Otto Meurman (virkamies)
Otto Adolf Daniel Meurman (28. tammikuuta 1817 Padasjoki – 5. syyskuuta 1850 Tukholma[1]) oli suomalainen virkamies ja venäläisen kirjallisuuden ruotsintaja.
Otto Meurmanin vanhemmat olivat tykistökapteeni Karl Otto Meurman ja Amalia Loviisa Arwidsson. Hän oli Agathon Meurmanin vanhempi veli.[2] Otto Meurman sai isältään kotiopetusta ja pääsi kolmetoistavuotiaana Turun kimnaasiin, mutta siirtyi sitten Haminan kadettikouluun ja palveli henkikaartin Semjonovin rykmentissä[3]. Myöhemmin hän työskenteli Suomen asiain komiteassa Pietarissa ja sai ylennyksen protokollasihteeriksi. Meurman viimeisteli virkatyönä Johan Georg Hornborgin aloittaman ruotsalais-venäläisen sanakirjan ja toimitti vuonna 1850 Finlands Allmänna Tidningiä. Hän kuoli 33-vuotiaana Tukholman-matkalla juotuaan pilaantunutta vettä.[1]
Meurman käänsi 1840-luvun alussa ruotsiksi useita Aleksandr Bestuževin (Marlinski) romaaneja sekä Aleksandr Puškinin Kapteenin tyttären. Ne ilmestyivät Tukholmassa Niklas Hans Thomsonin kustannusliikkeessä, jonka toimittajana työskenteli hänen enonsa Adolf Ivar Arwidsson. Helsingissä julkaistiin Meurmanin ruotsintama Mihail Lermontovin Aikamme sankari. Sen kääntämisessä häntä auttoivat Helsingin yliopiston venäjän kielen ja kirjallisuuden professori Jakov Grot sekä pietarilainen kirjailija Pjotr Pletnjov. Meurmanin välityksellä ruotsalaiset lukijat saivat harvinaisen tilaisuuden tutustua tuoreeltaan venäläiseen romantiikan ajan kirjallisuuteen.[1][4]
Meurman avioitui salaneuvos Samuel von Troilin vanhimman tyttären, Johanna Eleonora Lovisa Mathildan kanssa. Parin toinen tytär syntyi kuukausi Meurmanin kuoleman jälkeen. Mathilda-vaimo ja vanhempi tytär kuolivat von Troilin asuintalon tulipalossa Vähäheikkilän kartanolla Turussa maaliskuussa 1853.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Nils Håkanson: Otto Adolf Meurman Svenskt översättarlexikon. Viitattu 3.5.2021.
- ↑ Åke Liedberg: Otto Adolf Daniel Meurman (1817-1850) ja hänen jälkeläisensä Agathon Meurmanin sukuseura. Viitattu 3.5.2021.
- ↑ Menneiltä vuosikymmeniltä: Agathon Meurmanin ainoan veljen kohtalo. Aamulehti, 30.7.1926, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Håkanson, Nils: Rysk romantik på svenska: hur den ryska romantiken introducerades på svenska och varför. Slovo, 50/2010, s. 107–123. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Kalpa, Harri & Koivikko, Pentti: Muuttuva kaupunki – Turku eilen ja tänään III, s. 77–78. 3. painos. Oy Turun Sanomat, 1976. ISBN 951-99091-2-5.
|
