Gabbiano-luokka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gabbiano-luokka
Piirros luokan aluksesta
Piirros luokan aluksesta
Tekniset tiedot
Uppouma 670 t (standardi)
740 t (kuormattu)
Pituus 58,8 m (kokonaispituus)
Leveys 8,71 m
Syväys 2,53 m
Koneteho 3 500 bhp
Nopeus 18 solmua
Miehistöä 110
Aseistus
Meritorjunta 1 × 100 mm tykki
2 × 450 mm torpedoputkea
10 × syvyyspomminheitintä
Ilmatorjunta 3 × Scotti 20 mm IF M1939 tai OM M1941 -ilmatorjuntatykkiä
4 × Breda 20 mm M1935 -ilmatorjuntatykkiä

Gabbiano-luokka oli Italian kuninkaalliselle laivastolle suunnitellun kuudenkymmenen korvetin muodostama alusluokka, jonka aluksista valmistui 49. Alukset oli suunniteltu erityisesti sukellusveneidentorjuntaan ja saattuetehtäviin. Niiden valmistus alkoi vuoden 1941 lopulla ja 28 valmistui ennen Italian antautumista liittoutuneille 9. syyskuuta 1943. Loput jäivät saksalaisille, joiden käyttäminä alukset taistelivat liittoutuneita vastaan sodan loppuun. Sodan jälkeen Italian laivastolla oli kahdeksantoista alusta ja vuosikymmenen loppuun mennessä valmistui vielä viisi.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 1940 Italian liittyessä toiseen maailmansotaan laivastolla oli ainoastaan muutama varsinaisesti saattuetehtäviin suunniteltu alus. Nämä olivat neljä Orsa-luokan saattuehävittäjää ja sukellusveneidentorjuntaan suunniteltu RN Albatros. Italialla oli käytettävissään ainoastaan kaksi vesikuuntelulaitetta (ital. periterio), joista toinen oli Albatrosilla ja toinen asennettuna vanhaan miinalaivaan, joka oli sijoitettuna vesikuunteluoperaattoreiden koulutuskeskukseen La Speziaan. Saattueiden suojaksi valmistettiin kuusitoista Ciclone-luokan alusta, joista ensimmäisen valmistus alkoi huhtikuussa 1941.[1]

Sukellusveneidentorjuntakoulu (italiankielinen lyhenne Antisom) perustettiin 1. elokuuta 1941 ensimmäisenä johtajanaan kontra-amiraali Da Zara. Koulu teki esityksen 60 sukellusveneentorjunta-aluksen ja korvetin hankinnasta. Esitystä täydensi Saksasta hankittavien kaikuluotainten asentaminen palveluksessa oleviin aluksiin. Fean suunnittelema 670 tonnin korvettiluokka (ital. corvette cacciasommergibili) tilattiin telakoilta ilman muutoksia.[2]

Propulsio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Propulsiojärjestelmä suunniteltiin siten, että alus kykenisi etsimään väijyviä sukellusveneitä ilman koneiston aiheuttamaa melua ja värinää. Risteilymoottoreiksi asennettiin kaksi seitsemän sylinteristä Fiat M 407 -dieselmoottoria ja hiljaista ajoa varten kaksi sähkömoottoria. Dieselmoottorit, joista kumpikin tuotti 1 750 italialaista hevosvoimaa (1 725 shp, 430 r/min) asennettiin keskilaivaan vesitiiviiseen osastoon. Pakokaasut virtasivat vaimentimen läpi. Koneet käynnistettiin paineilmalla, mikä mahdollisti liikkeelle lähdön viidessätoista minuutissa. Aluksen kaksoispohjan sisään valmistetuissa neljässätoista säiliössä oli 70 tonnia polttoainetta.[3]

