Pompeiuksen teatteri
Pompeiuksen teatteri (lat. Theatrum Pompeium, ital. Teatro di Pompeio) oli antiikin aikana Rooman suurin teatteri ja ensimmäinen pysyvä kivinen teatterirakennus kaupungissa. Teatterin rakennutti Gnaeus Pompeius Magnus toisena konsulikautenaan. Rakennus vihittiin 55 eaa. Campus Martiuksella.[1]
Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tertullianuksen mukaan[2]Pompeius rakensi teatterinsa kaupunginmuurien ulkopuolelle ja vihki sen Venus Victrixin temppeliksi, sillä muutoin laki ei olisi sallinut pysyvän teatterin pystyttämistä Roomaan[3]. Plutarkhos mainitsee Pompeiuksen luomuksen esikuvaksi Mytilinin kiviteatterin[4], mutta se saattoi saada vaikutteita Sullan Praenesteen rakentamasta Fortuna Primigenian temppelikompleksista[5]. Mahtava rakennus oli tarkoitettu ylläpitämään ja kasvattamaan rakentajansa, ansioituneen kenraalin, poliittista vaikutusvaltaa kansalaissotien vaivaamassa tasavallassa.
Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pompeiuksen teatterin puolikaaren muotoinen julkisivu muistutti jaottelultaan sitä huomattavasti myöhäisempää, mutta meidän päiviimme säilynyttä Colosseumia. Tabulariumissa ensi kertaa nähdyn konstruktioperiaatteen mukaisesti holvikaaria koristivat katutasossa doorilaiset, toisessa kerroksessa joonialaiset ja kolmannessa, umpinaisessa kerroksessa, korinttilaiset pylväät. Teatterin halkaisija oli 150–160 metriä ja scaenan, näyttämön, pituus 95 metriä. Arviot teatterin istuinpaikkojen määrästä vaihtelevat kymmenestä tuhannesta 40 tuhanteen katsojaan.[6] Rakennukseen kuului myös puutarha, pylväskäytävä ja kuuria.
Julius Caesar murhattiin maaliskuun iduksena 44 eaa. Pompeiuksen teatteriin kuuluneessa kuuriassa[7], jossa senaatti kokoontui väliaikaisesti ennen Curia Julian valmistumista.
Keisari Augustus korjautti teatteria vuonna 32 eaa. ja teatterissa riehuneen tulipalon jäljiltä sitä korjautti keisari Tiberius vuonna 21. Myös seuraavat keisarit Caligula, Claudius ja Nero kunnostuttivat teatteria. Keisarit Domitianus ja Septimus Severus korjauttivat rakennusta ja määräsivät siihen myös muutostöitä.
Teatterin hävitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teatteria korjattiin vielä vuosina 507–511. Vuosien 535–554 välisenä aikana Rooman väkiluku romahti huomattavasti eikä suurelle teatterirakennukselle löytynyt enää mitään käyttöä. Rakennus sijaitsi lähellä Tiber-jokea, jonka tulvat vaurioittivat teatterin rakenteita. Vuoden 700 paikkeilla ilmestynyt pyhiinvaeltajien opaskirja mainitsee yhä rakennuksen olevan olemassa. 1100-luvulla sen raunioihin rakennettiin kaksi kirkkoa, mutta rakennuksen muoto oli yhä havaittavissa. Vuonna 1150 Johannes de Ceca ilmoittaa myyneensä trilliumin eli pyöreän rakennuksen Orsinien-suvun esi-isälle. Vuonna 1296 Orsinit muuttivat rakennuksen jäännökset linnoitukseksi.
Keskiajalla raunioihin raivattiin Campo‘ de Fiori. Teatterin jäännösten kivimateriaalia käytettiin nykyäänkin olemassaoleviin rakennuksiin, kuten Palazzo della Cancelleriaan. Siinä on käytetty teatterista peräisin olevia travertiinilohkareita ja värillisestä, aikoinaan katsomoa koristaneista, kivestä veistettyjä pylväitä.
Teatterin pohjakaava, jota paikalle myöhemmin pystytetyt uudemmat rakennukset edelleen seuraavat, on selvästi tunnistettavissa ilmakuvissa. Teatterin pohjakaava on ikuistettu myös Vespasianuksen Rauhan temppelistä (Templum Pacis) löydettyyn monumentaaliseen karttaan (Forma Urbis Romae).
Rakennuksen jäänteiden tutkiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1482 kirjoitti asianajaja Angelus Porticnus, että viinikellaria rakennettaessa hänen työmiehensä olivat löytäneet kookkaan kiven, jossa oli teksti genivs theatri pompeiani. Vuonna 1525 rakennettiin Santa Maria Grotta Pintan kirkkoa ja tuolloin löydettiin marmorilaatta jossa oli teksti Venus Victrix. 1700-luvulla rakennustöiden yhteydessä löydettiin lisää jäännöksiä.Tutkijat ymmärsivät, että ne kuuluivat paikalla aikoinaan sijainneeseen Pompeiuksen teatteriin.[8]
Ensimmäisenä teatterin raunioita tutki 1700-luvulla Giovanni Battista Piranesi etsauksissaan. Etsauksista näkee, että rakennelma on madaltunut huomattavasti ja siitä on jäljellä neljä suurta ovea (vomitoria) ja pieni osa katsomoa. On huomattava, että Piranesi on ehkä yhdistänyt säilyneitä osia toisiinsa ja käyttänyt myös mielikuvitustaan täydentäessään piirrostaan.
