Pikku G

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Henri Vähäkainu
Syntynyt 9. maaliskuuta 1987 (ikä 30)
Nurmijärvi
Taiteilijanimet Pikku G (2003–2005, 2017–)
Gee (2008–2010)
Aktiivisena 2003–2008, 2017–
Tyylilajit rap
Laulukieli suomi
Ammatit rap-artisti
Yhtyeet Coach Beats
Neon Tracks
Levy-yhtiöt Warner

Henri Vähäkainu (s. 9. maaliskuuta 1987 Nurmijärvi)[1] on suomalainen rap-artisti ja yrittäjä, joka tuli julkisuuteen vuonna 2003 taiteilijanimellä Pikku G. Hänen esikoisalbuminsa Räjähdysvaara on ensimmäinen suomenkielinen platinaa myynyt hip hop -levy, ja se oli vuoden 2003 myydyin äänite Suomessa. Myös seuraavana vuonna ilmestynyt toinen albumi Suora lähetys myi platinaa. Vuonna 2008 hän julkaisi kaksi singleä taiteilijanimellä Gee, mutta vuonna 2017 hän keikkailee vuosien tauon jälkeen taas nimellä Pikku G.

Vähäkainu on tuottanut muita hip hop -artisteja Coach Beats -tuottajaryhmässä. Hänellä on myös yhtiökumppaninsa kanssa AppGyver-niminen teknologiayritys.

Musiikillinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henri Vähäkainu voitti 15-vuotiaana eli vuonna 2002 silloisen Radiomafian, nykyisen YleX:n, järjestämän Rockin’ Da North -demokilpailun, jonka palkintona hän pääsi studioon Rockin da North -ryhmän kanssa.[2] RDN-ryhmä nimitti häntä Pikkujäbäksi, mistä muodostui taiteilijanimi Pikku G (G tulee hänen breakdance-/dj-nimestään Genetic).[2]

Hänestä julkaistiin kirja Pikku G (Tammi, 2004), jonka kirjoitti toimittaja Carla Ahonius. Vuonna 2004 Pikku G valittiin vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi.[3]

Henri Vähäkainu tuottaa muita artisteja Coach Beats -nimisessä tuottajaryhmässään. Ryhmä perustettiin vuonna 2005 ja se on tehnyt kappaleita joillekin kotimaisille rap-yhtyeille ja -artisteille kuten Kapasiteettiyksikölle ja Travis Biclelle. Toukokuussa 2008 Vähäkainu ilmoitti tekevänsä paluun musiikkimarkkinoille käyttäen taiteilijanimeä Gee.[4]

29. maaliskuuta 2017 Vähäkainu konsertoi vuosien tauon jälkeen turkulaisessa opiskelijatapahtumassa, jälleen Pikku G -nimellä.[5] Sen innoittamana hän on esiintymässä myös kolmilla kesäfestivaaleilla.[6] Kesällä 2017 Pikku G solmi jälleen myös levytyssopimuksen Warner Music Finlandin kanssa.[7]

Yksityiselämä ja poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henri Vähäkainu oli ehdolla vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Keskustan listoilla. Eduskuntavaalien alla järjestetyissä nuorisovaaleissa Vähäkainu oli koko Suomen toiseksi suosituin ehdokas[8] heti Juha Miedon jälkeen. Itse eduskuntavaaleissa hän sai 691 ääntä ja jäi valitsematta eduskuntaan.[9]

Vuonna 2009 Vähäkainu syyllistyi törkeään rattijuopumukseen, josta hänet tuomittiin 45 päivän ehdolliseen vankeuteen.[10] Vuonna 2010 hänet tuomittiin huumausainerikoksesta sakkoihin, koska hän oli saattanut kokaiinin myyjän ja joukon käytöstä kiinnostuneita yhteen.[11][12]

Vähäkainu on helluntailaisesta perheestä.[13]

Vähäkainu on sittemmin perustanut yhtiökumppaninsa kanssa AppGyver-nimisen teknologiayrityksen, joka auttaa yrityksiä kehittämään toimintaansa digitalisoituvassa maailmassa.[14]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Shala la la" (2003)
  • "Romeo ja Julia" (mukana Sophie) (2003)
  • "Me ollaan nuoriso" (2003)
  • "Kylki kyljessä" (2004)
  • "Valta lapsille" (2004)
  • "Stara" (2004)
  • "Mr. Coolness" (mukana Roni) (2008)
  • "Mestari on takas" (2008)

Videot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Shala la la (2003)
  • Me ollaan nuoriso (2003)
  • Kylki kyljessä (2004)
  • Valta lapsille (2004)

Vierailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • GodFm – "Hän on" (mukana Gee) (2009)
  • Juan Muteniac – "Rakastan" (mukana Gee) (2010)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aunila, Seija: Pikku G eduskuntavaaliehdokkaana Yle. 6.4.2010. Viitattu 5.5.2014.
  2. a b Ahonius, Carla: Pikku G. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3253-6.
  3. Pikku G positiivisin suomalainen Kaleva.fi. 2.9.2004. Viitattu 20.5.2017.
  4. Pikku G tekee paluun Iltalehti. 19.5.2008. Viitattu 20.5.2008.
  5. Luukkonen, Ruut: 2000-luvun teinisuosikki Pikku G, 30, palasi yllättäen keikkalavalle 10 vuoden tauon jälkeen - esiintyi loppuunmyydylle yleisölle: "Mestari on tullut taloon" Iltalehti. 30.3.2017. Viitattu 20.5.2017.
  6. Kokkonen, Venla: Yllätyspaluu: Pikku G nousee pitkästä aikaa keikkalavoille Iltalehti. 12.5.2017. Viitattu 20.5.2017.
  7. Pikku G solmi levytyssopimuksen – uutta musiikkia luvassa jo tänä vuonna MTV Viihde. 30.6.2017. Viitattu 2.7.2017.
  8. Nuorisovaaleissa keskusta suosituin 14.3.2007. Yle. Viitattu 4.5.2014.
  9. Vahvistettu tulos. Kaikkien ehdokkaiden äänimäärät ja vertausluvut vaalipiireittäin ja puolueittain eduskuntavaaleissa 2007 (valituksi tulleet merkitty *:llä) (Exel) 28.3.2007. Tilastokeskus. Viitattu 4.5.2014.
  10. Pikku G sai tuomion törkeästä rattijuopumuksesta Helsingin Sanomat. 10.9.2009. Viitattu 4.5.2014.
  11. Kokaiinin levittäminen toi Pikku G:lle sakot Helsingin Sanomat. 30.3.2010. Viitattu 4.5.2014.
  12. Pikku G:lle tuomio kokaiinin levityksestä Iltalehti. 30.3.2010.
  13. Rinne, Jaana: Pikku G City-lehti. 2005. Viitattu 25.5.2008.
  14. Pikku G täyttää 30 v – näin hän on muuttunut: Elää kiireistä liikemiehen elämää Ilta-Sanomat. 9.3.2017. Viitattu 9.3.2017.
  15. Pikku G IFPI. Viitattu 9.2.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]