Rakkauden kaikkivalta – Amor omnia
| Rakkauden kaikkivalta – Amor omnia |
|
|---|---|
 Kreivi Carolus Örn (Konrad Tallroth), Carl Örn (Eugen Kopkin), palvelijatar Mary (Greti Grey) ja kreivitär Hedvig Örn (Ida Brander). |
|
| Ohjaaja | Konrad Tallroth |
| Käsikirjoittaja | Konrad Tallroth |
| Tuottaja | Erkki Karu |
| Kuvaaja | Kurt Jäger |
| Leikkaaja | Kurt Jäger |
| Lavastaja | Carl Fager |
| Pääosat |
Ida Brander Konrad Tallroth Eugen Kopkin |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi Oy |
| Ensi-ilta | 12. marraskuuta 1922 |
| Kesto | 82 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Rakkauden kaikkivalta – Amor omnia on vuonna 1922 valmistunut Konrad Tallrothin ohjaama suomalainen mykkäelokuva. Elokuvan ensi-ilta oli 12. marraskuuta 1922 Kino-Palatsissa Helsingissä[1].
Elokuva edustaa Suomessa harvinaista salonkielokuvaa. Se herätti kahdenlaista paheksuntaa. Ensinnäkin kameroiden vientiä hautausmaalle pidettiin vainajien rauhan häpäisemisenä, ja uhkana oli jopa oikeusjuttu. Toiseksi elokuvan sukurutsa-aihetta paheksuttiin.[2]
Elokuva kuuluu Yleisradion vuonna 2009 käynnistämään Mykkä valo -hankkeeseen. Yleisradio on tilannut viideltä suomalaiselta säveltäjältä uuden musiikin hankkeeseen kuuluviin viiteen suomalaiseen mykkäelokuvaan. Yleisradio ja Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (KAVA) ovat yhteistyössä restauroineet elokuvan, ja se esitetään hankkeessa pitkänä versiona, jollaisena sitä ei ole aiemmin nähty. Sarjaan kuuluvat lisäksi elokuvat Ollin oppivuodet (1920) ja Noidan kirot (1927) sekä Kurt Jägerin ohjaama Elämän maantiellä (1927) sekä Axel Slangusin ja Wilho Ilmarin Tukkijoella.[3][4] Mykkä valo -esityssarjan yhteydessä elokuvaan on säveltänyt musiikin Lotta Wennäkoski[5].
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kriitikoiden aikalaisarviot olivat lähes järjestään myönteisiä. Ainoastaan suomalaiskansallisuuden puute on saanut ristiriitaisesti paitsi kehua myös moitetta.[6]
Myöhemmin myönteinen linja jatkuu: televisioesityksen yhteydessä on todettu, että Tallroth on saanut kuviin lähes taianomaista voimaa. Lotta Wennäkoski on säveltänyt elokuvaan uuden musiikin, ja eräs arvio siitä on, että se on vakuuttavaa mutta irrallaan elokuvan tapahtumista ja tunnelmista.[7]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Ida Brander | … | kreivitär Hedvig Örn |
| Konrad Tallroth | … | kreivi Carolus Örn |
| Eugen Kopkin | … | Carl Örn, Hedvig ja Carolus Örnin poika |
| Eero Leväluoma | … | Kristian, kreivin palvelija |
| John Precht | … | luutnantti Henrik Loeven |
| Sara Järnefelt | … | Margaretha von Wildheim, Maryn tytär |
| Alex Biaudet | … | Carl-Johan Örn, Carlin poika |
| Valentine Panjutin | … | Harriet Örn, Carlin vaimo |
| Beat-Sofi Granqvist | … | Adèle von Wildheim |
| Greti Grey | … | Mary, kreivi Örnin palvelijatar |
| Edith Lamroth | … | kaikki järjestävä ”täti” |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Rakkauden kaikkivalta – Amor omnia Elonet. Esitystiedot, Elonet.fi], viitattu 6.1.2013
- ↑ Rakkauden kaikkivalta – Amor omnia Elonet. Taustaa, Elonet.fi], viitattu 6.1.2013
- ↑ Rakkauden kaikkivalta, Yle.fi, viitattu 6.1.2013
- ↑ Mykkää valoa 1920-luvun Suomesta, Yle.fi, viitattu 6.1.2013
- ↑ Pertti Avola, Elokuvat, Tv & radio, Helsingin Sanomat 28.7.2014, sivu 21
- ↑ Rakkauden kaikkivalta – Amor omnia Elonet. , Aikalaisarvioita, Elonet.fi], viitattu 6.1.2013
- ↑ Henri Waltter Rehnström: Rakkauden kaikkivalta, Päivän elokuvia, Tv-maailma, 1/2012 sivu 9
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuvia Kavan arkistosta. Tunnistatko esittäjiä ja paikkoja?
- Arvostelu Mykkäelokuvasivustolla
- Amor omnia, yle.fi (pdf)
- Rakkauden kaikkivalta. Uusi suomal. Konrad Tallrothin johtama filmi, Suomen Kuvalehti, 18.11.1922, nro 46, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||||