Paul von Hintze

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Paul von Hintze (13. helmikuuta 1864 Schwedt[1]19. elokuuta 1941 Meran) oli saksalainen meriupseeri ja diplomaatti, joka toimi Saksan keisarikunnan ulkoministerinä ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa heinäkuusta lokakuuhun 1918.

Hintze palveli Saksan laivastossa vuosina 1882–1911 yleten kommodoriksi (kapitän zur see) ja myöhemmin kontra-amiraaliksi asti. Hän toimi vuodesta 1903 Saksan sotilasattaseana Skandinavian maissa ja vuodesta 1908 sotilasedustajana Pietarin suurlähetystössä. Samana vuonna hänet aateloitiin. Siirryttyään diplomaattiuralle Hintze toimi Saksan edustajana Meksikossa 1911–1914, Kiinassa 1914–1917 ja Norjassa 1917–1918. Hänet nimitettiin ulkoministeriksi Richard von Kühlmannin erottua 9. heinäkuuta 1918.[1] Nimitys oli yllätys, koska Hintzellä ei ollut lainkaan poliittista taustaa. Hän painosti keisari Vilhelm II:a nimittämään liberaalimman hallituksen maan sisäisen tyytymättömyyden hillitsemiseksi.[2] Max von Badenin tultua valtakunnankansleriksi 3. lokakuuta Hintze jätti ulkoministerin tehtävät ja siirtyi kanslerin edustajaksi Span päämajaan. Hän johti 9. marraskuuta viimeisiä valtakunnankanslian kanssa käytyjä neuvotteluja keisarin kruunustaluopumisesta.[1] Hintze suositteli Vilhelm II:lle viimeiseen asti eroamisen välttämistä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Nordisk familjebok, täydennysosa (1924), s. 408 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 5.7.2013.
  2. a b Paul von Hintze (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 5.7.2013.