Otso Pietinen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eila Hiltunen ja Otso Pietinen vuonna 1944.

Otso Aarne Pietinen (19. syyskuuta 1916 Pietari25. syyskuuta 1993 Helsinki)[1] oli suomalainen teollisuus- ja mainosvalokuvaaja, joka tunnetaan erityisesti lasiesineiden ja vaimonsa Eila Hiltusen veistosten tallentajana.

Otso Pietinen työskenteli vuosina 1938–1940 isänsä Aarne Pietisen valokuvausliikkeessä Helsingissä. Jatkosodassa Pietinen toimi tk-kuvaajana ja valokuvatoimiston päällikkönä päämajan kuvaosastolla 1942–1943.

Vuonna 1960 Otso ja veljensä Matti Pietinen rakennuttivat suuren valokuvausstudion Valokuvatalo Otso Pietinen & co Helsingin Lauttasaareen. 1970-luvun alussa Otso Pietinen johti studiota yksin toimien samalla valokuvaajana, kunnes myi studionsa 1977 kuvatoimisto Pressfotolle ja siirtyi vapaaksi valokuvaajaksi. [2]

Otso Pietiselle myönnettiin Suomen valtionpalkinto 1970 ja taiteilijaeläke 1979. [3]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pikku Siljan unisatu, Suomen Kirja 1945
  • Leino-tunnelmia kuvina, Otava 1946
  • Suomen puun tie metsästä maailmalle, Sininen Kirja 1948
  • Helsinki 68 valokuvaa, Otava 1957
  • Amatöörivalokuvaaja: käytännön opas, WSOY 1957 (yhdessä K. O. Sjöströmin ja Lauri Hirvensalon kanssa)
  • Valokuvauksen kuvaopas, Otava 1958
  • Harrastajan valokuvauskurssi kuvina, WSOY 1959 (yhdessä Gösta Skoglundin kanssa)
  • Eila Hiltunen, Otava 1976

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pietinen, Markku: Tulivuori ja marttyyri: Perhekuvassa Eila Hiltunen ja Otso Pietinen. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26229-9.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]