Flutto-luokka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Flutto-luokka
Tekniset tiedot
Uppouma 945 t (pinnalla)
1 111 t (sukellus)
Pituus 63,15 m
Leveys 6,98 m
Syväys 4,87 m
Koneteho 2 × dieselmoottoria 2 400 bhp
2 × sähkömoottoria 800 bhp
Nopeus 16 solmua (pinnalla)
8 solmua (sukellus)
Miehistöä 49
Aseistus
Meritorjunta 1 × 100 mm/47 kansitykki
6 × 533 mm torpedoputkea
Ilmatorjunta 4 × 13,2 mm ilmatorjuntakonekivääriä

Flutto-luokka oli Italian kuninkaallisen laivaston 48 suunnitellun aluksen muodostama sukellusveneluokka, jonka kolmesta tilatusta alaluokasta valmistui lopulta kolmetoista alusta.

Luokan alukset olivat kehittyneitä versioita 600 tonnin aluksista ja niissä oli osittainen Bernardis-tyyppinen kaksoisrunko. Ne olivat merikelpoisia sodanajan kokemukset huomioon ottavia aluksia, joissa oli edeltäjiinsä verrattuna paranneltu sisätilojen jako, vahvempi runko, ilmatorjunta ja sukellusaika.

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

I-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahdentoista aluksen muodostamasta ensimmäisestä sarjasta kuusi tilattiin CRDA:lta ja kolme sekä OTO:lta että Tosilta, ja niiden valmistus käynnistyi vuonna 1941. Kymmenen aluksista valmistui siten, että ne ehtivät osallistumaan sotatoimiin, loppujen kahden ollessa edelleen viimeistelemättä Italian antautuessa liittoutuneille syyskuussa 1943, jolloin työt keskeytyivät. Palveluksessa olleista aluksista liittoutuneet upottivat kolme ja neljän miehistö upotti aluksensa aselevon astuttua voimaan. Saksalaiset nostivat upotetut alukset, mutta ne tuhoutuivat liittoutuneiden ilmahyökkäyksissä 1944. Kolme alusta antautui liittoutuneille selviten sodasta.[1]

Aluksista kaksi, Grongo ja Murena, oli varustettu miehitettyjen torpedojen kuljetussäiliöillä ja niissä ei siten ollut kansitykkejä.[1]

Flutto-luokan sukellusveneet - sarja I[2]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
Cernia Cantieri navali Tosi, Taranto 12. heinäkuuta 1943 työt keskeytetty
Dentice Cantieri navali Tosi, Taranto 23. heinäkuuta 1943 työt keskeytetty
Flutto CRDA, Monfalcone 1. joulukuuta 1941 19. syyskuuta 1942 20. maaliskuuta 1943 upotettu 11. heinäkuuta 1943
Gorgo CRDA, Monfalcone 15. toukokuuta 1941 30. tammikuuta 1942 11. marraskuuta 1942 upotettu 21. toukokuuta 1943
Gronco OTO, Muggiano 15. toukokuuta 1941 30. tammikuuta 1942 11. marraskuuta 1942 miehistönsä upottama 9. syyskuuta 1943
Marea CRDA, Monfalcone 1. joulukuuta 1941 10. joulukuuta 1942 7. toukokuuta 1943 palveluksesta 9. syyskuuta 1943
Murena OTO, Muggiano 1. huhtikuuta 1942 11. huhtikuuta 1943 25. elokuuta 1943 miehistönsä upottama 9. syyskuuta 1943
Nautilo CRDA, Monfalcone 3. tammikuuta 1942 20. maaliskuuta 1943 26. heinäkuuta 1943 miehistönsä upottama 9. syyskuuta 1943
Sparide OTO, Muggiano 25. huhtikuuta 1942 21. helmikuuta 1943 7. elokuuta 1943 miehistönsä upottama 9. syyskuuta 1943
Spigola Cantieri navali Tosi, Taranto 10. kesäkuuta 1943 työt keskeytetty
Tritone CRDA, Monfalcone 15. toukokuuta 1941 3. tammikuuta 1942 10. lokakuuta 1942 upotettu 19. tammikuuta 1943
Vortice CRDA, Monfalcone 3. tammikuuta 1942 23. helmikuuta 1943 21. kesäkuuta 1943 palveluksesta 9. syyskuuta 1943