Ranskalainen arkkitehti Victoire Baltard teki Vitruviuksen teosten ja Forma Urbis Romaen pohjalta ennallistuspiirroksia teatterista vuonna 1837. Hän myös teetti kaivauksia Largo dei Librailla ja Piazza del Satirilla jotta saataisiin selville rakennelma tarkka sijainti ja koko. Hänen piirroksensa ovat olleet pohjana myöhemmille tutkimuksille.[8]
Alueella tehtiin tutkimuksia myös kahden seuraavan vuosikymmenen aikana. Niitä ei dokumentoitu. Seuraavat merkittävät tutkimukset tehtiin 1865.
Vuoden 1865 kaivaukset teetti Palazzo Pion omistaja Pietro Righetti, joka oli rakennuttamassa palazzoonsa lisärakennusta. Työläiset löysivät tuolloin Venus Vitrixin temppelin perustukset. Righetti määräsi arkkitehti Luigi Gabetin jatkamaan kaivauksia ja tuolloin löydettiin pronssipatsas, jonka nimi on nykyään Hercules Righetti. Se löydettiin hautautuneena kaatuneen seinän alta läheltä Venus Vitrixin temppelin perustuksia. Paavi Pius IX osti sen ja patsas on nykyään näytteillä Vatikaanin museossa.[8] Rakennuksen jäänteistä on löydetty myös muita patsaita, kuten muusa Melpomenen patsas. Napoleonin joukot toivat sen Pariisiin Louvreen vuonna 1803. [9]
Uusia kaivauksia tehtiin vuonna 2001. Nykyaikainen kunnallistekniikka, jossa kadun alla kulkee tietoliikennekaapeleita, vesi- ja kaasuputkia on tehnyt kaivauksista erittäin hankalia. Tuolloin löydettiin aikaisemmin tuntematon, maahan hautautunut huone. Lisäksi ne antoivat entistä tarkempaa tietoa rakennuksen ulkorajoista. Kaivaukset ovat erittäin hankalat tehdä, sillä vaarana on päälle tehtyjen uudempien rakennusten sortuminen.
Vuonna 2003 tehtiin jälleen kaivauksia. Nyt löydettiin eläinten luita, ruukunpaloja ja keittoastioiden sirpaleita 1200-luvulta alueelta, joka on ollut koskematon 1400-luvulta alkaen. Lisäksi löydettiin jäänteitä freskoista. Freskot on maalattu todennäköisimmin keisari Domitianuksen teettämien kunnostustöiden yhteydessä.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Samuel Ball Platner: A Topographical Dictionary of Ancient Rome (1929), haettu 29.3.2009"Theatrum Pompei: the first permanent theatre in Rome, built of stone by Pompeius in his second consulship in 55 B.C. [...] ... as it was the only stone theatre in Rome until that of Marcellus was built and always the most important."
- ↑ Lacus Curtius - The Classical Journal vuosikerta 39, No. 6 (marraskuu 1944), sivut 360‑366: The Temple above Pompey's Theater (Dorothy Kent Hill), haettu 29.3.2009 "Tertullian tells us (De Spectaculis 10) that Pompey added the temple to circumvent an old prejudice against permanent theaters, claiming to his critics that he had built a temple whose steps might be convenient as seats for spectators of theatrical performances..."
- ↑ Samuel Ball Platner: A Topographical Dictionary of Ancient Rome (1929), haettu 29.3.2009"To avoid censure for building a permanent theatre, he constructed a temple of Venus Victrix at the top of the central part of the cavea, so that the rows of seats might appear to be the steps leading up to the temple, and dedicated the whole as a temple and not as a theatre."
- ↑ Lacus Curtius: Plutarch, The Parallel Lives - Life of Pompey, haettu 29.3.2009"For instance, when he came to Mitylene, he gave the city its freedom, for the sake of Theophanes, and witnessed the traditional contest of the poets there, who now took as their sole theme his own exploits. And being pleased with the theatre, he had sketches and plans of it made for him, that he might build one like it in Rome, only larger and more splendid."
- ↑ Lacus Curtius - The Classical Journal vuosikerta 39, No. 6 (marraskuu 1944), sivut 360‑366: The Temple above Pompey's Theater (Dorothy Kent Hill), haettu 29.3.2009 "For another architectural prototype we need look only a few miles from Rome to Praeneste (Palestrina), the city which Sulla had destroyed and rebuilt a few years before Pompey planned his theater at Rome."
- ↑ Samuel Ball Platner: A Topographical Dictionary of Ancient Rome (1929), haettu 29.3.2009
- ↑ Paavo Castrén, Leena Pietilä Castrén: Rooma (sivu 140). Gaudeamus, 1982. ISBN 951-662-314-X.
- ↑ a b c http://www.pompey.cch/kcl.ac.uk/Excavations_EarlyStudies.html[vanhentunut linkki]
- ↑ http://romeonrome.com/2014/12/finding-pompeys-theatre-in-the-campo-marzio/[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- King's Visualisation Lab: Pompeiuksen teatterin ennallistamisprojekti (englanniksi)
- http://www.romasegreta.it/parione/piazza-del-biscione.html (italiaksi)
- http://www.romeonrome.com/2014/12/finding-pompeys-theatre-in-the-campo-marzio/[vanhentunut linkki] (englanniksi)