Peipsin suurjärvi

Näkymää järvelle Peipsin luoteisrannikolla Tammispään leirintäalueen läheltä.

Peipsin suurjärvi eli myös Peipsi tai Suurjärvi (vir. Peipsi, Peipsi järv, Suurjärv, Külmjärv , ven. Чудско́е о́зеро, Tšudskoje ozero) on Narvanjoen vesistöalueeseen kuuluvan Peipsijärven pohjoisosa, jonka eteläosasta alkava Kuumajärvi yhdistää sen etelässä sijaitsevaan kolmanteen järvenosaan Pihkovanjärveen. Peipsin suurjärvi on rajajärvi, jonka itäinen puoli kuuluu Venäjälle ja läntinen Virolle.

Maantietoa

Yleistä

Suurjärven hydrologinen raja etelässä sijaitsevalle Kuumajärvelle kulkee linjalla Uhtinan niemi–Piirissaare–Podborovjen kylä. Rajalle on esitetty myös Varnjasta alkavaa linjaa samaan kohtaan vastarannalla Venäjällä . Järvenosan muoto on pyöreä eikä siinä esiinny suuria niemiä tai lahtia. Järvenosan lounaisosassa sijaitse Pedäspää laht, jonka rannat ovat autiot ja soistuneet. Kaakkoisosassa sijaitsee edellistä paljon suojaisampi Raskopelin lahti (Раскопельский залив, Raskopelskij zalv). Suurjärven pinta-ala on 2 611 neliökilometriä (km² ) tai 2 613 km² . Tämä on noin 73 % koko Peipsijärven pinta-alasta. Järvenosan pituus on 81 kilometriä, sen suurin leveys 47 kilometriä saadaan pohjoispäässä ja keskileveydeksi tulee noin 32 kilometriä . Keskisyvyydeksi on määritetty noin 8,3 metriä, mutta siinä on myös syvänne, jossa on 12,9 metriä vettä . Järvenosan tilavuudeksi tulee silloin 21,9 kuutiokilometriä (km³ ) tai 21,79 km³ (noin 87 % koko järvestä ). Sen rantaviivan pituus on 260 kilometriä .

Järvenosan asutus on painottunut sen länsirannoille. Siellä sijaitsevat rannikon suurimmat taajamat virolaiset Mustvee ja Kallaste. Itärannalla on vain venäläinen Outova eli Gdov. Kallasten eteläpuolelta löytyy vielä kylät Varnja, Kolkja ja Nina. Sen pohjoispuolella lisäksi Kodavere, Ranna, Omedu, Kasepää, Tiheda, Kükita ja Raja. Mustveen koillispuolella on vielä Vilusi, Tammispää, Lohusuu, Rannapungerja, Kauksi, Kuru, Alajõe, Remniku ja Narvanjoen suulla Vasknarva.

Itärannalla Outovan pohjoispuolella on pieniä kyliä. Niitä ovat pohjoisesta etelään lueteltuina Melgovštšina (Мельговщина), Kiškino (Кишкино), Laptovitsy (Лаптовицы), Nadozerje (Надозерье) ja Sinkovštšina (Синьковщина). Outovan eteläpuolelle jää Zigoska (Зигоска), Vetvenik (Ветвеник) ja Spitsino (Спицино). Raskopelin lahdelta voidaan vielä mainita Zalahtovje (Залахтовье), Sosno (Сосно), Raskopel (Раскопель), Ostrovtsy (Островцы) ja Podolešje (Подолешье).

Vesistöt

Peipsijärven laskujoki Narvanjoki alkaa Suurjärven koillispäästä. Se virtaa lähes pohjoiseen 74 kilometriä ja laskee Suomenlahteen. Suurjärven suurin joki on Emajoki, jonka joensuu sijaitsee länsirannalla Emajõe-Suursoolla. Sen valuma-alueen pinta-ala on 9 628 km² ja keskivirtaama 70,1 m³/s. Emajoen eteläpuolelle laskee vielä Kalli jõgi, joka on Emäjoen sivu-uoma mutta jolla on myös oma joensuunsa. Emajoen pohjoispuolella laskee järveen esimerkiksi Koosa jõgi, Lahepera järven lasku-uoma, Alatskivi jõgi, Kadrina oja, Kullavere jõgi, Tiheda oja, Mustvee jõgi ja Piilsi jõgi. Tämän järven pohjoisrantaan laskevat Avijõgi, Rannapungerja jõgi ja Alajõgi. Pohjoisranta voidaan katso loppuvan, kun saavutaan koillisnurkasta lähtevään Narvanjoelle. Itärannan valuma-alue on länsirantaa kapeampi, sillä idempänä virtaa Pljussa. Muita pitempiä joki ovat esimerkiksi Tšerma, Gdovka, Kuna, Torohovka ja eteläosassa itärantaa suurin joki Želtša.

Saaret

Suurjärven järvenselkä on aivan saareton ja sen harvalukuiset saaret sijaitsevat rannan tuntumassa. Piirsaar, sen ympäristön saaret ja Želtšajoen lahden saaret on perinteisesti luettu Kuumajärven saariksi. Suurjärven länsi- ja pohjoisrannikolla ei suuria saaria ole, mutta sen kaakkoisrannassa niitä sijaitsee Raskopelin lahdella. Lahden suurimmat saaret ovat Medvežij (Медвежий, vir. Karusaar, suom. Karhusaari) ja Zajatsij (Заячий, vir. Jänesesaar, suom. Järvissaari) sekä lahtea suojaava saari Borok (Борок) lahdensuulla. Lahdessa on ainakin kuusi pikkusaarta lisää .

Luontoarvoja

Vedenlaatu

Vaikka Suurjärvi on paremmassa kunnossa kuin kaksi eteläistä järvenosaa, on myös sen tila heikentynyt koko 1900-luvun. Tilanne on myös täällä heikentymässä useilla vedenlaadun mittarilla arvioituna. Veden näkösyvyys on keskimäärin 1,80 metriä (vaihtelua 1,0–3,2 metriä). Sameutta aiheuttaa järven mataluus yhdessä levien kasvun kanssa. Rehevyydestä kertoo korkeat klorofylli-α tulokset, jotka ovat keskimäärin 17,9 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l, vaihtelua 5,9–53,9 μg/l). Levien lisääntymisen kriittiset ravintoaineet ovat fosforia ja typpeä sisältävät yhdisteet. Kokonaisfosforipitoisuus on keskimäärin 37,5 μg/l (vaihtelua 17,1–82,0 μg/l) ja kokonaistyppipitoisuus on 703 μg/l (vaihtelua 417–1 188 μg/l). Nämä korkeat arvot tekevät järvenosasta voimakkaasti rehevöityneen. Järvenosa voidaan luokitella eutrofiseksi järvenosaksi.

Järvenosan nimitykset

Suurjärvestä tässä esitettävät historialliset nimet viittaavat vain järven pohjoiseen osaan. Kun virolais-venäläisessä kielenkäytössä voidaan koko järvestä käyttää yhdistelmä nimitystä esimerkiksi Peipsi-Pihkva järv tai Tšudsko-Pskovskoje ozero (Чу́дско-Пско́вское о́зеро), tarkoittaa sen toinen osa Peipsin suurjärveä ja toinen osa Pihkovanjärveä (Kuumajärveä ei mainita). Vanhin nimitys Suurjärvestä on nykyisessä muodossaan käytettävä Peipsi, jonka kirjoitusasu on ollut esimerkiksi (suluissa vuosiluku) Peybas (1400), Peupes (1433), Beybessee (1503) ja Pebesse (1509). Nimen alkuperä on arvoitus eikä sen merkityksestä ole esitetty uskottavia selityksiä. Paul Ariste ehdottikin, että järvellä olisi ollut kyseinen nimi jo ennen suomalais-ugrilaisten tuloa Itämeren äärelle (3000–2000 eaa.). Täällä asuneet asukkaat olisivat puhuneet tuntemattomaksi jäänyttä protoeurooppalaista kieltä ja järven nimi olisi välittynyt uudisasukkaille sellaisenaan. Naapurikansoilla on ollut järvelle omat nimityksensä. Latvialainen Piepe ja liettualainen Pepis on voitu katsoa johtuvan 1500-luvulla käytetystä latvialaisesta nimestä Pelas, joka voidaan ajatella liittyvän sanaan pelējums (suom. home). Kun muissa selityksissä pyritään yhdistämään Peipsi-nimi peipposiin tai pieniin lintuihin, eivät selitykset tue toisiaan.

Venäläinen Tšudskoje ozero (Чудское озеро) viittaa tšuudeihin eli Luoteis-Venäjällä eläneisiin suomalais-ugrilaisiin kansoihin. Peipsijärven länsirannoilla asuvat nykyään virolaiset ja võruläiset, mutta suomalais-ugrilaisia asui myös järven itärannoilla ja sitä varhemmin myös Peipsijärven etelärannoilla. Seuduille varhain saapuneet slaavilaiset (400 jaa. alkaen ) ja myöhemmin venäläiset kutsuivat järveä siten ”Tšuudien järveksi”. Sana juontuu sanasta tšužoi tai tšužak (Чужóй tai Чужáк; vieras, muukalainen ) Se tarkoitti aluksi koko Peipsijärveä, mutta on myöhemmin alkanut tarkoittaa vain pohjoista Suurjärven osaa. Harvinaisempi rinnakkaisnimi Külmjärveä käytetään Lämmijärven kanssa nimiparina, sillä Lämmijärv on usein pari astetta lämpimämpi kuin pohjoinen järvenosa. Koska Lämmijärv-nimitys on vain parikolme sataa vuotta vanha, lienee Külmjärv samanikäinen . Suurjärven nimen historiasta ei ole tässä tietoa.

Katso myös

• Luettelo Peipsijärven saarista

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Peipsi Wikimedia Commonsissa

• Ekoturismin näkymät (englanniksi)
• Peipsimaa Peipsi infokeskus.
• peipsi.org (venäjäksi)