Vitruvius

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leonardo da Vincin ihmisruumiin mittasuhteita käsittelevä Vitruviuksen mies noin vuodelta 1490.

Marcus Vitruvius Pollio oli roomalainen 1. vuosisadalla eaa. elänyt arkkitehti, insinööri ja kirjailija.[1]

De architectura -teos

Vitruvius kirjoitti kymmenosaisen arkkitehtuuria käsittelevän teoksen De architectura libri decem (n. 25 eaa.). Häntä pidetäänkin usein ensimmäisenä roomalaisena arkkitehtina lähinnä jälkipolville säilyneiden kirjoitustensa takia. De architectura libri decem on ainoa antiikin ajalta kokonaisena säilynyt arkkitehtuurijulkaisu. Vitruviuksen määritelmän mukaan arkkitehtuurissa pitää pyrkiä kolmeen päämäärään: venustas, firmitas, utilitas (kauneus, kestävyys, käyttökelpoisuus). Ja etenkin huoneiden mittasuhteet ja sijainti olivat hänen mukaansa tärkeitä.Teoksella oli suuri merkitys renessanssin arkkitehtuuriteorian muodostumisessa. Hänen oppinsa määräsivät suunta etenkin yläluokan asunnoille.

Vitruviuksen arvellaan palvelleen Rooman valtakunnan armeijassa luultavasti tukijansa Rooman keisari Augustuksen alaisena. Vitruviuksen rakennustöitä ei ole säilynyt jälkipolville. Ainoa Vitruviuksen kirjoituksissa mainitsema rakennustyö johon hän osallistui, Fanum Fortunaen basilika nykyisessä Fanon kaupungissa, on hävinnyt jäljettömiin.

Kirjassaan Vitruvius esitti sementin valmistusohjeita. Rooman Pantheon on esimerkki ajan betonirakennustekniikasta, joka jäi unohduksiin sadoiksi vuosiksi.[2]

Leonardo da Vincin kuuluisa ihmisruumiin mittasuhteita käsittelevä piirros Vitruviuksen mies perustuu Vitruviuksen kirjaan De architecturaan, josta da Vinci on ottanut ihmisen ihannemittasuhteet kyseiseen piirrokseensa.[2]

Samaan teokseen perustuu myös monen muun renessanssitaiteilijan ja arkkitehdin esitys aiheesta, tunnetuimpina mainittakoon muun muassa Francesco di Giorgio Martini (1439–1501), Fra Giocondo (1445–1525), Giovanantonio Rusconi (n. 1520–1587) ja Vincenzo Scamozzi (1552–1616). Adolf Zeisingin (1810–1876) kultaisen leikkauksen mukainen mies, Le Corbusier’n (1887–1965) Modulor, Ernst Neufertin (1900–1986) Oktametrijärjestelmä ja Aulis Blomstedtin (1906–1979) Harmonikaalinen tutkielma ovat myös Vitruviuksen miehen perillisiä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tekniikan Maailma: Tieteen maailma, 2009, nro 20.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Historia. Tieteen Kuvalehti Historia, 2018, nro 7, s. 48.
  2. a b Tekniikan Maailma, s. 84.
  3. Davies, Nikolas; Jokiniemi, Erkki Jokiniemi: Kuvitettu rakennussanakirja. Rakennustieto, 2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]