Osuusliike Oman Keskustoimipaikka
Osuusliike Oman Keskustoimipaikka | |
---|---|
Osuusliike Oman Keskustoimipaikka | |
Osoite | Kyröskoski, Valtakatu 44 |
Sijainti | Kyröskoski |
Valmistumisvuosi | 1956 |
Suunnittelija | Arkkitehti Jouko Ylihannu, Marjatta Ravila |
Rakennuttaja | Osuusliike Oma |
Omistaja | Osuusliike Oma; Osuusliike Voima |
Käyttäjä | Osuusliike Oma; Osuusliike Voima |
Kerrosluku | 3 |
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla |
Osuusliike Oman Keskustoimipaikka sijaitsi Kyröskoskella.[1]
Alkuvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kyröskosken tehtaan työväen osuuskaupan valmistava kokous pidettiin helmikuussa 1902. Kyröskosken Osuuskauppayhdistys merkittiin kaupparekisteriin 12.1.1903. Osuuskauppa toimi aluksi yhtiön kiinteistössä. Vuonna 1909 tehdas lopetti kauppahuoneen. Uusi kiinteistö saatiin keskeiseltä paikalta. Vuonna 1911 hyväksyttiin uudet säännöt ja nimi muuttui Kyröskosken Osuuskaupaksi. Sisällissodan jälkeen osuuskunnan jäsenmäärä kasvoi ja toiminta laajeni. Vuonna 1933 tuli voimaan sääntömuutos, ja samalla nimeksi vaihtui Osuusliike Oma.[1]
Uusi keskustoimipaikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1954 aloitti liikkeenhoitajana Jorma Piirainen, joka luotsasi osuusliikkeen uuteen aikaan. Aloitettiin uuden keskustoimipaikan suunnittelu ja rakentaminen. Uusi keskustoimitalo valmistui vuonna 1956. Siihen avattiin suurmyymälä, 1 lk:n ravintola ja Pika-baari. Rakennukseen valmistui myös uudet toimistotilat sekä henkilökunnan asuntoja ja huoltotiloja. Henkilökuntaa oli 106 henkeä.[1] Uusi keskustoimitalo suunniteltiin yhteistoiminnassa OTK:n teknillisen osaston sekä KK:n neuvonta- ja rakennusosaston kanssa. Sen suunnittelivat arkkitehdit Jouko Ylihannu ja Marjatta Ravila. Rakennuksen eteläinen osa käsitti suurmyymälän, jossa sijaitsivat jalkineosasto, kangas-, asuste- ja lyhyttavaraosasto, talous-, paperikauppa- ja kemikalio-osastot sekä alimmassa kerroksessa rautatavaraosasto. Toisessa kerroksessa sijaitsi I lk. ravintola ja konttori. Rakennuksen pohjoisessa osassa sijaitsivat maito-, leipä-, konditoriaosasto, lihaosasto ja siirtomaatavaraosasto. Toisessa ja kolmannessa kerroksessa oli toimihenkilöiden asuntoja.[2]
Rakennusten välisessä yksikerroksisessa osassa sijaitsi Oman baari. Kellarikerroksessa sijaitsivat myymälöiden ja ravintolan varastotilat, henkilökunnan peseytymis- ja pukeutumissuojat, ravintolan jäähdyttämöt, kylmäkeskus, puhelinkeskuksen akku- ja rele- - huoneet, talouskellarit, pyykinpesu- ja kuivaushuoneet, henkilökunnan sauna, sekä lämpö- ja sähkökeskukset. Ravintoloiden keittiöt olivat keskenään ja kellariin yhteydessä koneellisen tavarahissin avulla.[2] Rakennus oli melko pitkälle koneellistettu ja sähköistetty. Kaikissa keittiöissä oli sähköliedet, saunassa sähkökiuas, pyykinkuivaus tapahtui koneellisella puhaltimella, ravintoloissa oli koneellinen ilmanvaihtojärjestelmä, erilaisia jäähdyttämötiloja ja jäähdytys- laitteita oli kaikkiaan yli kymmenen, joita useimpia hoidettiin kylmäkeskuksesta, mutta eräillä oli omat koneistonsa.[2]
Kansan Lehdessä 31.5.1956 julkaistussa ilmoituksessa kutsuttiin kyröskoskelaisia uuden tavaratalon avajaisiin perjantaina kesäkuun 1. päivänä. Avajaispäivänä luvattiin myös Rengas-kahvitarjoilu.[3]
Avajaisia vietettiin juhlallisesti. Klo 8 aamulla Osuusliikkeen johtaja Jorma Piirainen oli suurmyymälän ensimmäisiä asiakkaita vastassa kukkavihkot kädessä.[4].
