Piophila casei

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Piophila casei
Piophila casei british entymology detail.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kaksisiipiset Diptera
Alalahko: Kärpäset Brachycera
Heimo: Juustokärpäset Piophilidae
Alaheimo: Piophilinae
Suku: Piophila
Laji: casei
Kaksiosainen nimi

Piophila casei
Linnaeus, 1758

Synonyymit
  • Musca casei
  • Piophila pusilla
Katso myös

 Commons-logo.svg Piophila casei Commonsissa

Piophila casei on juustokärpästen heimoon kuuluva kärpäslaji. Lajia tavataan ympäri maailmaa. Kärpästen toukat käyttävät ravinnokseen lihaa ja juustoa. Toukkien päätyminen ruuan mukana ihmisen elimistöön saattaa olla terveydelle haitallista, mutta joidenkin juustojen valmistuksessa juusto saastutetaan niillä tarkoituksellisesti.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piophila casei-kärpäsen A. munia B. toukkia ja C. koteloita oikealla Lucilia serican koteloihin verrattuna (vas.).

Piophila casei -kärpästen aikuiset urokset ovat kooltaan 4,4–4,5 mm. Naaraat ovat hieman uroksia kookkaampia ja niiden pituus on 5,0–5,2 mm. Väriltään aikuiset yksilöt ovat sukupuolesta riippumatta metallinsävyisen mustia ja pronssisia. Lajin tuntosarvet ovat lyhyet ja verkkosilmät punaiset. Lajin siivet irisoivat ja ovat lepoasennossa miltei päällekkäin. Aikuiset yksilöt elävät kolmesta seitsemään päivään. Kärpästen munat ovat pituudeltaan 0,63–0,74 mm ja helmenvalkoisia. Naaras laskee 140–500 munaa lihaan tai juustoon ja toukat kuoriutuvat 23-54 tunnin jälkeen muninnasta. Täysikasvuiset toukat ovat pituudeltaan 9–10 mm ja noin millimetrin levyisiä. Väriltään ne ovat valkoisia tai kellertäviä. Toukat pystyvät hyppäämään ilmaan noin 10 sentin korkeudelle. Toukkavaihe kestää noin 14 päivää ja niiden kotelot ovat väriltään tumman ruskeita. Toukat hakeutuvat koteloitumaan kuiviin ja pimeisiin paikkoihin ja aikuiset yksilöt kuoriutuvat koteloistaan noin 12 päivän kuluttua.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piophila casei -kärpäsiä tavataan maailmanlaajuisesti, eikä niiden esiintyminen rajoitu tietyille maantieteellisille alueille.[1]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piophila casei -kärpäset ovat raadonsyöjiä. Ravinnokseen ne käyttävät yleensä ylikypsää tai homehtunutta juustoa, sekä kevyesti suolattua lihaa, kuten kinkkua, pekonia, savustettua kalaa ja eläinten raatoja. Kärpästen saastuttaman ruuan merkkejä ovat valkoiset munat, sekä toukkien varhaisvaiheen tekemät uurteet saastuneessa pinnassa. Saastuneeseen lihaan saattaa muodostua rasvan kaltaista nestettä ja saastuneeseen juustoon syntyy painaumia.[1] Aittaluukuoriainen (Necrobia rufipes) saalistaa Piophila casei:n toukkia.

Lajin naaraat parittelevat heti aikuisvaiheen alussa ja niiden ei tarvitse syödä munia laskeakseen. Kärpäsen koko elinsykli vaihtelee jopa vain 12 päivästä tyypillisempään noin 30 päivään.[1]

Piophila casei ja ihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Casu marzu -juustoa.

Ihmisen syömäksi saastuneen ruuan mukana päätyneet toukat saattavat aiheuttaa suolistoaffision, joka puolestaan johtaa kipuun, pahoinvointiin ja ripulin. Suolistoon päätyneet toukat ovat tavallisin syy ihmisten oireille, mutta toukka päätyy joskus myös nenä- ja rintaontelon alueelle. Kärpästen uskotaan myös voivan levittää tauteja huonekärpästen tapaan.[1]

Kärpäsen toukat käyttävät joskus ravinnokseen ihmisruumiita. Niiden jäänteitä on löydetty esimerkiksi egyptiläisistä muumioista. Oikeuslääketieteessä toukkia voidaan käyttää ruumiin kuolinajan arvioinnissa. Tavallisesti toukkia ei esiinny 3–6 kuukautta nuoremmissa ruumiissa ja niitä ilmaantuu yleensä vasta niin sanotun aktiivisen mädäntymisen jälkeen. Joistakin muista samaan tapaan oikeuslääketieteessä käytetyistä hyönteisistä poiketen lääkkeet tai huumeet kuten heroiini eivät vaikuta oleellisesti Piophila casei -kärpäsen toukkien kasvuun.[1]

Varastoituun ruokaan päätyneet kärpäset saattavat aiheuttaa taloudellista vahinkoa ruokaa pilaamalla.[1] Kärpästen toukkia käytetään joskus myös tarkoituksellisesti juuston valmistuksen yhteydessä. Menetelmää harjoitetaan eri puolilla Välimerta esimerkiksi Korsikalla, Piemontessa ja Lombardiassa, mutta se on liitetty etenkin sardinialaisiin juustoihin, jossa kärpäsen saastuttamaa juustoa kutsutaan nimellä casu marzu tai casu fràzigu. Juuston makua on kuvailtu pistäväksi. Juusto syödään ennen toukkien koteloitumista, jolloin juustoon on muodostunut ammoniakkia ja hiilidioksidia sen sisällön samalla nesteytyessä. Joskus on tapana tappaa juustossa olevat toukat esimerkiksi pitämällä juustoa jääkaapissa tai tukehduttamalla ne muovipussilla. Usein juusto syödään kuitenkin elävien toukkien kera, mikä saattaa olla haitallista terveydelle. Euroopan unionin hygienialainsäädännön takia juustoa ei saa tuottaa kaupallisesti, mutta sitä myydään mustassa pörssissä usein kovaan hintaan.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Caitlin Lewis ja Phillip E. Kaufman: Cheese skipper, Piophila casei Entomology and Nematology Department, University of Florida. Viitattu 1.12.2017. (englanniksi)
  2. Catherine Donnelly: The Oxford companion to cheese, s. 570. Oxford University Press, 2016. ISBN 9780199330881. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]