Vitruvius
Marcus Vitruvius Pollio (n. 80/70 eaa. – jälkeen n. 15 eaa.) oli roomalainen arkkitehti, insinööri ja kirjailija.[1]
Vitruviuksen arvellaan palvelleen Rooman valtakunnan armeijassa luultavasti tukijansa keisari Augustuksen alaisena. Vitruviuksen rakennustöitä ei ole säilynyt jälkipolville. Ainoa Vitruviuksen kirjoituksissa mainitsema rakennustyö johon hän osallistui, Fanum Fortunaen basilika nykyisessä Fanon kaupungissa, on hävinnyt jäljettömiin.
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vitruvius kirjoitti kymmenosaisen arkkitehtuuria käsittelevän teoksen Arkkitehtuurista (De architectura libri decem, n. 25 eaa.). Häntä pidetäänkin usein ensimmäisenä roomalaisena arkkitehtina lähinnä jälkipolville säilyneiden kirjoitustensa takia. Arkkitehtuurista on ainoa antiikin ajalta kokonaisena säilynyt arkkitehtuurijulkaisu. Vitruviuksen määritelmän mukaan arkkitehtuurissa pitää pyrkiä kolmeen päämäärään: venustas, firmitas, utilitas (kauneus, kestävyys, käyttökelpoisuus). Hän kehotti kiinnittämään huomiota huoneiden mittasuhteisiin ja sijaintiin. Teoksella oli suuri merkitys renessanssin arkkitehtuuriteorian muodostumisessa. Hänen oppinsa määräsivät suunnan etenkin yläluokan asuntojen suunnittelulle.
Teoksessaan Vitruvius esitti betonin valmistusohjeita. Rooman Pantheon on esimerkki ajan betonirakennustekniikasta, joka jäi unohduksiin sadoiksi vuosiksi.[2] Vitruviuksen kirjoittamassa betonin reseptissä käytettiin tuliperäistä tuhkaa nykyisin käytetyn kalkkikiven sijaan.[3]
Leonardo da Vincin kuuluisa ihmisruumiin mittasuhteita käsittelevä piirros Vitruviuksen mies perustuu Vitruviuksen teokseen Arkkitehtuurista, josta da Vinci on ottanut ihmisen ihannemittasuhteet kyseiseen piirrokseensa.[2]
Samaan teokseen perustuu myös monen muun renessanssitaiteilijan ja arkkitehdin esitys aiheesta, tunnetuimpina mainittakoon muun muassa Francesco di Giorgio Martini (1439–1501), Fra Giocondo (1445–1525), Giovanantonio Rusconi (n. 1520–1587) ja Vincenzo Scamozzi (1552–1616). Adolf Zeisingin (1810–1876) kultaisen leikkauksen mukainen mies, Le Corbusier’n (1887–1965) Modulor, Ernst Neufertin (1900–1986) Oktametrijärjestelmä ja Aulis Blomstedtin (1906–1979) Harmonikaalinen tutkielma ovat myös Vitruviuksen miehen perillisiä.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tekniikan Maailma: Tieteen maailma, 2009, nro 20.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Historia. Tieteen Kuvalehti Historia, 2018, nro 7, s. 48.
- ↑ a b Tekniikan Maailma, s. 84.
- ↑ Nick Van Mead: A brief history of concrete: from 10,000BC to 3D printed houses theguardian.com. 25.2.2019. Viitattu 28.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Davies, Nikolas; Jokiniemi, Erkki Jokiniemi: Kuvitettu rakennussanakirja. Rakennustieto, 2012.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vitruvius: Arkkitehtuurista. Suomentaneet Panu Hyppönen, Lauri Ockenström & Aulikki Vuola, alkuteos De architectura libri decem (n. 30–20 eaa.). Gaudeamus, 2022. ISBN 9789523452008.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vitruvius Wikimedia Commonsissa
- De architectura englanniksi ("Ten Books of Architecture") kokotekstiversiona
- De architectura latinaksi kokotekstinä
- Rakentamisen teoria (Arkistoitu – Internet Archive) (Vitruviuksen rakennuksen suunnittelun päämäärät)
| ||||||||||||||||||||||||||