Ajanmukaisen liiketalon valmistuminen oli merkkitapahtuma kyröskoskelaisille. Tähän asti oli toimittu jo yli 50 vuotta vanhassa kiinteistössä, missä Oma aikoinaan aloitti toimintansa. Uusi komea tavaratalo sijaitsi edullisella liikepaikalla Tampereen-Ikaalisten tien varrella. Nykyaikainen avoesittely vallitsi myymäläsisustuksissa ja suurmyymälä oli tilava.[4]
Jatkovaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1959 alkoi erikoiskaupan alalla nousukausi: kotitalouskoneet, työkoneet, mopot, maatalouskoneet, autot, polkupyörät, televisiot. Jalkinemyymälä erottui omaksi itsenäiseksi kenkäkaupaksi. Myös ruokatavaramyynti kohentui: maito-, liha- ja siirtomaatavaramyymälät muodostivat yhtenäisen elintarvikehallin.[1]
1960-luvun lopulla pienistä paikallisista osuuskunnista haluttiin muodostaa suurempia, vakavaraisempia ja paremmin kuluttajia palvelevia suurosuuskuntia. Tähän kehitykseen liittyy myös Osuusliike Oman sulautuminen Osuusliike Voimaan 1.1. 1968. Fuusioiden haittapuolena oli, että samalla menetettiin ”meidän kaupan” paikallinen identiteetti. Ravintola Oma, Kahvibaari Oma, Osuusliike Oman päätoimipaikka ja 18 Oman myyntipistettä jatkoivat toimintaa Osuusliike Voiman yhteydessä 1.1.1968 lähtien. (Merkitty kaupparekisteriin 22.11.1968).[5]
Kyröskosken pienoistavaratalokiinteistössä tehtiin muutostöitä. Pienoistavaratalo liittyi 17.9.1973 E-halliverkkoon, jolloin kalusteet ja tilajärjestelyt uusittiin. Tavaratalon baari lopetti toimintansa ja tilat siirtyivät E-hallin käyttöön. Ravintola Kosken Vintti sai samassa yhteydessä 36 hengen kabinettitilat.[6]
1980-luvulla Osuusliike Voima ja muut KK-laiset osuusliikkeet yhdistettiin valtakunnalliseksi EKA-yhtymäksi. Velkaannuttuaan lamavuosina EKA-yhtymä joutui yrityssaneeraukseen vuonna 1993. Sen jälkeen toimintaa jatkettiin Tradeka Oy:nä. Asiakaskunta väheni muuttoliikkeen seurauksena. Toimintoja lopetettiin ja jäljelle jääneet myymälät muutettiin eri vaiheiden jälkeen Siwa-myymälöiksi.[7]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Haapanen, Kaarlo: Osuusliike Oma 1903-1963. Hämeenkyrö: Osuusliike Oma, 1964.
- ↑ a b c [Kuluttajain Lehti 18.7.1956 Kuluttajain Lehti 18.7.1956] Viitattu 14.11.1923.
- ↑ [Kansan Lehti 31.5.1956 Kansan Lehti 31.5.1956] Viitattu 14.11.1923.
- ↑ a b [Kuluttajain Lehti 13.6.1956 Kuluttajain Lehti 13.6.1956] Viitattu 14.11.1923.
- ↑ Osuusliike Voiman vuosikertomus 1968, s. 15. Tampere: Osuusliike Voima, 1968.
- ↑ Osuusliike Voiman vuosikertomus 1973, s. 27-33. Tampere: Osuusliike Voima, 1973.
- ↑ Nallinmaa-Luoto, Terhi & Agge, Marja: Hämeenkyrön historia III vuodesta 1866 vuoteen 2000. Hämeenkyrö: Hämeenkyrön kunta ja Hämeenkyrön seurakunta, 2003. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste