Gabbiano-luokka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gabbiano-luokka
Piirros luokan aluksesta
Piirros luokan aluksesta
Flag of Italy (1861-1946) crowned.svg
Tekniset tiedot
Uppouma 670 t (kuiva)
740 t (kuormattu)
Pituus 58,8 m (kokonaispituus)
Leveys 8,71 m
Syväys 2,53 m
Koneteho 3 500 bhp
Nopeus 18 solmua
Miehistöä 110
Aseistus
Meritorjunta 1 × 100 mm tykki
2 × 450 mm torpedoputkea
10 × syvyyspomminheitintä
Ilmatorjunta 7 × 20 mm ilmatorjuntatykkiä

Gabbiano-luokka oli Italian laivaston suunnitellun kuudenkymmenen aluksen muodostama korvettiluokka, jonka aluksista valmistui 49. Alukset oli suunniteltu erityisesti sukellusveneidentorjuntaan ja saattuetehtäviin. Niiden valmistus alkoi vuoden 1941 lopulla ja 28 valmistui ennen Italian antautumista liittoutuneille 9. syyskuuta 1943. Loput jäivät saksalaisille, joiden käyttäminä alukset taistelivat liittoutuneita vastaan sodan loppuun. Sodan jälkeen Italian laivastolla oli kahdeksantoista alusta ja vuosikymmenen loppuun mennessä valmistui vielä viisi.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian liittyessä toiseen maailmansotaan kesäkuussa 1940 laivastolla oli ainoastaan muutama varsinaisesti saattuetehtäviin suunniteltu alus. Nämä olivat neljä Orsa-luokan saattuehävittäjää ja sukellusveneidentorjuntaan suunniteltu RN Albatros. Italialla oli käytettävissään ainoastaan kaksi vesikuuntelulaitetta (ital. periterio), joista toinen oli Albatrosilla ja toinen asennettuna vanhaan miinalaivaan, joka oli sijoitettuna vesikuunteluoperaattoreiden koulutuskeskukseen La Speziaan. Saattueiden suojaksi valmistettiin kuusitoista Ciclone-luokan alusta, joista ensimmäisen valmistus alkoi huhtikuussa 1941.[1]

Sukellusveneidentorjuntakoulu (Antisom) perustettiin 1. elokuuta 1941 ensimmäisenä johtajanaan kontra-amiraali Da Zara. Koulu teki esityksen 60 sukellusveneentorjunta-aluksen ja korvetin hankinnasta. Esitystä täydensi Saksasta hankittavien kaikuluotainten asentaminen palveluksessa oleviin aluksiin. Fean suunnittelema 670 tonnin korvettiluokka (ital. corvette cacciasommergibili) tilattiin telakoilta ilman muutoksia.[2]

Propulsio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Propulsiojärjestelmä suunniteltiin siten, että alus kykenisi etsimään väijyviä sukellusveneitä ilman koneiston aiheuttamaa melua ja värinää. Risteilymoottoreiksi asennettiin kaksi seitsemän sylinteristä Fiat M 407 -dieselmoottoria ja hiljaista ajoa varten kaksi sähkömoottoria. Dieselmoottorit, joista kumpikin tuotti 1 750 italialaista hevosvoimaa (1 725 shp, 430 r/min) asennettiin keskilaivaan vesitiiviiseen osastoon. Pakokaasut virtasivat vaimentimen läpi. Koneet käynnistettiin paineilmalla, mikä mahdollisti liikkeelle lähdön viidessätoista minuutissa. Aluksen kaksoispohjan sisään valmistetuissa neljässätoista säiliössä oli 70 tonnia polttoainetta.[3]

Sähkömoottorit oli sijoitettu generaattoriasemalle pääkonehuoneen taakse ja ne kyettiin kytkemään akseleihin, kunhan dieselit olivat vapaalla. Kuusikymmentä sarjaan asennettua akkua mahdollistivat jopa kuuden tunnin käytön seitsemän solmun nopeudella. Kumpikin sähkömoottori tuotti 75 hevosvoimaa (140 r/min). Kaksi kolmilapaista potkuria olivat halkaisijaltaan 1,8 metriä.[4]

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksille asennettiin etukannelle pääaseeksi 100 millimetrin 47 pituuskaliiperin OTO tyyppi 1937 DP -tykki, jonka asennuksena oli kilpi. Tykkiin oli 200 kranaattia ja 60 valaisuammusta, jotka siirrettiin ammushissillä ruumasta tykille. Hissi kykeni toimittamaan seitsemän laukausta minuutissa.[5]

Ilmatorjunta-aseina oli kolme 20 millimetrin 70 pituuskaliiperin Scotti IF 1939 tai Scotti OM type 1941 tykkiä yksiputkisina asennuksina. Näistä yksi oli 100 millimetrin tykin takan ja kaksi muuta komentosillan sivuilla. Tykki oli ilmajäähdytteinen ja siihen ei oltu kytketty tulenjohtolaitteita. Lisäksi aluksilla oli neljä 20 millimetrin 65 pituuskaliiperin Breda type 1935 tykkiä kaksiputkisina asennuksina, jotka oli asennettu keskilaivan rakenteiden katoille savuhormin taakse. Aluksen varastoissa oli 18 800 20 millimetrin kranaattia, jotka siirrettiin miesvoimin tykeille.[5]

