Paulin Hountondji
Paulin Jidenu Hountondji (11. huhtikuuta 1942 Abidjan, Ranskan Länsi-Afrikka – 2. helmikuuta 2024[1]) oli beniniläinen filosofi, poliitikko ja professori. Etnofilosofian kritiikin ja filosofian kriittisen, tieteellisen ymmärryksen vahvistamisen kautta Hountondji on vaikuttanut perinteisen afrikkalaisen filosofian uudelleenarviointiin, sekä filosofian, tieteen ja kehityksen välisen suhteen uuteen tarkasteluun.[2]
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hountondji syntyi Abidjanin Treichvillessä 1942. Hänen isänsä oli Beninin metodistikirkon pastori ja hänen äitinsä kotiäiti. Hountondji kävi koulua silloisessa Dahomeyssa ja jatkoi 1960-luvun alussa Pariisin Lycée Henri-IV:nteen.[3]
Hountondji pääsi opiskelemaan École Normale Supérieuressa, missä marxilaisen filosofin Louis Althusserin vaikutuksesta alkoi opiskella filosofiaa antiikintutkimuksen sijaan. Hountondjia opetti myös postmodernisti Jacques Derrida, jonka kanssa hänellä oli myös läheistä akateemista yhteistyötä. Hountondjin väitöstyö valmistui 1970. Siinä hän käsitteli Edmund Husserlia. Väitöstyön ohjaaja oli Paul Ricœur.[3]
Valmistuttuaan Hountondji opetti filosofiaa Franche-Comtén yliopistossa.[3] Hän toimi kahden vuoden ajan vierailevana professorina useissa Ranskan ja Afrikan yliopistoissa, kuten Lovaniumin yliopistossa Kinshasassa ja Zairen Lubumbashin kansallisessa yliopistossa.lähde? Hountondji palasi kotimaahansa Beniniin 1972, kun hän sai ensimmäisen filosofian professuurin hiljattain perustetusta Beninin kansallisesta yliopistosta.[4]
Hountondji julkaisi vuonna 1976 pääteoksensa Sur la philosophie africaine.[3] Kirja sai laajempaa huomiota, kun se käännettiin 1983 englanniksi ja 1993 saksaksi.[5] Vuonna 1989 hän julkaisi kattavan Afrikan filosofian bibliografian.
Hountondji oli vuonna 1972 Mathieu Kérékoun johdolla vallan Beninissä ottaneen sotilasdiktatuurin arvostelija. Hountondji astui 1990-luvulla näkyvimmin poliittiselle kentälle, kun hän alkoi kampanjoida joidenkin kollegoidensa kanssa demokratian palauttamista.[3] Hountondji oli vuosina 1990–1991 uuden Beninin tasavallan opetusministeri. Vuosina 1991–1993 hän toimi kulttuuri- ja viestintäministerin tehtävässä. Akateemiselle uralle hän palasi vuonna 1994.[4]
Hountondji toim viimeisinä vuosinaan Beninin kansallisen yliopiston emeritusprefossorina ja Porto Novon Centre africain de hautes étudesin johtajana.[4]
Filosofia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hountondjin filosofiaan ovat vaikuttaneet kaksi hänen opettajaansa Pariisissa, Louis Althusser ja Jacques Derrida.[5] Althusserilta ja Georges Canguilhemilta hän sai ajatuksen filosofian luonteesta, ja erityisesti Althusserin kautta hän oppi käyttämään marxilaista metodologiaa.[3]
Hountondji hahmotteli käsitteen etnofilosofia, jonka hän kehitti filosofian historian esimerkkien sekä marxistis-lenistististen materialistisen historiankäsityksen ja dialektisen materialismin pohjalta. Etnofilosofialla tarkoitetaan filosofian kansatieteellista lähestymistapaa, mitä Hountondji kritisoi näennäistieteellisenä. Hän kritisoi muun muassa belgialaista lähetyssaarnaajaa Placide Tempelsiä, joka kirjoitti 1945 bantufilosofiaa käsitelleen teoksen La philosophie bantoue. Templelsin mukaan afrikkalainen filosofia oli yhteisöllistä ajattelua, jonka afrikkalaiset hyväksyvät melko kritiikittömästi.[6][3]
Hountondji oli filosofisessa käsityksessään varsin kirjallinen, ja hänen mukaansa moraliteettejä, legendoja ja sanontoja voidaan tarkastella kunnolla vasta, kun ne on kirjoitettu tekstiksi. Hän jätti filsoofian ulkopuolelle perimätiedon ja ”taiteellisen kirjallisuuden”. Hountondjin ajattelua on myös kritisoitu paljon, sillä monien mukaan monissa yhteyksissä ”taiteellisen” ja ”tieteellisen” ero saattaa olla varsin keinotekoinen.[5] Hountondji sanoi myöhemmin, että hän hyökkäsi erityisesti eurosentristä Afrikan tutkimusta vastaan. Hän myös myönsi, että kollektiivisen maailmankuvan tutkiminen voi olla aiheellista, vaikkakin tutkimuksen pitäisi lähteä yhteisön sisältä.[6]
