Pilvilinna joka romahti
| Pilvilinna joka romahti | |
|---|---|
| Luftslottet som sprängdes | |
 |
|
| Ohjaaja | Daniel Alfredson |
| Käsikirjoittaja | Ulf Ryberg |
| Tuottaja | Søren Stærmose |
| Säveltäjä | Jacob Groth |
| Kuvaaja | Peter Mokrosinski |
| Leikkaaja | Håkan Karlsson |
| Tuotantosuunnittelija |
Maria Håård Jan-Olof Ågren |
| Lavastaja | Jan Olof Ågren, Maria Håård |
| Pääosat |
Michael Nyqvist Noomi Rapace |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Ruotsi Tanska Norja |
| Tuotantoyhtiö | Nordisk Film |
| Levittäjä |
Zodiak Media Netflix |
| Ensi-ilta |
27. marraskuuta 2009 1. tammikuuta 2010 |
| Kesto |
149 min (elokuva) 2×90 min (TV-sarja) |
| Alkuperäiskieli | ruotsi |
| Katsojat | 61 872 (Suomessa)[1] |
| Edeltäjä | Tyttö joka leikki tulella |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Pilvilinna joka romahti on Stieg Larssonin kolmannen Millennium-romaanin filmatisointi, jonka on ohjannut Daniel Alfredson. Vuonna 2009 valmistuneessa elokuvassa palkkamurhaaja metsästää tietokonenero Lisbeth Salanderia. Keskeinen jännite liittyy siihen, puhdistuuko Lisbethin maine toimittaja Mikael Blomkvistin avulla. Elokuva jatkuu suoraan siitä, mihin sarjan edellinen osa Tyttö joka leikki tulella päättyi.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salander ja Zalatšenko ovat sairaalassa. Salander on vaikeasti loukkaantunut ja saanut luodista mm. kallovamman, hänet pidätetään kolmesta murhasta. Hänet leikataan ja hän alkaa toipua.
Blomkvist ylipuhuu sisarensa, asianajaja Annika Gianninin ottamaan Salanderin tapauksen. Pian tämän jälkeen ylimielisen ja tottelemattoman Zalatšenkon ampuu sairaalassa salaperäisen Osaston iäkäs jäsen, joka yrittää tappaa myös Salanderin. Giannini onnistuu telkeämään oven, ja kuolemansairas tappaja ampuu itsensä käytävällä. Lisbeth hymyilee onnellisena kuullessaan että Zalatšenko on kuollut. Osasto on ollut salainen yksikkö Turvallisuuspoliisin SÄPO:n sisällä.
Koska Salander ei luota viranomaisiin, hän kieltäytyy ensin yhteistyöstä asianajaja Gianninin kanssa ja luottaa sen sijaan hakkeriyhteisönsä ystäviin. He auttavat Blomkvistia selvittämään Osaston salaliiton koko laajuuden. Blomkvist aikoo julkaista Millenniumin erikoisnumeron Salanderista, jolloin hänestä tulisi Osaston mielenkiinnon kohde. Salander suostuu vihdoin kirjoittamaan tarkan kuvauksen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, johon asianajaja Bjurman hänet alisti. Niedermann yrittää ampua Lisbethin sairaalan ikkunan lävitse.
Lopullinen oikeudenkäynti pidetään Tukholman käräjäoikeudessa. Salander kieltäytyy yhteistyöstä oikeudenkäynnin aikana eikä puhu mitään. Syyttäjä, joka käyttää psykiatri Peter Teleboriania päätodistajanaan, yrittää kuvata hänet henkisesti epävakaaksi ja pitkäaikaisen hoidon tarpeessa olevaksi. Giannini on saanut selville että Lisbethiä oli pidetty lepositeissä mielisairaalassa kuukausien ajan täysin aiheettomasti. Teleborianin laatimat psykiatriset arviot Salanderista todistetaan tekaistuiksi.
Turvallisuuspoliisin erikoisjoukko tekee iskun Osaston tiloihin ja sen toiminta lakkautetaan. Ratkaisevana todisteena Giannini näyttää oikeussalissa Salanderin filmitallennuksen raiskauksesta. Oikeuden jäsenet ovat kauhuissaan iljettävästä filmistä, eivätkä pysty katsomaan sitä kokonaan. Hakkeriystävä Plague saa selville, että Teleborianin kannettava tietokone on täynnä lapsipornoa. Teleborian pidätetään suoraan oikeudenkäyntisalista. Oikeudenkäynti päättyy ja Salander vapautetaan.
Sen jälkeen kun Salander on solminut taas yhteyden Miriam Wuhun, asianajaja Giannini ilmoittaa, että Salander on perinyt isältään omaisuutta mm. teollisuuskiinteistön. Salander määrää myymään kaiken ja lahjoittamaan rahat hyväntekeväisyyteen. Salander menee käymään hylätyssä tehtaassa Norrtäljessa. Siellä hänen kimppuunsa hyökkää Niedermann, joka on ollut piilossa heidän viimeinen yhteenottonsa jälkeen. Hän onnistuu vangitsemaan Niedermannin sisälle tehtaaseen.
