Pilvilinna joka romahti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pilvilinna joka romahti
Luftslottet som sprängdes
Ohjaaja Daniel Alfredson
Käsikirjoittaja Ulf Ryberg
Tuottaja Søren Stærmose
Säveltäjä Jacob Groth
Kuvaaja Peter Mokrosinski
Leikkaaja Håkan Karlsson
Lavastaja Jan Olof Ågren, Maria Håård
Pääosat Michael Nyqvist
Noomi Rapace
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ruotsin lippu Ruotsi
Tanskan lippu Tanska
Norjan lippu Norja
Ensi-ilta Ruotsin lippu 27. marraskuuta 2009
Kesto 149 min (elokuva)
2×90 min (TV-sarja)
Edeltäjä Tyttö joka leikki tulella
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Pilvilinna joka romahti on Stieg Larssonin kolmannen Millennium-romaanin filmatisointi, jonka on ohjannut Daniel Alfredson. Vuonna 2009 valmistuneessa elokuvassa palkkamurhaaja metsästää tietokonenero Lisbeth Salanderia. Keskeinen jännite liittyy siihen, puhdistuuko Lisbethin maine toimittaja Mikael Blomkvistin avulla. Elokuva jatkuu suoraan siitä, mihin sarjan edellinen osa Tyttö joka leikki tulella päättyi.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tv-Nytissä neljä kriitikkoa antoi elokuvalle tähtiä keskiarvolla 2,3.[1]

Turun Sanomien Tapani Maskula kirjoitti elokuvan todistavan Ruotsin elokuvaa vaivaavaa ilmiötä, jossa mitkä tahansa aiheet ”turpoavat omahyväiseksi rusinapullaksi vakuuttaessaan kansankodin huolehtivan kovia kokeneista lapsistaan”. Hänestä elokuva ei tahdo käynnistyä, kun se joutuu löytämään tietään edellisosan Tyttö joka leikki tulella väkivaltaisesta huipennuksesta eteenpäin. ”Mitä enemmän koukeroiseen kertomukseen ilmaantuu lisää inhottavia roolihahmoja, sitä vähemmän katsoja uskoo käsikirjoittajan tyrkyttämiin taustamotiiveihin. Synkkiä salaisuuksia penkovan Lisbethin törmääminen pelkästään sovinistisiin ja pahoihin psykopaattisetiin alkaa lopulta tuntua puisevalta vitsiltä.”[2]

Filmgoer-sivuston Nanna Yli-Hukka sanoi pohjana olevaa romaania kirjasarjan vaativimmaksi teokseksi monine sivujuonteineen, joita on siivottu elokuvasta paljon pois. Häntä häiritsi monien henkilöhahmojen yhtäkkinen ilmaantuminen ilman taustatarinaa: ”Elokuvan seuraaminen on paikka paikoin hankalaa, varsinkin jos kirjasarja ja aikaisemmat filmatisoinnit eivät ole tuttuja.”[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kriitikon valinta. Tv-Nyt, 2010, nro 1, s. 20.
  2. Maskula, Tapani: Stieg Larsson -filmatisointi hukkuu omiin koukeroihinsa. Ruotsalaista rusinapullaa Turun Sanomat. 30.12.2009. Viitattu 16.4.2019.
  3. Pilvilinna joka romahti filmgoer.fi. 10.3.2010. Viitattu 16.4.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.