Rautalammin kirkko
| Rautalammin kirkko | |
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Rautalampi |
| Seurakunta | Rautalammin seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1844 |
| Suunnittelija | Aleksander Engel |
| Materiaali | puu |
| Istumapaikkoja | 1200 |
| Tyylisuunta | empire |
 |
|
Rautalammin kirkko on Rautalammilla sijaitseva, Suomen suurimpiin lukeutuva puukirkko. Kirkkoon mahtuu istumaan noin 1 200 henkeä. Kirkko on Rautalammin seurakunnan neljäs kirkko.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päätös uuden kirkon rakentamisesta tehtiin pitäjänkokouksessa 16. elokuuta 1840, kun vanhan kirkon todettiin käyneen liian pieneksi. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1842.
Kirkon on piirtänyt Carl Aleksander Engel, Carl Ludvig Engelin poika. Hän kuoli 25-vuotiaana vuonna 1843, eikä nähnyt edes Rautalammin kirkon valmistumista.[1] Rakennustöitä valittiin johtamaan rakennusmestari Mauno Tolpo, joka muutti perheineen asumaan Rautalammille heti vuoden 1842 alussa. Rakennustöitä valvoi vuosina 1837–1857 kirkkoherrana toimineen Johan Hirnin johtama toimikunta. Kirkko otettiin käyttöön 1844, tosin kirkko vuorattiin ja maalattiin ulkoa vasta seuraavana kesänä.
Kirkon rakentamiseksi tarvittiin kaikkien pitäjän asukkaiden työpanosta, ja jokaisen kinkeripiirin piti vuorollaan lähettää tietty määrä miehiä työmaalle. Myös varat uuden kirkon rakentamiseen kerättiin pitäjän kyläläisiltä.
Kunnostustyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkossa riitti uudesta asti kunnostamista. Vuotava paanukatto muutettiin peltikatoksi jo vuonna 1854.
Kirkon saarnastuoli siirrettiin nykyiselle paikalleen kirkon etuosaan vuonna 1927 toteutetussa ensimmäisessä laajassa korjauksessa. Samassa yhteydessä myös kirkon alttarin ylle ripustettu jyhkeä kullattu risti vaihdettiin pienempään. Tuolloin kirkko myös maalattiin.
Kirkon alttaritaulu vihittiin käyttöön pyhäinpäivänä 1940. Sen on maalannut taiteilija Väinö Hämäläinen, joskin viimeistely on hänen poikansa Lauri Hämäläisen, sillä Väinö Hämäläinen kuoli ennen kuin sai työn valmiiksi. Alttaritaulun aihe on "Jeesus puhuu veneestä Gennesaretin rannalla." Sähkövalot kirkkoon saatiin jouluksi 1947.
Kirkko maalattiin ulkoa 1954, ja vuonna 1966 kirkkoon asennettiin lämminilmapuhallukseen perustuva lämmitysjärjestelmä ja vanhat kamiinat purettiin.
Vuonna 1974 tehtiin ulkomaalauksen lisäksi myös sisämaalaus. Tuolloin kirkko sai vielä nykyäänkin siellä olevan sinisen asun, jonka on suunnitellut arkkitehti Hannele Arantola. Kirkossa tehtiin vuosina 2008–2009 laaja peruskorjaus, jonka suunnitteli arkkitehti Hannu Puurunen. Korjauksen yhteydessä poistettiin kaikki vanhat maalikerrokset ja kirkko maalattiin sisältä ja ulkoa uudestaan. Samalla uusittiin lämpökeskus ja kirkko liitettiin kaukolämpöverkkoon. Kirkkoon asennettiin myös sprinklerijärjestelmä ja hälytys- ja äänentoistojärjestelmät uusittiin.
Esineistöä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkkoon hankittiin ensimmäiset urut vuonna 1877. Niissä oli 20 äänikertaa, ja ne oli valmistanut Urkurakentamo Thule (myöhempi Kangasalan urkutehdas). Niitä laajennettiin kaksi kertaa. Vuonna 1981 saatiin nykyiset, sotkamolaisen Urkurakentamo Tuomen valmistamat 35-äänikertaiset urut. Nykyiset urut on sijoitettu ensimmäisten urkujen koristeellisen urkufasadin taakse.
Messukasukat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seurakunnassa on säilynyt joitain erittäin vanhoja pappien messukasukoita. Vanhin, vuodelta 1728 oleva kasukka on säilytettävänä Rautalammin museossa. Muut säilyneet kasukat ovat violetinpunainen kasukka vuodelta 1789 ja musta kasukka vuodelta 1856. Kasukoita käytetään nykyisin joissakin teemajumalanpalveluksissa.
Kellotapuli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rautalammin kirkon tornissa ei ole kirkonkelloja. Kellot soivat kirkon välittömässä läheisyydessä olevasta kellotapulista, joka on palvellut kahta edellistäkin kirkkoa. Vuonna 1768 valmistunut kellotapuli on kylän raitin vanhimpia rakennuksia, ja sitä pidetään Rautalammin kolmannen kirkon suunnitelleen Arvi Junkkarisen suunnittelemana.[2][3] Museoviraston sivustolla suunnittelijaksi tosin mainitaan Eskil Collenius.[4]
Tapuli on alun perin ollut pohjalaistyylinen kolminivelinen tapuli, mutta siihen on vuonna 1875 vaihdettu ylimmän nivelen paikalle samanlainen tornin huippu kuin kirkossakin. Tapulissa on paikat viidelle kellolle, mutta kelloja on vain kolme. Tarinan mukaan kaksi suurinta kelloa on varkaiden pelossa upotettu kylän länsipäässä sijaitsevaan Noukkalampeen, joskaan tästä ei ole mitään todisteita.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Rautalammin kirkko ja keskusraitti Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto. Viitattu 23.7.2015.
- ↑ Rautalammin kirkko Rautalammin museo. Viitattu 23.7.2015, päivitetty 16.12.2020.
- ↑ Toimitilat Rautalammin seurakunta, rautalamminseurakunta.fi. Arkistoitu 28.11.2019. Viitattu 9.9.2019.
- ↑ Rautalammin kirkko (200766) Museovirasto, Kulttuuriympäristön palveluikkuna, kyppi.fi. Viitattu 9.9.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Seurakunta
- Rautalammin kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.