Salander ilmoittaa moottoripyöräjengiläisille, joista Niedermann oli jo tappanut useita, mistä Niedermann löytyy. Hän soittaa sen jälkeen poliisille ja ilmoittaa sekä moottoripyöräjengin että Niedermannin olinpaikan. Lisbeth hymyilee iloisena kun moottoripyöräjengi ryntää sisään tehdasrakennukseen. Samana iltana Blomkvist tulee Salanderin asunnolle, kertoo että Niedermann on kuollut ja moottoripyöräjengi pidätetty. Kun Blomkvist on poistumassa, Lisbeth kiittää häntä ja lupaa olla jatkossa yhteydessä.
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Michael Nyqvist – Mikael Blomkvist
- Noomi Rapace – Lisbeth Salander
- Lena Endre – Erika Berger, Milleniumin toimittaja
- Georgi Staykov – Alexander Zalatšenko
- Mikael Spreitz – Ronald Niedermann
- Jacob Ericksson – Christer Malm, Milleniumin toimittaja
- Sofia Ledarp – Malin Eriksson, Milleniumin toimittaja
- Annika Hallin – asianajaja Annika Giannini
- Niklas Hjulström – syyttäjä Rikard Ekström
- Anders Ahlbom Rosendahl – psykiatri Peter Teleborian
- Michalis Koutsogiannakis – Dragan Armanskij
- Hans Alfredson – Evert Gullberg, Osaston jäsen
- Magnus Krepper – rikospoliisi Hans Faste
- Johan Kylén – rikostutkija Jan Bublanski
- Niklas Falk – Poliisihallinnon erikoisryhmän johtaja, komisario Torsten Edklinth
- Lennart Hjulström – Fredrik Clinton, Osaston operatiivinen johtaja
- Mirja Turestedt – Poliisihallinnon erikoisryhmän tutkija Monica Figuerola
- Tomas Köhler – hakkeri "Plague"
- Tanja Lorentzon – rikospoliisi Sonja Modig
- Aksel Morisse – lääkäri Anders Jonasson
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tv-Nytissä neljä kriitikkoa antoi elokuvalle tähtiä keskiarvolla 2,3.[2]
Turun Sanomien Tapani Maskula kirjoitti elokuvan todistavan Ruotsin elokuvaa vaivaavaa ilmiötä, jossa mitkä tahansa aiheet ”turpoavat omahyväiseksi rusinapullaksi vakuuttaessaan kansankodin huolehtivan kovia kokeneista lapsistaan”. Hänestä elokuva ei tahdo käynnistyä, kun se joutuu löytämään tietään edellisosan Tyttö joka leikki tulella väkivaltaisesta huipennuksesta eteenpäin. ”Mitä enemmän koukeroiseen kertomukseen ilmaantuu lisää inhottavia roolihahmoja, sitä vähemmän katsoja uskoo käsikirjoittajan tyrkyttämiin taustamotiiveihin. Synkkiä salaisuuksia penkovan Lisbethin törmääminen pelkästään sovinistisiin ja pahoihin psykopaattisetiin alkaa lopulta tuntua puisevalta vitsiltä.”[3]
Filmgoer-sivuston Nanna Yli-Hukka sanoi pohjana olevaa romaania kirjasarjan vaativimmaksi teokseksi monine sivujuonteineen, joita on siivottu elokuvasta paljon pois. Häntä häiritsi monien henkilöhahmojen yhtäkkinen ilmaantuminen ilman taustatarinaa: ”Elokuvan seuraaminen on paikka paikoin hankalaa, varsinkin jos kirjasarja ja aikaisemmat filmatisoinnit eivät ole tuttuja.”[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ SES 50v. Osa 6: Katsotuimmat ruotsalaiset elokuvat 6.11.2019. Suomen elokuvasäätiö. Arkistoitu 12.1.2020. Viitattu 12.1.2020.
- ↑ Kriitikon valinta. Tv-Nyt, 2010, nro 1, s. 20.
- ↑ Maskula, Tapani: Stieg Larsson -filmatisointi hukkuu omiin koukeroihinsa. Ruotsalaista rusinapullaa Turun Sanomat. 30.12.2009. Arkistoitu 16.4.2019. Viitattu 16.4.2019.
- ↑ Yli-Hukka, Nanna: Pilvilinna joka romahti filmgoer.fi. 10.3.2010. Viitattu 16.4.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Seriens webbplats (ruotsiksi)
- Nanna Yli-Hukka: Pilvilinna joka romahti (2009) 10.03.2010. FilmGoer.fi.