Posion kirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Posion kirkko
Kirkko syyskuussa 2010
Kirkko syyskuussa 2010
Sijainti Taivalkoskentie 28, Posio
Koordinaatit 66°05′34.20″N, 28°07′45.94″E
Seurakunta Posion seurakunta
Rakentamisvuosi 1926–1927, 1952–1953
Materiaali puu
Istumapaikkoja 300
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Posion kirkko sijaitsee Posionjärven eteläisimmän Kattavalahden rannalla kunnan keskustaajamasta kolmisen kilometriä lounaaseen.[1]

Kirkko on puusta rakennettu pitkäkirkko, jonka koko on 10,5 × 20 × 15 metriä. Kirkkorakennus tehtiin alun perin rukoushuoneeksi talkootyönä vuosina 1926–1927 ilman piirustuksia. Se korjattiin perusteellisesti vuosina 1952–1953 rakennusmestari Nestori Jämingin johdolla.[1] Korjaukset rahoitettiin Amerikan luterilaisilta seurakunnilta saadulla 4,5 miljoonan markan avustuksella. Kirkkoon tehtiin uusi kivijalka, uudistettiin välikatto, tuettiin seiniä, uusittiin vesikatto, asennettiin uudet ikkunat ja vuorattiin seinien ulkopinnat sekä rakennettiin sisälle alttari ja parveke.[2] Piispa Väinö Malmivaara, joka vihki korjatun kirkon käyttöön 21. elokuuta 1953, kuvasi sitä silminnähden luterilaiseksi kirkoksi. Arkkitehti Aarre Holttinen suunnitteli kirkon viimeisimmän korjauksen 1966.[1]

Kirkon alttaritaulun Jeesuksen toinen tuleminen (270 × 145 cm öljymaalaus kankaalle) maalasi 1953 Uuno Särkelä (1903–1978). Taulu on tekijänsä ainoa alttaritaulu. Siinä kuvattu maisema voidaan paikallistaa taiteilijan kotiseudulle Kemijärven ja Pyhätunturin alueelle.[3]

Kirkon vieressä sijaitsee kellotapuli, jonka suunnitteli arkkitehti Paavo Riihimäki ja joka valmistui 1957. Tapulin suurempi kirkonkello painaa 469 kiloa ja pienempi 350 kiloa.[1] Posion kirkonkylän hautausmaa sijaitsee noin puoli kilometriä kirkosta itään, sen sankarihaudoilla on Aimo Tukiaisen veistämä sankaripatsas.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Posion kirkko Posion seurakunta. Viitattu 4.3.2015.
  2. Posion kirkkoa korjataan amerikkalaisin varoin. Helsingin Sanomat, 9.8.1952, s. 3. Helsinki: Sanoma Oy. ISSN 0355-2047.
  3. Pekka Rönkkö: Noitarummusta kirkkauden kruunuun. Lapin kirkkomaalauksia keskiajalta nykypäivään, s. 166–168. Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen, 1985. ISBN 951-749-005-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirkkoihin tai muihin uskonnollisiin rakennuksiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.