuus suomalainen
Äidinkieli suomi
Aiheet sota
Esikoisteos Panssarisotaa 1941–44 (1958)
Tuotannon kieli suomi
Tunnustukset Reino Lehväslaiho -mitali, pronssinen ja hopeinen 1982
Valtion taiteilijaeläke 1983
WSOY:n kulttuurisäätiön palkinto 1992
Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kulttuuripalkinto 1993
Kirjapöllö-palkinto 1999
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Reino Veikko Lehväslaiho (s. 13. huhtikuuta 1922 Akaa) on arvonimeltään sotakamreeri ja mahdollisesti tuotteliain suomalainen sotakirjailija.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruutensa Lehväslaiho vietti Tampereen eteläpuolella Toijalassa, mistä hän 17-vuotiaana koulukaveriensa kanssa lähti vapaaehtoisena talvisotaan.

Sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehväslaiho osallistui talvi- ja jatkosotaan sekä Lapin sotaan. Hän haavoittui kolmesti: ensimmäisen kerran 17-vuotiaana talvisodassa ja kahdesti jatkosodassa. Hän palveli Ruben Laguksen panssaripataljoonassa kolmannessa panssarivaunukomppaniassa ja toimi muun muassa T-34-panssarivaunun ampujana. Todistettavasti hän on pysäyttänyt seitsemän vihollisen panssarivaunua, kymmeniä kuorma-autoja ja muutaman torjuntatykin. Lehväslaihon sotilasarvo on reservin vääpeli ja hänellä on 30 sotilaan kunniamerkkiä.[1]

Lehväslaihon karmeimpia sotatilanteita on kuvattu myös suomalaisissa sotaelokuvissa. Niistä kuuluisin on Åke Lindmanin elokuva Tali-Ihantala 1944, joka perustuu osittain Lehväslaihon kirjoituksiin. Erityisen huomattava tapahtuma oli vihollisen suuren joukko-osaston tuhoaminen konepistoolilla. Lehväslaiho oli harjoitellut juuri konepistoolilla ampumista tankista käsin ja oli siinä ilmeisen taitava. Kyseisen tapahtuman Lindman sai elokuvaansa kahvin ja leivoksen hinnalla.[2]

Taistelun lopuksi venäläiset osuivat räjähtävällä luodilla Lehväslaihoa suuhun. Hän haavoittui pahoin, mutta vieritti itsensä kuitenkin vaunusta tielle ja ojaan. Omat joukot saivat hänet joukkosidontapaikalle ja siitä sotasairaalaan. Lehväslaiho parani sairaalassa ja ehti vielä Lapin sotaan Laguksen divisioonan mukana.

Työura sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Lehväslaiho ei jäänyt puolustusvoimien palvelukseen, vaan siirtyi siviilitöihin, muun muassa Kuolan niemimaalle tietyömaille toimistoesimieheksi. Myöhemmin hän toimi myös kartoitustoimiston esimiehenä. Useat sydäninfarktit saivat hänet kuitenkin miettimään muitakin uravaihtoehtoja.

Kirjailijan ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reino Lehväslaiho Turun kirjamessuilla vuonna 2008

Lapin sodan loputtua Lehväslaiho kummasteli, miksi jalkaväestä ja panssaridivisioonasta ei tehty kirjoja. Hän soitteli tuttava-everstilleen ja tiedusteli, onko näitä kirjoja tekeillä kuuluisista taisteluista ja sattumuksista. Eversti vastasi, että hänhän oli ollut itse mukana, eikö hän voisi itse kirjoittaa kirjoja! Lehväslaiho kertoo vastanneensa: "Herra eversti, tehdään". Lehväslaiho sai erään korkea-arvoisen upseerin kautta useita kymmeniä potentiaalisten haastateltavien nimiä (noin 40), joista noin puolet suostui haastatteluun. Haastateltavia oli ympäri Suomea.

Lehväslaiho pyrki tuottamaan myös muuta kuin sotaromaaneja: hän suunnitteli kirjoittavansa rakkausromaanin, mutta WSOY-kustantamon silloinen pääjohtaja Hannu Tarmio tyrmäsi idean ja suositteli pysyttelemään sotakirjoissa.

Suurin osa Lehväslaihon myöhemmistä kirjoista kuvaa suomalaisten sissien toimintaa jatkosodassa, mutta ensimmäisessä kirjassaan Panssarisotaa 1941–44 Lehväslaiho kirjoittaa omia kokemuksiaan sodasta panssarivaunumiehistössä. Kokopäiväiseksi kirjailijaksi Lehväslaiho ryhtyi vuonna 1967. [1] Nimimerkillä Veikko Remes hän on kirjoittanut teoksen Rintamalotat. Vuonna 2012 Lehväslaiho julkaisi 45. kirjansa Korven Peura, jonka hän on ilmoittanut jäävän viimeiseksi. Lehväslaiho onkin sanonut, että ilman sotaa hän ei olisi kirjailija. Hän on myös kirjoittanut pakinoita lehtiin.

Lehväslaiho on tehnyt myös merimiehen ja kauppiaan töitä sekä työskennellyt tietyömaan toimistonhoitajana. Hän asuu Seinäjoella. Lehväslaiho on yksi Suomen kolmesta elossa olevasta sotakamreerista.[1]


Kunniamerkit ja muut tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reino Lehväslaiho signeeraa kirjojaan Helsingin kirjamessuilla 2009

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Nieminen, Tommi: Kansa taisteli, Lehväslaiho kertoo. Helsingin Sanomien Kuukausiliite, heinäkuu 2008, s. 62–65.
  2. Tuhosi 7 vihollispanssaria: ”Itsenäisyys saavutettu taistellen” Uusi Suomi 6.12.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]