Uuno Särkelä
Uuno Johannes Särkelä (21. heinäkuuta 1903 Kemijärvi – 24. huhtikuuta 1978 Kemijärvi) oli suomalainen taidemaalari.[1]
Särkelän vanhemmat olivat Johan Oskari Särkelä ja Augusta Ilola. Hänen puolisonsa vuodesta 1943 oli Toini Suitiala, perheeseen syntyi kolme lasta. Särkelä opiskeli taidetta ensin Tuusulan kansanopistossa ja sitten Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä 1924–1927. Pariisissa Särkelä täydensi taideopintojaan kahteen otteeseen. Ensimmäisen kerran Särkelän töitä oli esillä jo vuonna 1928, ensimmäisen yksityisnäyttelynsä hän piti 1942. Särkelää pidetään lappilaisena taiteilija myös teostensa aiheiden tiimoilta. Hän maalasi muun muassa Pyhätunturin aluetta ja Lapin soita, osin yhdessä taiteilijaystävänsä Aale Hakavan kanssa. Särkelä maalasi silti myös muotokuvia ja abstrakteja aiheitakin. Ainoa hänen maalaamansa alttaritaulu on Posion kirkkoon vuonna 1953 valmistunut teos Jeesuksen toinen tuleminen. Oppikoulun opettajana Särkelä toimi 1966–1968. Hän sai Suomen kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon vuonna 1964, valtion taiteilijaeläke hänelle myönnettiin 1973.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Lea Mourujärvi (toim.): "Jos tikka on kirjava, elämä on kirjavampi." Elämäntarinoita Kemijärveltä, s. 477–480. Kemijärvi: Kemijärven Rotaryklubi, 2004. ISBN 952-91-7355-5.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Uuno Särkelä Kuvataiteilijamatrikkelissa (Viitattu 14.12.2016)