Glauco-luokka

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Glauco-luokka
Субмарина Otaria.jpg
Flag of Italy (1861-1946) crowned.svg
Tekniset tiedot
Uppouma 1 054 t (pinnalla)
1 305 t (sukellus)
Pituus 73,0 m
Leveys 7,20 m
Syväys 5,12 m
Koneteho 2-akselinen 2 Fiat-dieselmoottoria 3 000 bhp (pinnalla)
2 CRDA-sähkömoottoria 1 200 hv (sukellus)
Nopeus 17 solmua (pinnalla)
8 solmua (sukellus)
Miehistöä 55
Aseistus
Meritorjunta 2 × 100 mm/47 tykkiä
8 × 533 mm torpedoputkea
Ilmatorjunta 1 × kaksiputkinen 13,2 mm ilmatorjuntakonekivääriä

Glauco-luokka oli Italian kuninkaallisen laivaston kahden sukellusveneen muodostama alusluokka, jonka alukset palvelivat toisessa maailmansodassa.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugalin hallitus tilasi laivastolleen CRDA:lta Monfalcondesta kaksi sukellusvenettä Delfim ja Espadarte, joiden rakennustyöt aloitettiin vuonna 1931, mutta keskeytettiin pian aloittamisen jälkeen. Italian hallitus lunasti alukset 1932 ja töitä jatkettiin. Alukset valmistuivat ja ne liitettiin Italian laivastoon lokakuussa 1935 ja tammikuussa 1936.[1]

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Glauco-luokan sukellusveneet[1][2]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
Glauco CRDA, Monfalcone 10. lokakuuta 1933 5. tammikuuta 1935 20. syyskuuta 1935 miehistönsä upottama 27. kesäkuuta 1941
Otaria CRDA, Monfalcone 17. marraskuuta 1933 20. maaliskuuta 1935 20. lokakuuta 1935 poistettu 1. helmikuuta 1948

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Gardiner, Robert s. 305
  2. regiamarina.net