Elämän maantiellä
| Elämän maantiellä | |
|---|---|
 Tarini (Waldemar Wohlström). |
|
| Ohjaaja |
Kurt Jäger Ragnar Hartwall |
| Käsikirjoittaja | Ragnar Hartwall |
| Tuottaja | Gustaf Molin |
| Säveltäjä | Yrjö Hjelt (2011) |
| Kuvaaja | Kurt Jäger |
| Leikkaaja | Kurt Jäger |
| Lavastaja | Ilmari Mattsson |
| Pääosat |
Halvar Lindholm Lia Lae Eric H. Broman |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Komedia-Filmi |
| Ensi-ilta | 28. marraskuuta 1927 |
| Kesto | 83 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Elämän maantiellä on vuonna 1927 valmistunut suomalainen mykkäelokuva, jonka ovat ohjanneet Kurt Jäger ja Ragnar Hartwall. Elokuvan ensi-ilta oli 28. marraskuuta 1927 Piccadilly- ja Punainen Mylly -teattereissa Helsingissä.
Elokuvan sisäkuvaukset tehtiin studioksi vuokratussa Hankkijan juhlasalissa ja ulkokuvaukset Helsingissä ja lähiympäristössä. Elokuvassa kuvataan posetiivin soittajan elämänvaiheita ja hänen kohtaamiaan ihmisiä.[1]
Yleisradion tilauksesta elokuvaan on säveltänyt uuden musiikin Yrjö Hjelt. Se on kolmas hankkeessa, jossa viisi mykkäelokuvaa saa musiikin. Katupiano saatiin ääniraidalle Varkauden mekaanisen musiikin museosta.[2][3]
Tarinan tapahtumaympäristö on mahdollisesti Italiassa, vaikka maata ei mainitakaan, mutta sijoittuu tapahtumien perusteella varhaiseen Benito Mussolinin aikaan, jolloin hänen julkinen kuvansa vielä oli hyvin myönteinen. Päähenkilöitä ovat kulkuri Tarini, joka ansaitsee elantonsa veivaamalla katupianoa (joka väliteksteissä on posetiivi), ja kasvattilapseksi päätynyt Irmela. Heidät palkkaa ilkeä impressaari Greeving esiintymään varieteehensa, josta rikas Georg löytää Irmelan, mutta Irmela ei tahdo vastata kosintaan. Lopuksi paljastuu, että Tarini on Irmelan isä.[4][2]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Waldemar Wohlström | … | Tarini |
| Halvar Lindholm | … | Georg |
| Lia Lae (eli Vivian Björkbom) | … | Irmela |
| Eric H. Broman | … | impressaari Greeving |
| Ella Tigerstedt | … | Irmelan kasvatusäiti |
| Armas Laitinen | … | varieteen voimamies |
| Atso Fagerström | … | katuyleisöä |
| Asser Fagerström | … | katuyleisöä |
| Armas Jokinen | … | katuyleisöä |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Forssan mykkäelokuvafestivaali esittää: Elämän maantiellä (Tampereen elokuvajuhlat 5.–10.3.2002) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Harri Römpötti, Orpotyttö ihastuu posetiivariin, Helsingin Sanomat 3.12.2011, sivu D 9
- ↑ Mykkää valoa 1920-luvun Suomesta, Teeman sarja, Yle.fi, viitattu 6.1.2013
- ↑ Annmari Salmela, Yrjö Hjelt sävelsi kauniin tarinan, Hs.fi (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 2.12.2011
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Antti Alasen blogi Referaatti Yrjö Hjeltin haastattelusta, jonka on tehnyt Markku Pölönen (englanniksi)
- Elokuvasta Ylen sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
- Mykkäelokuvasivusto