Palojärvi (Joensuu)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Palojärvi
Sijainti JoensuuView and modify data on Wikidata
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 62°48′43″N, 30°31′05″E
Pinnankorkeus 143,2 m [1]
Pinta-ala 8,23868 km² [2]
Rantaviiva 51,357 km [2]
Suurin syvyys 25,88 m [2]
Keskisyvyys 6,97 m [2]
Tilavuus 0,05744057 km³ [2]
Laskujoki Pamilon voimalaitos [1]
Saaria 91 [2]
Järvinumero 04.912.1.001
Palojärvi

Palojärvi [1][2] on Pohjois-Karjalassa Joensuussa ja Ilomantsissa sijaitseva järvi. Palojärven vedenpintaa on nostettu vuonna 1955 käynnistynyttä Pamilon voimalaitosta varten, joten järveä voidaan pitää myös padottuna tekojärvenä.[2][1][3]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven pinta-ala on 820 hehtaaria eli 8,2 neliökilometriä. Se on 8,2 kilometriä pitkä ja 3,2 kilometriä leveä. Järvellä on melko laaja järvenselkä, mutta länsipäässä sijaitsee kaksi kilometriä pitkä Yläkanava niminen lahti.[2][1]

Järvessä on laskettu olevan 91 saarta. Niiden yhteispinta-ala on 33 hehtaaria, mikä on noin 3,9 % järven kokonaispinta-alasta. Saarista seitsemän on yli hehtaarin suuruisia, 32 yli aarin ja loput 52 ovat alle aarin kokoisia. Suurimpia karttaan nimettyjä saaria lännestä lukien ovat vain Suurisaari ja Koivusaari.[2][1]

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Sen tilavuus on 57 miljoonaa kuutiometriä eli 0,057 kuutiokilometriä. Järven keskisyvyys on 7,0 metriä ja suurin syvyys on 25,9 metriä. Syvin kohta sijaitsee Yläkanavan edustalla noin 800 metrin päässä lahdensuusta.[2][1]

Järven rantaviivan pituus on 51 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 16 kilometriä. Rannat ovat metsämaata, joka voi paikoitellen olla soistunutta. Asutus on haja-asutusta, mutta sekin on hyvin harvaa. Rannoille on rakennettu noin 20 vapaa-ajan asuntoa. Niille johtaa tiet Enosta alkavalta seututieltä 514, josta haarautuu Kuisman ja Luhtapohjan kohdalla pohjoiseen useita teitä. Niistä seututie 513 kiertää järven länsipuolelta ohi järven pohjoispuolelle.[2][1][4]

Patojärjestelyt ja vedenpinnan säännöstely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pamilon voimalaitos rakennettiin Palojärven länsipäässä Palovaaraan, jonne voimalan alta kaivettiin Palojärvestä Jäsykseen kallioon purkuvedelle tunneli. Yläkanava muodostui 1,5 kilometrin pituisen patovallin pohjoispuolelle. Jääluukunlahden vanha luusua tukittiin 250 metriä pitkällä padolla ja sen sivustaa tuettiin 350 metriä pitkällä padolla. Myös Vihilahdessa on lyhyt pato. Muualla Palojärveä vesi on saannut nousta vapaasti. Järveen tulee edelleen Lehmijoki ja muutkin ojat, mutta varsinainen vesitäydennyt Pamilon käyttämästä vedestä saadaan Heinäselältä (572 hehtaaria) Kallion kanavaa myöten. Se on 900 metriä pitkä ja vaihtelevasti 20–50 metriä leveä. Kanavan takia Heinäselkä ja Palojärven vedenpinnat ovat lähes yhtä korkealla. Järven vedenpinnan korkeus on 143,2 metriä mpy. Järvi on säännöstely siten, että vedenpinnan korkeudeksi on määrätty raja-arvot 142,15 metriä ja 144,2 metriä mpy.[1][3]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen Pamilon voimalaitoksen rakentamista vuonna 1955, oli Palojärvi lyhyempi ja kapeampi järvi. Sen itäpää alkoi Koivusaaren kohdalla ja Suurisaari oli kooltaan kaksinkertainen. Suursaaren länsipuolella olevat Vihiniemi ja Ahmonniemi olivat nykyistä pitemmät ja niiden väliin jäi noin 200 metriä leveä salmi. Vanhojen karttojen mukaan veden alle hukkui 12 saarta, mutta toisaalta niitä syntyi lähes 90 uutta. Nousevan veden alle jäivät Yläkanavassa Haapalampi ja etelärannan Simananlahdella toinen järvi.[3]

Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi sijaitsee Vuoksen vesistössä (vesistöaluetunnus 04) Koitajoen valuma-alueen (04.9) Ala-Koitajoen–Jäsysjärven alueella (04.91), jonka Pamilon–Palojärven alueeseen (04.912) järvi kuuluu.[5]

Valuma-alue saa pääosan vedestään Kallion kanavaa pitkin, jonka kautta suurin osa Koitajoen vedestä virtaa. Pamilon–Palojärven alueella on 29 yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea, joista kuusi laskevat suoraan tai välillisesti järveen. Niistä huomattavimpia ovat Tokrajärvi (210 ha), joka laskee Lehmijokea myöten järven itäpäähän. Huuronpuro laskee Huuronlahteen, ja sen kautta laskevat Koirilampi (8 ha) ja Pahakala (4 ha). Kallion kanavaan laskee vielä Hoikanlampi (1 ha) ja järven koillisrantaan Rajalampi.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Kansalaisen karttapaikka: Palojärvi, Joensuu (sijainti kartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.1.2018.
  2. a b c d e f g h i j k l SYKE: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 10.1.2018.
  3. a b c Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 4242 08 Luhtapohja. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1974. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 13.1.2018)
  4. Kansalaisen karttapaikka: Palojärvi, Joensuu (sijainti ilmavalokuvassa) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.1.2018.
  5. a b Palojärvi (04.912.1.001) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 10.1.2018.