RN Eritrea (1936)
| RN Eritrea | |
|---|---|
 |
|
_crowned.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Regio Cantiere di Castellammare di Stabia, Castellammare di Stabia |
| Kölinlasku | 25. heinäkuuta 1935 |
| Laskettu vesille | 28. syyskuuta 1936 |
| Palveluskäyttöön | 10. helmikuuta 1937 |
| Poistui palveluskäytöstä |
Ranskalle 1948 Francis Garnier uponnut 1966 maalilaivana |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
2 165 t (standardi) 3 068 t (kuormattu) |
| Pituus | 96,90 m |
| Leveys | 13,30 m |
| Syväys | 4,70 m |
| Koneteho | 8 300 hv |
| Propulsio | diesel-sähköinen: 2 × 6-sylinteristä Fiat-dieselmoottoria á 3 500 bhp ja 2 × Marelli-sähkömoottoria á 650 hv |
| Nopeus | 20 solmua (suunniteltu) |
| Toimintamatka | 8 000 nm@10 solmua |
| Miehistöä | 13 upseeria ja 221 miehistönjäsentä |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × 120 mm/45 -tykkiä kaksiputkisina asennuksina 2 × 40 mm/L39 -ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina asennuksina 4 × 13,2 mm ilmatorjuntakonekivääriä yksipiippuisina asennuksina 100 × Bollo-tyyppistä miinaa |
RN Eritrea (ital. Regia Nave Eritrea) oli Italian kuninkaallisen laivaston vuonna 1937 valmistunut siirtomaasluuppi toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus tilattiin 8. toukokuuta 1935 Castellammare di Stabiasta Regio Cantiere di Castellammare di Stabialta, missä köli laskettiin 25. heinäkuuta. Alus laskettiin vesille 28. syyskuuta 1936 ja valmistui 28. kesäkuuta 1937. Se otettiin palvelukseen 10. helmikuuta 1937.[1][2]
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Propulsiojärjestelmänä oli kaksi Fiat-dieselmoottoria liitettynä akseleita pyörittäviin sähkömoottoreihin, joita voitiin käyttää yhdessä tai erikseen. Sähkömoottoreiden tarvitsema virta tuotettiin kahdella dieselgeneraattorilla, jotka oli sijoitettu omaan tilaan varsinaisen konehuoneen etupuolelle. Marelli-sähkömoottorit oli sijoitettu kolmanteen tilaan varsinaisen konehuoneen taakse.[1]
Alus oli aseistettu neljällä 120 millimetrin 45 pituuskaliiperin tykillä, jotka oli asennettu kaksiputkisiin torneihin. Niiden lisäksi aluksella oli kaksi 40 millimetrin 39 pituuskaliiperin ilmatorjuntatykkiä ja neljä 13,2 millimetrin ilmatorjuntakonekivääriä. Se oli varustettu miinalaivaksi ja vuosina 1940-1941 aluksen 40 millimetrin tykit vaihdettiin neljään 37 millimetrin 54 pituuskaliiperin ilmatorjuntatykkiin, jotka asennettiin kaksiputkisina.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syyskuussa 1943 aluksen miehistö antautui Colombossa liittoutuneille. Alus luovutettiin 12. helmikuuta 1948 sotakorvauksena Ranskalle, joka liitti sen laivastoonsa nimellä Francis Garnier. Se luokiteltiin myöhemmin maalilaivaksi. Alus upposi 1966 ilmahyökkäysharjoituksessa Tyynellämerellä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Cosentino, Michele: The Colonial Sloop Eritrea. Warship 2016, 2016, s. 30-41. London: Conway. ISBN 978-1-84486-326-6. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Lentotukialukset | |
|---|---|
| Taistelulaivat | |
| Raskaat risteilijät | |
| Kevyet risteilijät |
Giussano • Cadorna • Montecuccoli • Duca d’Aosta • Duca degli Abruzzi • Ciano-luokka¹ • Capitani Romani • Etna¹ |
| Hävittäjät |
Mirabello • Leone • Sella • Sauro • Turbine • Navigatori • Freccia • Folgore • Maestrale • Oriani • Soldati • Comandanti Medaglie d’Oro¹ |
| Torpedoveneet |
Palestro • Generali • Curtatone • Spica • Orsa • Ciclone • Ariete |
| Korvetit | |
| Sukellusveneet |
Marcello • Marconi • Balilla • Mameli • Pisani • Ettore Fieramosca² • Bandiera • Squalo • Bragadin • Argonauta • Settembrini • Sirena • Archimede • Glauco • Pietro Micca² • Calvi • Perla • Adua • Foca • Argo • Brin • Liuzzi • Cagni • Acciaio • Flutto • R • CA • CB • CM • CC |
| Muut |
San Giorgio • Taranto² • Ramb I² • Ramb II² • Ramb III² • Aquileia² • Eritrea² • MAS |
| ¹ peruutettu • ² yksittäinen alus |