Oulankajoki

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oulankajoki
Oulankajokea Karhunkierroksen varrelta.
Oulankajokea Karhunkierroksen varrelta.
Alkulähde Salla
Laskupaikka Pääjärvi
Maat Suomi ja Venäjä (Karjalan tasavalta)
Pituus 135 km

Oulankajoki (ven. Оланга, Olanga) on Koutajoen vesistöön kuuluva joki Suomessa ja Karjalan tasavallassa Venäjällä. Oulankajoki on 135 kilometriä pitkä ja nykyisin siitä on Suomen puolella 105 kilometriä ja Venäjän puolella 30 kilometriä. Ennen vuoden 1944 alueluovutuksia lähes koko joki oli Suomen puolella.

Oulankajoen Kivakkakoski Paanajärven kansallispuistossa hieman joen Pääjärvelle laskukohdan yläpuolella, taustalla Kivakkatunturi

Oulankajoki saa alkunsa Sallasta, josta se virtaa kohti etelää. Kuusamon kunnan puolelle tultuaan joki kääntyy kaakkoon ja virtaa Venäjän puolelle Karjalan tasavallan Louhen piirin alueelle. Rajan ylitettyään joki virtaa itään syvän ja kapean Paanajärven läpi, kääntyy jälleen kaakkoon ja laskee Pääjärveen.[1]

Oulankajoki tulvii keväisin, joskus syyssateiden johdosta syksylläkin. Tulvahuippu osuu yleisimmin toukokuun toiselle viikolle. Tulvaa seurataan laajasti ja ihmiset tulevat katsomaan Oulankajoen jäiden lähtöä.

Suomen puolella suurimmat kosket ovat Taivalköngäs ja Kiutaköngäs. Suomen puolella Oulankajokeen laskee lännestä Savinajoki ja Aventojoki sekä itärajan tuntumassa Kitkajoki. Venäjän puolella siihen laskee ennen Paanajärveä, Kuusinkijoki.

Suuri osa Suomen puolella olevasta joesta kuuluu Oulangan kansallispuistoon. Venäjän puoleinen osa puolestaan kuuluu Paanajärven kansallispuistoon. Oulankajoen luonnon- ja kulttuurimaisemat ovat Ympäristöministeriön nimeämä kansallismaisema.

Oulankajoki on erittäin näkyvästi esillä suositulla retkeilyreitillä Karhunkierroksella ja on teemana Oulangan luontokeskuksen pysyvässä luontonäyttelyssä.

Oulankajoen suussa Pääjärven rannalla oli Oulangansuu-niminen kylä, joka oli Oulangan kunnan kirkonkylä. Nykyisin kylä on autio.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Topografinen karttalehti Q-36-XIII-2.htm (Kartalta löytyy joen loppuosuus Paanajärveltä Pääjärvelle koskineen.) Karjalan tiedekeskus, Biologian instituutti, biology.krc.karelia.ru. Viitattu 24.5.2013. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]