II-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa sarjassa tilattiin 24 alusta, jotka perustuivat samoihin piirustuksiin. Ne olivat kuitenkin hieman suurempia vakausongelman korjaamiseksi. Alusten valmistus alkoi 1942 ja niistä viisitoista tilattiin CRDA:lta, kuusi OTO:lta ja kolme Tosilta. Italian antautuessa tilauksista luovuttiin ja yksikään ei valmistunut. Yhdeksän aluksen rakennustyöt eivät edes alkaneet. Pääosa keskeneräisistä aluksista jäi saksalaisille, jotka jatkoivat osan rakennustöitä. Yksikään ei kuitenkaan valmistunut ennen Saksan antautumista vuonna 1945.[3]

Flutto-luokan sukellusveneet - sarja II[4]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
Alluminio OTO, Muggiano telakan romuttama
Antimonio OTO, Muggiano telakan romuttama
Bario CRDA, Monfalcone 23. tammikuuta 1944 miehistönsä upottama 1. toukokuuta 1945
Cromo CRDA, Monfalcone telakan romuttama
Ferro CRDA, Monfalcone tuhoutunut telakalla 1. toukokuuta 1945
Fosforo OTO, Muggiano telakan romuttama
Litio CRDA, Monfalcone 19. helmikuuta 1944 miehistönsä upottama 1. toukokuuta 1945
Manganese OTO kesken Italian antautuessa syyskuussa 1943
Saksalaisten romuttama
Piombo CRDA kesken Italian antautuessa syyskuussa 1943
Saksan laivaston UIT 13
romutettu keskeneräisenä toukokuussa 1945
Potassio CRDA kesken Italian antautuessa syyskuussa 1943
Saksan laivaston UIT 10
romutettu keskeneräisenä toukokuussa 1945
Rame CRDA kesken Italian antautuessa syyskuussa 1943
Saksan laivaston UIT 11
romutettu keskeneräisenä toukokuussa 1945
Silicio OTO kesken Italian antautuessa syyskuussa 1943
Saksalaisten romuttama
Sodio CRDA 16. maaliskuuta 1944 kesken Italian antautuessa syyskuussa 1943
Saksan laivaston UIT 9
miehistönsä upottama toukokuussa 1945
Zinco CRDA kesken Italian antautuessa syyskuussa 1943
Saksan laivaston UIT 14
romutettu keskeneräisenä toukokuussa 1945
Zolfo OTO kesken Italian antautuessa syyskuussa 1943
Saksalaisten romuttama

Näiden lisäksi oli tilattu aluksia, joiden köliä ei keretty laskemaan ennen Italian antautumista. Näitä toteutumattomia tilauksia oli tehty Tosilta Amianto ja Magnesio sekä CRDA:lta Cadmio, Tridio, Mercurio, Oro, Ottone, Ruthenio ja Vanadio.

III-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmas sarja oli toisen kopio ja sen valmistuksen piti alkaa 1943. Yhdenkään aluksen rakennustyöt eivät alkaneet ennen Italian antautumista ja tilaukset peruuntuivat.

Luokan aluksille varattuja nimiä olivat: Attinio, Azolo, Bromo, Carbonio, Elio, Molibdeno, Osmio, Osigeno, Plutonio, Radio, Selenio ja Tungsteno.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Gardiner, Robert s. 310
  2. regiamarina.net
  3. Gardiner, Robert s. 311
  4. Gardiner, Robert s. 310-311