Eurooppa-keskeisyys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eurooppa-keskeisyys eli eurosentrismi on Euroopan, kuten eurooppalaisen kulttuurin, ensisijaistamista.[1] Se on etnosentrismin muoto, jossa ei-eurooppalaisia yhteiskuntia arvioidaan eurooppalaisten (ja muiden länsimaisten, kuten amerikkalaisten) kulttuuristen oletusten ja ennakkoasenteiden termein.[2]

Yhteiskuntatieteissä Eurooppa-keskeisyyden piirteinä nähdään esimerkiksi:[2]

  • eurooppalaisten näkeminen tietoisina subjekteina ja ei-eurooppalaisten näkeminen passiivisina ja epäitsenäisinä objekteina,
  • eurooppalaisten nostaminen etualalle ja ei-eurooppalaisten roolin väheksyminen,
  • eurooppalaisten näkeminen nykyaikaisen sivistyksen alkuunpanijoina,
  • eurooppalaisten luokittelujen ja käsitteiden käyttäminen,
  • eurooppalaisuuden näkeminen objektiivisesti parhaana joko biologisin, kulttuurisin tai sosiologisin termein.

Eurooppalainen näkökulma perustuu eurooppalaiseen filosofian perinteisiin ja julkiseen keskusteluun. Ne omaksuttiin vaiheittain historian, talouden ja yhteiskunnan empiiriseen tutkimukseen, joista syntyivät myöhemmin myös yhteiskuntatieteet. Empiirisen tutkimuksen kenttä on valittu eurooppalaisten kriteerien ja merkityksen mukaan, ja historian ja yhteiskunnan rakenteet on perustettu erooppalaisiin luokitteluihin ja käsitteisiin sekä eurooppalaisten ideaalisiin ja materiaalisiin intresseihin. Eurooppa-keskeisessä näkökulmassa “toisen” näkökulmaa ei yleensä esitetä.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. eurosentrismi. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2021.
  2. a b c Syed Farid Alatas (toim. Ritzer, George): ”Eurocentrism”, The Blackwell Encyclopedia of Sociology, s. 1491–1494. Blackwell, 2007. ISBN 978-1-4051-2433-1.