Painajainen Elm Streetillä 3 – Unien soturit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa, joka kuuluu samannimiseen elokuvasarjaan. Elokuvasarjasta on erillinen artikkeli.
Painajainen Elm Streetillä 3 – Unien Soturit
A Nightmare on Elm Street 3: Dream Warriors
Suomalainen elokuvajuliste.
Suomalainen elokuvajuliste.
Ohjaaja Chuck Russell
Käsikirjoittaja Wes Craven
Bruce Wagner
Frank Darabont
Chuck Russell
Tuottaja Robert Shaye
Säveltäjä Angelo Badalamenti
Dokken
Kuvaaja Roy H. Wagner
Leikkaaja Terry Stokes
Chuck Weiss
Pääosat Heather Langenkamp
Patricia Arquette
Larry Fishburne
Priscilla Pointer
Craig Wasson
Robert Englund
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Heron Communications
Smart Egg Pictures
Levittäjä New Line Cinema
Ensi-ilta Yhdysvallat 27. helmikuuta 1987
Suomi 24. heinäkuuta 1987
Kesto 96 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 4,5 miljoonaa $
Tuotto 44,7 miljoonaa $
Edeltäjä Painajainen Elm Streetillä 2 – Freddyn kosto
Seuraaja Painajainen Elm Streetillä 4 – Unien valtias
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Painajainen Elm Streetillä 3 – Unien soturit (engl. A Nightmare on Elm Street 3: Dream Warriors) on yhdysvaltalainen slasher-kauhuelokuva vuodelta 1987. Elokuvan on ohjannut Chuck Russell ja siinä näyttelevät Heather Langenkamp, Craig Wasson, Patricia Arquette, Jennifer Rubin ja Robert Englund.

Yksi elokuvan käsikirjoittajista on alkuperäisen Painajainen Elm Streetillä-elokuvan ohjannut ja käsikirjoittanut Wes Craven. Kun aiempi jatko-osa Painajainen Elm Streetillä 2 – Freddyn kosto menestyi heikosti, New Line Cinemalla ei oltu ollenkaan varmoja elokuvasarjan jatkumisen suhteen.[1] Wes Craven, joka ei ollut toisen elokuvan työstämisessä mukana ja joka ei alun alkaen halunnut rakentaa ensimmäisen Painajainen Elm Streetillä-elokuvan ympärille mitään elokuvasarjaa, päätti lopulta työstää Frank Darabontin ja ohjaaja Chuck Russellin kanssa kolmannelle osalle käsikirjoituksen saadakseen sarjalle jonkinlaiset päätöksen, mutta Unien soturien osoittautuessa menestykseksi ryhtyi New Line Cinema työstämään uutta jatko-osaa. Wes Cravenin alkuperäinen idea oli viedä elokuva metafiktiiviseen suuntaan ja laittaa Freddy Krueger ilmestymään oikeaan maailmaan tappamaan elokuvantekijöitä ja -näyttelijöitä, mutta studio torppasi idean; vasta vuosia myöhemmin Craven hyödynsi uudelleen ideaansa Uusi painajainen-elokuvassa.[2]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvassa seitsemän painajaisista kärsivää sekä itsetuhoisina pidettyä nuorta on sijoitettuna Westin Hospital -mielisairaalaan, mutta myöhemmin osoittautuu, että he ovat Elm Streetin viimeiset nuoret ja Freddy Krueger (Robert Englund) on saapunut näiden uniin tappaakseen hänet polttamalla lynkanneiden aikuisten loputkin lapset.

Elm Streetin ensimmäisestä osasta tuttu Nancy Thompson (Heather Langenkamp), joka on harjoittelussa oleva terapeutti, saapuu hoidettavien nuorten luokse. Hänelle selviää pian, että sairaalaan tulleella potilaalla nimeltä Kristen Parker (Patricia Arquette) on kyky tuoda ihmisiä uniinsa. Tämä tulee esille, kun Kristen kutsuu hädissään Nancyn avukseen kesken Freddyn painajaisen. Kyseisessä painajaisessa Freddy yrittää tappaa Kristenin, mutta Freddyn tunnistanut Nancy saa heidät pelastettua vaatimalla Kristenia heräämään. Jatkossa Freddyn kahden itsemurhaksi lavastaman tapon jälkeen loput nuoret saavat tietää, että lierihattuinen unisieppari on ollut asialla.

