Pekka Toivolan oikeudenkäynti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pekka Toivola oli suomalainen matkanjohtaja ja entinen tiedustelumies, joka tuomittiin vuonna 1968 Neuvostoliitossa vakoilun valmistelemisesta pakkotyöhön. Hänet kuitenkin armahdettiin ja vapautettiin alle kuukausi tuomionsa jälkeen.

Toivola oli tiettävästi ainoa kylmän sodan aikana Neuvostoliitossa vakoilusta tuomittu suomalainen.[1]

Toivolan tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka Toivola (1906–1990) oli luonut huomattavan osan urastaan Neuvostoliittoon kohdistetun tiedustelun ja vastavakoilun parissa. Hän oli vuosina 1926–1939 Etsivän keskuspoliisin etsivänä Terijoella ja toisen maailmansodan aikana päämajan valvontaosaston upseerina. Hän jatkoi sodan jälkeen jonkin aikaa valtiollisen poliisin palveluksessa, mutta erosi sieltä pian. 1940-luvun lopussa hän lähetti entisiä suomalaisia kaukopartiomiehiä salaa Neuvostoliittoon vakoilemaan jonkin läntisen suurvallan hyväksi. Vuodesta 1956 Toivola toimi matkanjohtajana entisten Karjalan evakoiden turistimatkoilla Suomesta Karjalan kannakselle ja Leningradiin. Ennen pidätystään hän johti yhteensä 86 seuramatkaa Neuvostoliittoon.[2]

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toivola pidätettiin Kuokkalan leirintäalueella Terijoella 13. elokuuta 1967 hänen opastaessaan matkaseuruetta. Hänen väitettiin aluksi syyllistyneen valuuttarikokseen.[3] Pian häntä vastaan nostettiin syyte myös vakoilurikoksesta.[4]

Toivola istui useiden kuukausien ajan tutkintavankeudessa, pääasiassa Špalernajan tutkintavankilassa Leningradissa.[2] Hänen oikeudenkäyntinsä alkoi Leningradin sotaoikeudessa 12. toukokuuta 1968 suljettujen ovien takana.[5] Oikeudenkäynnissä esitettiin tärkeimpänä todisteena Toivolan ja radio- ja rakettitekniikkaa tutkineen inkeriläisen insinöörin Viktor Malmin välinen salaa nauhoitettu keskustelu, jossa Toivolan tulkittiin pyytäneen Malmia myymään salaisia tietoja jollekin läntiselle ulkovallalle. Sotaoikeus katsoi Toivolan vakoilleen Ison-Britannian, Ranskan ja Yhdysvaltojen tiedustelupalveluiden hyväksi ja tuomitsi hänet 24. toukokuuta 1968 kolmen vuoden ja kuuden kuukauden pakkotyörangaistukseen vakoilun valmistelusta.[6][2] Malm sai kaksi vuotta pakkotyötä. Heidän ei kuitenkaan todettu suorittaneen koskaan valmistelemaansa vakoilua.[6]

Toivola sai armahduksen 14. kesäkuuta 1968. Hänet vapautettiin ja palautettiin Suomeen välittömästi. Hän pääsi vielä samana päivänä kotiinsa Järvenpäähän. Armahdusta edelsi Suomen tasavallan presidentin Urho Kekkosen ja Neuvostoliiton johdon välinen keskustelu, jossa Kekkonen ”otti esille Toivolan tapauksen”.[7] Myös Malm armahdettiin.[2]

Palattuaan Suomeen Toivola sanoi tuomionsa olleen epäoikeudenmukainen, koska hän oli syytön.[7] Presidentti Kekkonen paheksui myöhemmin Toivolan lausuntoa, sillä hänen mukaansa Toivolan syyllisyys oli todistettu kiistattomasti. Kekkonen varoitti Toivolan puheiden heikentäneen Suomen hallituksen mahdollisuuksia saada armahdus muille Suomen kansalaisille, jotka tuomittaisiin mahdollisesti Neuvostoliiton oikeudessa.[8] Toivola kirjoitti käsikirjoituksen, jossa kuvasi vankeusaikaansa Neuvostoliitossa, mutta ei löytänyt sille kustantajaa. Sen pohjalta julkaistiin Hymy-lehdessä artikkelisarja nimellä ”En ollut vakooja”.[2]

Historiantutkija Mikko Porvali pitää mahdollisena, että Toivola oli todella harjoittanut Neuvostoliitossa tiedustelua jonkin ulkovallan, todennäköisimmin Yhdysvaltojen hyväksi. On myös esitetty teoria, että Toivola olisi ollut jossain vaiheessa Neuvostoliitonkin palveluksessa ja siten kaksoisagentti, mutta Porvali pitää sitä epäuskottavana.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuomo Yrttiaho: Neuvosto­vakoojat virittivät hunaja-ansan, ja se paljastui sattumalta, kertoo sarja Suomen vakoilu­historiasta Helsingin Sanomat 4.2.2024. Viitattu 17.3.2024.
  2. a b c d e f Erittäin salainen: vakoilua Suomessa -dokumenttisarjan jakso 2, ”Suomalainen vakooja Leningradissa” (käsikirjoitus Antti Seppänen, ohjaus Antti Seppänen ja Tommi Häkkinen). Intervisio/Yle 2024. Jakso Yle Areenassa Viitattu 17.3.2024.
  3. Matkanjohtaja pidätettiin kesken Leningradinmatkan, Helsingin Sanomat, 18. elokuuta 1967, artikkelin verkkoversio.
  4. Toivolaa syytetään kahdesta rikoksesta, Helsingin Sanomat, 26. elokuuta 1967, artikkelin verkkoversio.
  5. Pekka Toivola oikeuden eteen sunnuntaina, Helsingin Sanomat, 10. toukokuuta 1968, artikkelin verkkoversio.
  6. a b Toivola pakkotyöhön vakoiluhankkeista, Helsingin Sanomat, 25. toukokuuta 1968, artikkelin verkkoversio.
  7. a b Armahdettu Pekka Toivola saapui laihtuneena kotiin, Helsingin Sanomat, 15. kesäkuuta 1968, artikkelin verkkoversio.
  8. "Toivola erittäin ei-suosittu NL:ssa", Helsingin Sanomat, 25. kesäkuuta 1968, artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]