Ostrogootit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ostrogootit eli itägootit olivat gootteihin kuulunut kansa, joka vaikutti Euroopassa kansainvaellusten aikaan ja hallitsi Italiaa vuosina 493–553. Toinen samaan aikaan vaikuttanut merkittävä goottikansa olivat visigootit.

Ostrogootit samastetaan usein greuthungeihin eli gootteihin, jotka elivät 300-luvulla nykyisen Ukrainan alueella. Visigootit on vastaavasti tapana samastaa lännempänä eläneisiin tervingeihin. Tämä on kuitenkin harhaanjohtavaa, sillä ostrogootit eivät varsinaisesti esiintyneet omana ryhmänään ennen 400-lukua.[1] Greuthungien kuningaskunta ulottui Dnestriltä lännessä Donille idässä sekä Mustaltamereltä etelässä aina Pripetin soille pohjoisessa.[2] Idästä tulleet hunnit hyökkäsivät 370-luvulla greuthungien asuinalueelle, jolloin sekä greuthungeja että tervingejä alkoi paeta länteen Rooman valtakunnan alueelle. Vaelluksen syinä saattoivat olla myös väestönkasvu, heikentyneet elinolot ja goottien keskinäiset valtataistelut.[1] Greuthungien kuningas Ermanarik teki tiettävästi itsemurhan, minkä jälkeen hunnit alistivat aloilleen jääneet gootit vasalleikseen ja liittolaisikseen.[2][1]

Ostrogootit ilmaantuivat 400-luvun puolivälissä Rooman liittolaisiksi Pannoniaan.[2] Hunnivaltakunnan romahdettua 450-luvun puolivälissä ostrogootit ja eräät muut heimot täyttivät Illyricumin alueelle syntyneen valtatyhjiön. Ostrogoottien johtoon nousi Amal-suku ja siihen kuuluneet veljekset Theodemir, Valamir ja Vidimir.[3] Heidän jälkeensä ostrogoottien kuninkaaksi tullut Theodemirin poika Teoderik Suuri johdatti kansansa ensin vuosiksi 475–488 Moesiaan ja sen jälkeen Italiaan, jossa Länsi-Rooman valtakunta oli lakannut olemasta. Teoderik julistautui vuonna 493 Italian kuninkaaksi ja perusti Ostrogoottien valtakunnan.[2][3] Ostrogootit muodostivat tämän jälkeen Italiassa hallitsevan sotilasluokan, jonka valta nojasi vanhan roomalaisen yläluokan tukeen. Teoderik omaksui myös roomalaisen oikeuden ja monia roomalaisten tapoja. Ostrogootit olivat areiolaisia kristittyjä, kun taas pääosa heidän alamaisistaan Italiassa oli nikealaisia.[3]

Teoderikin kuoltua vuonna 526 hänen kuningaskuntansa muuttui epävakaammaksi. Itä-Rooman valtakunta kukisti lopulta Ostrogoottien valtakunnan vuosina 535–554 käydyssä goottisodassa.[2][3] Sodan päätyttyä tappioon goottien sallittiin vapaasti poistua Italiasta.[3] Ostrogootit katosivat tämän jälkeen kansakuntana, eikä Italiasta tunneta gootinkielisiä tekstejä vuoden 554 jälkeen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Maijastiina Kahlos: Roomalaiset ja barbaarit, s. 124–125, 128, 130, 163. Otava, Helsinki 2020.
  2. a b c d e f Ostrogoth (englanniksi) Encyclopædia Britannica. Viitattu 13.12.2021.
  3. a b c d e Kahlos 2020, s. 192–203.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]