Nancy taivuttelee mielisairaalan lääkärin, tiedeuskovaisen tohtori Neil Gordonin (Craig Wasson) puolelleen ja saa tämän antamaan nuorille kokeellista Hypnocil -nimistä lääkettä, joka estää unien näkemisen. Nancy kuitenkin tietää, että ainoa ratkaisu on Freddy tuhoaminen. Kokeellisen terapian ja nuorten tapaturmaisilta vaikuttaneiden kuolemien johdosta sekä Nancy että tohtori Neil saavat potkut. Poistuessaan mielisairaalasta Neil kohtaa viereisen hautausmaan ulkorakennuksessa, aiemmassa mielenvikaisten vankitornissa, mystisen nunnan, joka kertoo, että Freddy sai alkunsa mielisairaiden rikollisten raiskattua nuoren naisen kyseisessä paikassa. Lisäksi nunnan mukaan Freddyn maallinen ruumis on löydettävä ja saatettava hautarauhaan. Lopuksi nunna kehottaa epäuskoista tohtori Neiliä olemaan luottamasta vain tieteeseen, ettei itse joutuisi kuopatuksi. Tämän jälkeen Nancy ja Neil taivuttelevat Nancyn isän, Donaldin (John Saxon), joka aikoinaan osallistui Kruegerin lynkkaamiseen, kertomaan missä Freddyn jäänteet ovat. Nancy ottaa asiakseen palata nuorten luokse mielisairaalaan vierailulle ja Neil lähtee Donaldin kanssa paikkaan, jossa tämä kertoi Freddyn luiden olevan.

Mielisairaalassa eristykseen joutunut Kristen yrittää pysytellä hereillä, mutta vaipuu lopulta uneen. Nancy ja eloonjääneet nuoret - Kincaid (Ken Sagoes), Taryn (Jennifer Rubin) ja Will (Ira Heiden) - siirtyvät hypnoosin kautta Kristenin uneen, jossa kaikilla heistä on jokin erityinen kyky, univoima. Yhteisessä unessaan nuoret kamppailevat Freddyä vastaan ja osa saa surmansa. Samaan aikaan Neil käy hakemassa kirkosta vihkivettä sekä krusifiksin Freddyn luiden siunausta varten. Tämän jälkeen Neil ja Donald matkaavat romuttamolle, jossa Freddyn jääntyeet ovat säilöttynä erään auton takakonttiin. Miehet kaivavat kuopan, johon he aikovat haudata Freddyn ja siunata hänet. Freddy aistii tämän ja siirtyy todellisuuteen, jolloin hänen luut muodostavat luurangon, joka tappaa Donaldin ja paiskaa Neilin hautakuoppaan. Freddy palaa takaisin unimaailmaan kuolleen Donaldin valeasussa. Donaldiksi tekeytynyt Freddy houkuttelee Nancyn luokseen, iskee häntä veitsikädellä ja on lisäksi tappamassa Kristenia, mutta petoksen ymmärtänyt Nancy, kamppaillen viimeisillä voimillaan Freddyä vastaan, saa hänet pelastettua. Samanaikaisesti todellisuuden puolella Neil, joka havahtuu tajuihinsa ajatellen Nancyä, nousee loukkaantuneena ylös hautakuopasta, paiskaa Freddyn luut kuoppaan ja heittää luiden päälle pyhää vettä. Tällöin unimaailmassa Freddyn kehosta alkaa hohtaa valojuovia ja hän huutaa tuskaisesti. Neil siunaa ruumista, kohottaa krusifiksin kohden Freddyn jäänteitä ja lausuu lopuksi: suo rauha hänen sielulleen... Krusisfiksi ilmestyy kouristelevan Freddyn otsalle ja hän katoaa huutaen kirkkaaseen valonvälähdykseen - Freddy on tuhottu ja Kristen selviytyy täpärästi. Unessa haavoittunut Nancy kuolee Kristenin käsivarsille ja samalla hän kuolee muiden Freddyn uhrien tavoin myös todellisuudessa.