Hountondji kritisoi ajattelussaan myös monia afrosentrisen liikkeen edustajia, kuten Aimé Césairen ja Léopold Sédar Senghorin Négritude-liikettä sekä Julius Nyereren ja Kwame Nkrumahin edustamaa afrikkalaista sosialismia. Hänen mukaansa afrosentrisessä ajattelussa oli samanlainen yksimielisyyden ja essentialismin vaara kuin eurosentrisessäkin ajattelussa.[4] Nkrumahin ajattelu esimerkiksi oli Hountondjin mukaan pakottamassa afrikkalaisen ajattelun traditionalismiin ilman mahdollisuutta mukautua uusien ajatusten myötä.[3]
Sitaatteja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ideologia on naamioitua politiikkaa.(1993, s.193)
Universaalisuus on mahdollista vain silloin, kun keskustelukumppanit ovat vapaita tarpeesta hallita muita.(1993, s.72)
Tieteellinen kirjallisuus on - toisin kuin taiteellinen kirjallisuus - ehdottoman historiallista. Ainoa vakaa elementti on jatkuva viittaus kokemusalaan, jonka karakterisointi on itse osa evoluutiota.(1993, s.92)
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sur la "philosophie africaine", Paris: Maspéro, 1976 — mainittu luettelossa Sata Afrikan parasta kirjaa 1900-luvulla[7]
- julkaistu englanniksi (kääntäjät H. Evans & J. Rée) nimellä African Philosophy: Myth and Reality, Bloomington, Indiana: Indiana University Press, 1983. Toinen painos 1997
- "What can philosophy do?" Quest 1:2, 1987, pp 2–28.
- "Tradition, Hindrance, or Inspiration?" Quest XIV, 2000, 1–2.
- (Toim.) Les Savoirs endogènes: pistes pour une recherche, Dakar: Editions du Codesria, 1994.
- Combat pour le sens; un itinéraire africain, Cotonou: Editions du Flamboyant, 1997.
- (Toim.) Endogenous Knowledge: research trails, Dakar: Editions du Codesria, 1997.
- (Toim.) Economie et société au Bénin, Paris: Editions L'Harmattan, 2000.
- The Struggle for Meaning: Reflections on Philosophy, Culture and Democracy in Africa, Athens: Ohio University Press, 2002.
- "True and False Pluralism", 1973 essee, kirjassa Tejumola Olaniyan ja Ato Quayson (toim.), African Literature: An Anthology of Criticism and Theory, Oxford: Blackwell, 2007.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Bénin: décès du professeur Paulin HountondjiBeninwebtv Viitattu 3.2.2024(ranskaksi)
- ↑ Paulin J. Hountondji Biography eNotes. Arkistoitu 21.1.2019. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Hannington Ochwada: ”Hountondji, Paulin”. Teoksessa: Dictionary of African Biography. (Henry Louis Gates & Emmanuel Akyeampong & Steven J. Nive (toim.)) Oxford University Press, 2012. ISBN 9780199857258 Wikipedia Library (viitattu 3.2.2024). (englanniksi)
- ↑ a b c d Franziska Dübgen & Stefan Skupien: Paulin Hountondji, s. 3–4. Palgrave Pivot Cham, 2019. ISBN 978-3-030-01994-5 Wikipedia Library (PDF) (viitattu 3.2.2024). (englanniksi)
- ↑ a b c Justin J. Corfield: ”Hountondji, Paulin”. Teoksessa: The Oxford Encyclopedia of African Thought. (F. Abiola Irele & Biodun Jeyifo (toim.)) Oxford University Press, 2010. ISBN 9780199857258 Wikipedia Library (viitattu 3.2.2024). (englanniksi)
- ↑ a b Kuutti Koski: Politiikka ei sovi filosofille – haastattelussa Paulin Hountondji Villakaro.org. Villa Karon ystävät. Viitattu 3.2.2024.
- ↑ "Africa's 100 best books of the 20th Century", African Studies Centre, Leiden.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Koski, Kuutti: Politiikka ei sovi filosofille – haastattelussa Paulin Hountondji Villa Karo. 19.3.2014. Viitattu 26.3.2019.
- Paulin J. Hountondji, Knowledge of Africa, Knowledge by Africans: Two Perspectives on African Studies RCCS Annual Review, 1.9.2009.(englanniksi)
- Dübgen, Franziska & Skupien, Stefan. (2019). Appendix: Interview with Paulin J. Hountondji: African Philosophy as Critical Universalism. 10.1007/978-3-030-01995-2_10.(englanniksi)
- Quest: Afrikkalainen filosofinen julkaisu(englanniksi)(ranskaksi)