Sukellusveneidentorjuntaan aluksilla oli kahdeksan syvyyspomminheitintä, jotka oli asennettu neljä kummallekin kyljelle pääkannelle keskilaivasta perään. Niillä kyettiin heittämään 150 kg:n saksalainen G tyypin tai vastaava italialainen M tyypin syvyyspommi. Lisäksi aluksilla oli kaksi Gatteschi tyypin syvyyspommikiskoa. Kaikkiaan aluksella oli 86 syvyyspommia, joista 64 sijoitettuna upseerimessin taakse sijoitetussa varastossa.[5]

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gabbiano-luokan korvetit[6]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
RN Gabbiano Cerusa, Vottri 14.1.1942 23.6.1942 3.10.1942 alusluettelosta 1974
RN Procellaria Cerusa, Vottri 14.1.1942 24.9.1942 29.11.1942 uponnut osuttuaan miinaan 31. tammikuuta 1943
RN Cormorano Cerusa, Vottri 14.1.1942 20.9.1942 6.3.1943 alusluettelosta 1971
RN Pellicano Cerusa, Vottri 14.1.1942 12.2.1943 15.3.1943 palveluksesta 1969
RN Cicogna Ansaldo, Genova 15.6.1942 12.10.1942 11.1.1943 tuhoutunut ilmapommituksessa Messinan satamassa
RN Folaga Ansaldo, Genova 15.6.1942 14.11.1942 16.2.1943 poistettu 1. elokuuta 1965
RN Ibis Ansaldo, Genova 18.6.1942 12.12.1942 3.3.1943 poistettu 1971
RN Gru Ansaldo, Genova 5.7.1942 23.12.1942 29.4.1943 poistettu 1971
RN Antilope Odero-Terni-Orlando, Livorno 20.1.1942 9.5.1942 11.11.1942 Saksalaisten valtaama 1943 Uj6082
löydetty sodan jälkeen miehistönsä upottamana
RN Gazella Odero-Terni-Orlando, Livorno 22.1.1942 9.5.1942 6.2.1943 uponnut osuttuaan miinaan 5. elokuuta 1943
RN Camoscio Odero-Terni-Orlando, Livorno 25.1.1942 9.5.1942 6.2.1943 sakslaisten valtaama 1943 Uj6081
liittoutuneiden upottama 17. elokuuta 1944
RN Capriolo Odero-Terni-Orlando, Livorno 3.6.1942 5.12.1942 saksalaisten valtaama 1943 Uj6083
uponnut ilmahyökkäyksessä 24. huhtikuuta 1944
RN Alce Odero-Terni-Orlando, Livorno 27.5.1942 5.12.1942 saksalaisten valtaama 1943 Uj6084
uponnut ilmahyökkäyksessä 24. huhtikuuta 1944
RN Renna Odero-Terni-Orlando, Livorno 31.5.1942 5.12.1942 saksalaisten valtaama 1943 Uj6085
uponnut ilmahyökkäyksessä
RN Ape Navalmeccanica, Castellammare di Stabia 6.5.1942 22.11.1942 15.5.1943 poistettu palveluksesta 1980
RN Vespa Navalmeccanica, Castellammare di Stabia 4.5.1942 22.11.1942 2.9.1943 saksalaisten valtaama 1943 Uj2221
miehistönsä upottama 24. huhtikuuta 1944
RN Lucciola Navalmeccanica, Castellammare di Stabia 22.6.1942 21.3.1943 ei saksalaisten valtaama 1943
miehistönsä upottama
nostettu ja muutettu rahtialukseksi
RN Grillo Navalmeccanica, Castellammare di Stabia 26.6.1942 21.3.1943 ei saksalaisten valtaama 1943
miehistönsä upottama
RN Cicala Navalmeccanica, Castellammare di Stabia 30.9.1942 27.6.1943 ei saksalaisten valtaama 1943
miehistönsä upottama
RN Calabrone Navalmeccanica, Castellammare di Stabia 1.10.1942 27.6.1943 ei saksalaisten valtaama 1943
miehistönsä upottama
RN Cavalletta Navalmeccanica, Castellammare di Stabia 3.12.1942 ei ei
RN Libellula Navalmeccanica, Castellammare di Stabia 3.12.1942 ei ei saksalaisten valtaama 1943
miehistönsä upottama
RN Scimitarra Breda, Porto Marghera 24.2.1942 16.9.1942 15.5.1943 poistettu alusluettelosta 1971
RN Baionetta Breda, Porto Marghera 24.2.1942 5.10.1942 15.5.1943 poistettu alusluettelosta 1971
RN Colubrina Breda, Porto Marghera 14.3.1942 7.12.1942 ei saksalaisten valtaama 1943 Uj205
uponnut ilmahyökkäyksessä 27. maaliskuuta 1944
RN Spingarda Breda, Porto Marghera 14.3.1942 22.3.1943 ei saksalaisten valtaama 1943 Uj208
uponnut tykistötaistelussa 1. marraskuuta 1944
RN Carabina Breda, Porto Marghera 28.9.1942 31.8.1943 ei saksalaisten valtaama 1943 Uj207
vaurioitunut ilmahyökkäyksessä 1. toukokuuta 1944 korjauskelvottomaksi ja ei otettu palvelukseen

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gabbiano-luokka.
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Ando, Elio: The Gabbiano Class Corvettes Part 1. Warship, , IX. vsk, nro 2, s. 81-89. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-403-2. (englanniksi)
  • Ando, Elio: The Gabbiano Class Corvettes Part 2. Warship, , IX. vsk, nro 3, s. 198-206. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-403-2. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ando, Elio s. 81
  2. Ando, Elio 81-82
  3. Ando, Elio s. 84
  4. Ando, Elio s. 85
  5. a b c Ando, Elio s. 86-87
  6. Ando, Elio s.198-206