Pariisin klubi
Pariisin klubi on vuonna 1956 perustettu epävirallinen julkisten velkojien yhteistyöelin, jonka tarkoituksena on etsiä koordinoituja ja kestäviä ratkaisuja velallisvaltioiden maksuvaikeuksiin. Klubin päätökset tehdään yksimielisesti ja sihteeristönä toimii Ranskan valtiovarainministeriö. Pariisin klubissa on 19 pysyvää jäsentä sekä tarpeen mukaan kutsuttavia velkojamaita.[1]
Pariisin klubi on epävirallinen ryhmä, eikä sillä ole kansainvälisoikeudellista perustaa. Silti sen päätöksentekoa ohjaamaan on luotu lukuisia sääntöjä ja periaatteita. Järjestelyissä pyritään eri velkojamaiden tasapuoliseen kohteluun, joten velallismaa ei voi taata jollekulle velkojalle edullisempaa kohtelua kuin klubissa on sovittu. Lainan saajalta edellytetään, että sillä on Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n tukema ohjelma ja velkajärjestely perustuu ohjelmassa arvioituun rahoitusvajeeseen.
Pysyviä Pariisin klubin jäsenmaita ovat Alankomaat, Australia, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Japani, Kanada, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska, Venäjä, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat. Pariisin klubin sihteeristönä toimii Ranskan valtiovarainministeriö.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Valtiovarainministeriön esittely Pariisin klubista (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pariisin klubi (ranskaksi, englanniksi)