Tapahtumien jälkeen eloonjääneet nuoret, Kristen, Kincaid ja Will, ovat mukana Nancyn hautajaisissa. Neil näkee hautausmaalla saman nunnan, joka häntä opasti. Tällöin hänelle selviää, että kyseinen nunna oli Amanda Krueger, Freddyn äiti, joka kuoli jo vuosia aiemmin ja hänen hautansa on samalla hautausmaalla. Elokuvan loppukohtauksessa Neilin mennessä nukkumaan hänen yöpöydällään olevaan pienoismalliin Nancyn vanhasta kotitalosta syttyy valo yläkertaan, ja tämä on ilmeinen viittaus siihen, että Freddy elää ja unidemonit antavat hänen vielä palata.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Heather Langenkamp  … Nancy Thompson  
 Craig Wasson  … Neil Gordon  
 Patricia Arquette  … Kristen Parker  
 Robert Englund  … Freddy Krueger  
 Ken Sagoes  … Kincaid  
 Rodney Eastman  … Joey  
 Jennifer Rubin  … Taryn  
 Bradley Gregg  … Phillip  
 Ira Heiden  … Will  
 Laurence Fishburne  … Max  
 John Saxon  … Donald Thompson  

Muussa mediassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soundtrack ja musiikkivideo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan soudtrackilla kuullaan Dokkenin kappale Dream Warriors, joka osaltaan auttoi tekemään elokuvasta kassamagneetin. Kyseisessä musiikkivideossa käytettiin Freddyn ja Kristenin aitoja näyttelijöitä sekä paria elokuvan kohtausta. Musiikkivideossa Kristen näkee Freddyn painajaista, mutta Dokkenia fanittavana hän vetää kyseisen bändin uneensa. Elokuvan teemaan mukaisesti Dokkenilla on oma univoima - musiikki -, joka lopulta peittoaa Freddyn ja saa Kristenin iloitsemaan. Videon lopussa Freddy herää sängystä ja toteaa itse nähneensä painajaista.

Videopelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1990 Nintendo Entertainment Systemille ilmestynyt A Nightmare On Elm Street -tasohyppelypeli ei nimensä suhteen viittaa kolmanteen elokuvaan, mutta konseptinsa suhteen se noudattaa kolmosen ideoita: enintään neljä pelaajaa ohjastavat nuoria, joiden tehtävänä on taistella Freddya vastaan hereilläolo- ja unimaailmojen välillä, samalla keräten kaikki Freddyn piilotetut luut.[3][4] Myös vuotta aiemmin ilmestynyt Commodore 64/IBM PC -versio hyödyntää kolmannen elokuvan konseptia, tuoden myös Nancyn pelattavaksi hahmoksi.[5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Brad Miska: New Line Nearly Pulled the Plug After the ‘A Nightmare on Elm Street’ Sequel (Exclusive) Bloody Disgusting. Viitattu 15.2.2020. (englanniksi)
  2. Paul Farrell: The Dangers of Sitting Too Close to the TV in A Nightmare on Elm Street 3: Dream Warriors (1987) Scriptophobic. Viitattu 15.2.2020. (englanniksi)
  3. A Nightmare on Elm Street for NES (1990) MobyGames. Viitattu 16.2.2020. (englanniksi)
  4. Kyle Smith: Retro Gaming Review: A Nightmare on Elm Street (NES) DailyDead. Viitattu 16.2.2020. (englanniksi)
  5. A Nightmare on Elm Street for Commodore 64 (1989) MobyGames. Viitattu 16.2.2020. (englanniksi)
  6. A Nightmare on Elm Street: Freddy's Forgotten PC Game I-Mockery. Viitattu 16.2.2020. (englanniksi)
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.