Sähkömoottorit oli sijoitettu generaattoriasemalle pääkonehuoneen taakse ja ne kyettiin kytkemään akseleihin, kunhan dieselit olivat vapaalla. Kuusikymmentä sarjaan asennettua akkua mahdollistivat jopa kuuden tunnin käytön seitsemän solmun nopeudella. Kumpikin sähkömoottori tuotti 75 hevosvoimaa (140 r/min). Kaksi kolmilapaista potkuria olivat halkaisijaltaan 1,8 metriä.[4]

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksille asennettiin etukannelle pääaseeksi OTO:n 100 millimetrin 47 pituuskaliiperin malli 1937 tykki, jonka asennukseen kuului kilpi. Tykkiin oli 200 kranaattia ja 60 valaisuammusta, jotka siirrettiin ammushissillä ruumasta tykille. Hissillä kyettiin toimittamaan aseelle seitsemän laukausta minuutissa.[5]

Ilmatorjunta-aseina olivat kolme Scottin 20 millimetrin 70 pituuskaliiperin IF malli 1939 tai OM malli 1941 tykkiä yksiputkisina asennuksina. Näistä yksi oli 100 millimetrin tykin takana ja kaksi muuta komentosillan sivuilla. Tykki oli ilmajäähdytteinen ja siihen ei oltu kytketty tulenjohtolaitteita. Lisäksi aluksilla oli neljä Bredan 20 millimetrin 65 pituuskaliiperin malli 1935 tykkiä kaksiputkisina asennuksina, jotka oli asennettu keskilaivan rakenteiden katoille savuhormin taakse. Aluksen varastoissa oli 18 800 20 millimetrin kranaattia, jotka siirrettiin miesvoimin tykeille.[5]

Sukellusveneidentorjuntaan aluksilla oli kahdeksan syvyyspomminheitintä, jotka oli asennettu neljä kummallekin kyljelle pääkannelle keskilaivasta perään. Niillä kyettiin heittämään 150 kg:n saksalainen G tyypin tai vastaava italialainen M tyypin syvyyspommi. Lisäksi aluksilla oli kaksi Gatteschi-syvyyspommikiskoa. Kaikkiaan aluksella oli 86 syvyyspommia, joista 64 sijoitettuna upseerimessin takana olevaan varastoon.[5]

