Peter Weiss

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Peter Weiss vuonna 1982.

Peter Ulrich Weiss (8. marraskuuta 1916 Nowawes, Potsdam10. toukokuuta 1982 Tukholma oli saksalais-ruotsalainen kirjailija, taidemaalari, graafikko ja kokeellisten elokuvien tekijä. Hänet tunnetaan parhaiten näytelmäkirjailijana muun muassa draamasta Marat/Sade, joka sai Tony-palkinnon. Näytelmän virallinen nimi on hyvin pitkä, suomennettuna Jean Paul Marat’n vainoaminen ja murha Charentonin mielisairaalan potilaiden näyttelijäryhmän esittämänä herra de Saden johdolla.[1]

Toinen Weissin tunnettu näytelmä, ”dokumentaarista teatteria” edustava ”Auschwitz-oratorio” Die Ermittlung (suom. Tutkimus[1]), herätti kantaesityksensä jälkeen 1960-luvun puolenvälin Länsi-Saksassa uudenlaista keskustelua maan lähihistoriasta. Weissin pääteoksena ja yhtenä 1970–1980-lukujen tärkeimmistä saksankielisistä romaaneista pidetään kuitenkin kolmiosaista teosta Die Ästhetik des Widerstands (”vastarinnan estetiikka”).

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peter Weiss oli sveitsiläissukuisen näyttelijän Frieda Weissin (o. s. Hummel, 1885–1958) ja unkarinjuutalaisen Eugen ”Jenö” Weissin (1885–1959) poika. Hänellä oli kaksi vanhempaa velipuolta, Arwed (1905–1991) ja Hans (1907–1977), äidin ensimmäisestä avioliitosta 20 vuotta itseään vanhemman rakennusmestari Ernst Thierbachin kanssa, joka kuoli 1912. Peter Weissin nuoremmat sisarukset ovat Irene (s. 1920), Margit Beatrice (1922–1934) ja Gerhard Alexander (1924–1987).

Jenö Weissin vapauduttua asepalveluksesta 1918 perhe asettui Bremeniin, jonne isä yhtiökumppaneineen perusti menestyvän tekstiililiikkeen Hoppe, Weiss & Co. Jenö Weiss kääntyi juutalaisuudesta kristinuskoon. Vuonna 1929 perhe muutti Berliiniin, jossa Peter Weiss kävi vapaamielisenä pidettyä Heinrich von Kleist -lukiota ja alkoi kiinnostua yhä enemmän taiteista ja kulttuurista ja luki muun muassa Hermann Hessen, Thomas Mannin ja Bertolt Brechtin koko tuotannon sekä aloitti maalausopinnot Eugene Spiron johdolla esikuvinaan saksalaiset ekspressionistit Emil Nolde, Paul Klee ja Lyonel Feininger.

Vuonna 1934 perhe lähti juutalaisisän taustan takia maanpakoon Chislehurstiin Lontoon lähelle. Englannissa Peter Weiss opiskeli valokuvausta ja lähti sitten opiskelemaan Prahan taideakatemiaan lukuvuodeksi 1937–1938. Natsien vallattua sudeettialueet Weissin perhe muutti Englannista Ruotsiin, kun taas Peter Weiss siirtyi Prahasta ensin Sveitsiin ja vasta vuonna 1939 Ruotsiin, jossa eli loppuelämänsä saatuaan kansalaisuuden 1946.

Ruotsissa Peter Weiss avioitui kolmasti: vuonna 1943 taidemaalari Helga Henschenin, vuonna 1949 Carlota Dethoreyn ja vuonna 1964 paronitar Gunilla Palmstiernan kanssa. Hän oli vasemmistopuolueen aktiivijäsen ja osallistui vuonna 1967 Tukholmassa Bertrand Russellin organisoimaan epäviralliseen Vietnam-oikeudenkäyntiin Yhdysvaltoja vastaan.

Weiss piti ensimmäisen taidenäyttelynsä vuonna 1936. Hänen ensimmäinen näyttämölle tuotettu näytelmänsä oli vuoden 1950 Der Turm. Vuonna 1952 hän meni mukaan Ruotsin kokeellisen elokuvastudion toimintaan, jossa hän teki elokuvia useita vuosia ja opetti samalla maalausta Tukholman kansankorkeakoulussa. Hän kuvitti Tuhannen ja yhden yön tarinoiden ruotsalaislaitoksen. 1950-luvun alussa hän aloitti myös proosan kirjoittamisen, erikoisalanaan lyhyet ja tiiviit ”kafkamaisiksi” luonnehditut romaanit, joista monet perustuivat hänen oman elämänsä tapahtumiin.

Weissin menestysnäytelmä Marat/Sade kantaesitettiin Länsi-Berliinissä 1964, mutta sen läpimurto alkoi seuraavana vuonna Peter Brookin ohjauksesta Stratford-upon-Avonin Royal Shakespeare Theatressa, jossa pääosaa esitti Glenda Jackson. Teos tuotettiin Lontoossa uudelleen vuonna 2011 juhlistamaan Royal Shakespeare Theatren 50-vuotista toimintaa. Näytelmä tutkii marxilaisesta näkökulmasta yhteiskunnan valtasuhteita kahden täysin erilaisen historiallisen henkilön, Ranskan vallankumouksen sankarin Marat’n ja sadismille nimensä antaneen markiisi de Saden kautta.

Vuonna 1965 Weiss kirjoitti dokumentaarisen draamansa Die Ermittlung (Tutkimus) Frankfurtin Auschwitz-oikeudenkäynnistä. Vuonna 2007 näytelmä toteutettiin Lontoon Young Vic -teatterissa vastikään kansanmurhan omassa maassaan kokeneiden ruandalaisten näyttelijöiden voimin.

Vuonna 1970 Weiss sai sydänkohtauksen, mutta keskittyi kuitenkin läpi 1970-luvun kirjoittamaan kolmiosaista romaaniaan Die Ästhetik des Widerstands. Hän kuoli Tukholmassa 1982.

Suomeksi esitettyjä näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nacht mit Gästen (1963, suom. Yövieraat[1])
  • Marat/Sade (1964)
  • Die Ermittlung (1965, suom. Tutkimus[1])
  • Der Gesang vom Lusitanischen Popanz (1967, suom. Laulu linnunpelättimestä tai Laulu karhunaamioista[1])
  • Der Prozess (1975, suom. Oikeusjuttu[1], Kafkan romaanista)

Suomennettuja kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kolmen kulkijan keskustelu (Das Gespräch der drei Gehenden), suom. Aarno Peromies, Otava 1965.
  • Jäähyväiset vanhemmille (Abschied von den Eltern), suom. Aarno Peromies, Otava 1966.

Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hägringen (1959, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Ruotsalaistyttöjä Pariisissa (1962, käsikirjoitus)[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Peter Weiss, Ilona-esitystietokanta, Teatterin tiedotuskeskus, viitattu 1.1.2015.
  2. Peter Weiss Elonetissä

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hoffmann, Raimund: Peter Weiss : Malerei, Zeichnungen, Collagen, Henschelvlg Kunst u. Gesellschaft, 1984.
  • Järvi, Anna-Kaisa: Peter Weissin dramaturgia, Oulun yliopisto, 1985.
  • Palmstierna-Weiss, Gunilla ja Schutte, Jürgen (toim.): Peter Weiss : Leben und Werk, Suhrkamp, 1991, ISBN 3-518-04412-5.
  • Huss, Markus: Motståndets akustik. Språk och (o)ljud hos Peter Weiss 1946–1960, väitöskirja, Lund:

Ellerströms 2014.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Peter Weiss & de:Peter Weiss