Petri Tamminen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tamminen Turun Kirjamessuilla 2010.

Petri Tamminen (s. 23. marraskuuta 1966 Helsinki)[1] on suomalainen kirjailija ja freelancetoimittaja.

Vuonna 2002 Tamminen sai Kalevi Jäntin palkinnon teoksesta Piiloutujan maa. Vuonna 2006 hän oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi teoksellaan Enon opetukset. Tammisen teoksia on käännetty englanniksi, ruotsiksi, saksaksi, tanskaksi, sloveniaksi, latviaksi, tšekiksi, puolaksi ja japaniksi.[2][3]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tamminen valmistui ylioppilaaksi Turussa vuonna 1985 ja yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta vuonna 1995 pääaineenaan tiedotusoppi.[1]

Vuosina 1995–1997 Tamminen työskenteli toimittajana. Hän on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1998.[1] Tamminen on pitänyt luovan kirjoittamisen kursseja ja luennoinut Tampereen yliopistossa.[3] Hän on kirjoittanut kolumneja muun muassa Annaan, Kaksplussaan, Sunnuntaisuomalaiseen ja Hyvä Terveys -lehteen.[4]

Tamminen on kirjoittanut romaaneja, novelleja ja lyhytproosaa,[5] eli proosaa, joka kostuu novellia lyhyemmistä suorasanaisista teksteistä[6]. Tammista on luonnehdittu lakonisen huumorin mestariksi[2] ja hänen kirjoitustyyliään minimalistiseksi[5]. Hän käyttää teksteissään paljon lyhyitä päälauseita ja samanlaisina toistuvia lauserakenteita.[5] Tamminen on kuvaillut esikoisteoksensa Elämiä (1994) tyyliä seuraavasti: ”Rivien välit kirjoitin tilaviksi, toivoin, että lukija mahtuisi niihin ja toisi mukanaan omat muistonsa. Tämä perusajatus on mukana kaikissa kirjoissani.”[1] Häntä onkin kehuttu taitavaksi aukkojen käyttäjäksi.[7]

Kirjallisiksi vaikutteikseen Tamminen on maininnut muun muassa Veijo Meren, Antti Hyryn ja Antti Tuurin novellit.[1]

Tamminen on asunut Asikkalassa, Vääksyssä vuodesta 1998.[1]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novellikokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhytproosa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novellit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Panettelija (Image 1995, nro 3)
  • Salkku (Äidinkielen opettajain vuosikirja 2000, nro 44)
  • Hääpäivä (Suomen Kuvalehti 2001, nro 32–35)

Kuunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kapeita lautoja (2001)
  • Kaikki häviävät ennen pitkää (YLE/Radioteatteri 2005)[2]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde[1]

Ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Runeberg-palkinto: Miehen ikävä, 1997 ja Väärä asenne, 2000[8]
  • Finlandia-palkinto: Enon opetukset, 2006

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Tamminen, Petri Kirjasampo.fi. Viitattu 17.9.2015.
  2. a b c Petri Tamminen Otava. Viitattu 17.9.2015.
  3. a b Saarinen, Juhani: Kaihomieli muistelee. Aviisi, 2004, nro 15. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.9.2015.
  4. Petri Tamminen Hyvis.fi. Viitattu 8.9.2016.
  5. a b c Puumala, Anne: Proosan taituri tutkii pelkoa (Arkistoitu sivu) web.archive.org. 25.8.2000. Viitattu 29.12.2015.
  6. Lyhytproosa Finto, Suomalainen asiasanasto- ja ontologiapalvelu. Viitattu 8.9.2016.
  7. Niemi-Pynttäri, Risto: Ikkunasta katselu on muistelmien toinen nimi kiiltomato.net. 25.10.2004. Viitattu 29.12.2015.
  8. a b Otavan Kirjasäätiön vuoden 2016 Veijo Meri -palkinto on myönnetty kirjailija Petri Tammiselle Otavan Kirjasäätiö. Viitattu 8.9.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]