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gabbiano-luokan korvetit[6]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
RN Gabbiano Cerusa, Vottri 14. tammikuuta 1942 23. kesäkuuta 1942 3. lokakuuta 1942 alusluettelosta 1974
RN Procellaria Cerusa 14. tammikuuta 1942 24. syyskuuta 1942 29. marraskuuta 1942 uponnut osuttuaan miinaan 31. tammikuuta 1943
RN Cormorano Cerusa 14. tammikuuta 1942 20. syyskuuta 1942 6. maaliskuuta 1943 alusluettelosta 1971
RN Pellicano Cerusa 14. tammikuuta 1942 12. helmikuuta 1943 15. maaliskuuta 1943 palveluksesta 1969
RN Cicogna Ansaldo, Genova 15. kesäkuuta 1942 12. lokakuuta 1942 11. tammikuuta 1943 tuhoutunut ilmapommituksessa Messinan satamassa
RN Folaga Ansaldo 15. kesäkuuta 1942 14. marraskuuta 1942 16. helmikuuta 1943 poistettu 1. elokuuta 1965
RN Ibis Ansaldo 18. kesäkuuta 1942 12. joulukuuta 1942 3. maaliskuuta 1943 poistettu 1971
RN Gru Ansaldo 5. heinäkuuta 1942 23. joulukuuta 1942 29. huhtikuuta 1943 poistettu 1971
RN Antilope Odero-Terni-Orlando (OTO), Livorno 20. tammikuuta 1942 9. toukokuuta 1942 11. marraskuuta 1942 Saksalaisten valtaama 1943 Uj6082
löydetty sodan jälkeen miehistönsä upottamana
RN Gazella OTO 22. tammikuuta 1942 9. toukokuuta 1942 6. helmikuuta 1943 uponnut osuttuaan miinaan 5. elokuuta 1943
RN Camoscio OTO 25. tammikuuta 1942 9. toukokuuta 1942 6. helmikuuta 1943 saksalaisten valtaama 1943 Uj6081
liittoutuneiden upottama 17. elokuuta 1944
RN Capriolo OTO 3. kesäkuuta 1942 5. joulukuuta 1942 saksalaisten valtaama 1943 Uj6083
uponnut ilmahyökkäyksessä 24. huhtikuuta 1944
RN Alce OTO 27. toukokuuta 1942 5. joulukuuta 1942 saksalaisten valtaama 1943 Uj6084
uponnut ilmahyökkäyksessä 24. huhtikuuta 1944
RN Renna OTO 31. toukokuuta 1942 5. joulukuuta 1942 saksalaisten valtaama 1943 Uj6085
uponnut ilmahyökkäyksessä
RN Ape Navalmeccanica, Castellammare di Stabia 6. toukokuuta 1942 22. marraskuuta 1942 15. toukokuuta 1943 poistettu palveluksesta 1980
RN Vespa Navalmeccanica 4. toukokuuta 1942 22. marraskuuta 1942 2. syyskuuta 1943 saksalaisten valtaama 1943 Uj2221
miehistönsä upottama 24. huhtikuuta 1944
RN Lucciola Navalmeccanica 22. kesäkuuta 1942 21. maaliskuuta 1943 ei saksalaisten valtaama 1943
miehistönsä upottama
nostettu ja muutettu rahtialukseksi
RN Grillo Navalmeccanica 26. kesäkuuta 1942 21. maaliskuuta 1943 ei saksalaisten valtaama 1943
miehistönsä upottama
RN Cicala Navalmeccanica 30. syyskuuta 1942 27. kesäkuuta 1943 ei saksalaisten valtaama 1943
miehistönsä upottama
RN Calabrone Navalmeccanica 1. lokakuuta 1942 27. kesäkuuta 1943 ei saksalaisten valtaama 1943
miehistönsä upottama
RN Cavalletta Navalmeccanica 3. joulukuuta 1942 ei ei
RN Libellula Navalmeccanica 3. joulukuuta 1942 ei ei saksalaisten valtaama 1943
miehistönsä upottama
RN Scimitarra Breda, Porto Marghera 24. helmikuuta 1942 16. syyskuuta 1942 15. toukokuuta 1943 poistettu alusluettelosta 1971
RN Baionetta Breda 24. helmikuuta 1942 5. lokakuuta 1942 15. toukokuuta 1943 poistettu alusluettelosta 1971
RN Colubrina Breda 14. maaliskuuta 1942 7. joulukuuta 1942 ei saksalaisten valtaama 1943 Uj205
uponnut ilmahyökkäyksessä 27. maaliskuuta 1944
RN Spingarda Breda 14. maaliskuuta 1942 22. maaliskuuta 1943 ei saksalaisten valtaama 1943 Uj208
uponnut tykistötaistelussa 1. marraskuuta 1944
RN Carabina Breda 28. syyskuuta 1942 31. elokuuta 1943 ei saksalaisten valtaama 1943 Uj207
vaurioitunut ilmahyökkäyksessä 1. toukokuuta 1944 korjauskelvottomaksi ja ei otettu palvelukseen

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gabbiano-luokka.
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Ando, Elio: The Gabbiano Class Corvettes Part 1. Warship, , IX. vsk, nro 2, s. 81-89. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-403-2. (englanniksi)
  • Ando, Elio: The Gabbiano Class Corvettes Part 2. Warship, , IX. vsk, nro 3, s. 198-206. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-403-2. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ando, Elio s. 81
  2. Ando, Elio 81-82
  3. Ando, Elio s. 84
  4. Ando, Elio s. 85
  5. a b c Ando, Elio s. 86-87
  6. Ando, Elio s.198-206