Pohjanlepakko
| Pohjanlepakko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Lepakot Chiroptera |
| Heimo: | Siipat Vespertilionidae |
| Suku: | Eptesicus |
| Laji: | nilssonii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eptesicus nilssonii |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii), aiemmin pohjan yölepakko, on maailman pohjoisin lepakkolaji, jota tavataan napapiirin pohjoispuolellakin. Pohjanlepakko on Suomen yleisin lepakkolaji.[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjanlepakon levinneisyysalueeseen kuuluu Suomi, Norja ja Ruotsi, sekä suuri osa koillista Eurooppaa, Keski-Eurooppa laikuttaisemmin ja edelleen itään halki Aasian Tyynellemerelle asti.[4] Suomessa pohjanlepakoita on tavattu ulkosaaristosta aina Utsjoen Kevolla ja Enontekiöllä Käsivarressa. Pohjoisessa levinneisyys on tosin hyvin laikuttainen. Pääosin levinneisyyden pohjoisrajana on 69. leveyspiiri.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjanlepakon pituus ilman häntää on 48–70 mm. Siipien kärkiväli on 23,5 ja 28 cm välillä. Eläin painaa noin 8–24 grammaa. Kullanhohtoiset selkäkarvat ovat lajin erityistuntomerkki[3]. Myös selvä väriraja tumman niskan ja vaalean kurkun välillä auttaa tunnistamisessa.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjanlepakko on alun perin metsä-, viljely- ja vuoristoseutujen sekä asutuskeskusten laji, mutta Pohjolassa se on sopeutunut muihinkin elinympäristöihin. Pohjanlepakon päivä- ja talvehtimispiilot ovat useimmiten rakennuksissa. Näin ollen pohjanlepakko on levinneisyydeltään ja kannan tiheydeltään tiukasti sidoksissa ihmiseen.
Lisääntyminen ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjanlepakko parittelee syksyllä ja synnyttää kesä-heinäkuun vaihteessa 1–2 poikasta. Se on horroksessa yleensä lokakuusta huhtikuuhun. Sen elinikä on enimmillään 14–15 vuotta.
Aktiivisena aikanaan se viettää päivät puunkoloissa, luolissa ja rakennuksissa[4]. Yöt ovat sen saalistusaikaa. Pohjanlepakko saalistaa 5–20 metrin korkeudella, pääosin puiden läheisyydessä. Pohjanlepakon ruokalistalle kuuluvat monenlaiset hyönteiset vaihdellen sääskistä kovakuoriaisiin, perhosiin, varsinkin yökkösiin, sekä korentoihinselvennä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Stubbe, M., Ariunbold, J., Buuveibaatar, V., Dorjderem, S., Monkhzul, Ts., Otgonbaatar, M., Tsogbadrakh, M., Hutson, A.M., Spitzenberger, F., Aulagnier, S. & Coroiu, I.: Eptesicus nilssonii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Thomas Lilley: Pohjanlepakko – Eptesicus nilssonii Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Pohjanlepakko Keskisuomalainen. Arkistoitu 16.5.2010. Viitattu 8.9.2010.
- ↑ a b Eptesicus nilssonii IUCN Red List. 2008. Viitattu 8.9.2010. (englanniksi)
| ||||||||||