Visigootit

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Länsigootit)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Visigoottien kulkureitti.

Visigootit (lat. Visigothi, Wisigothi, Vesi, Visi, Wesi, tai Wisi) eli länsigootit olivat gootteihin lukeutuva germaaniheimo. He erosivat ostrogooteista 200-luvun lopulla[1] tai viimeistään 300-luvun alussa, kun visigoottien ydinjoukko, tervingien heimo, asettui Dnestrin ja Tonavan väliselle alueelle[2]. Visigootit asettuivat Tonavan alajuoksun pohjoispuolelle ja solmivat liiton Konstantinus Suuren kanssa vuonna 332. Wulfilan käännyttämät areiolaiset visigootit pakenivat vainoa Rooman valtakunnan puolelle ja asettuivat Traakiaan eli nykyisen Balkanin alueelle. Loput visigooteista siirtyivät Fritigernin johdolla 376 Rooman alueelle ja voittivat 378 Itä-Rooman keisari Valensin Adrianopoliin taistelussa.[1]

Kuninkaansa Alarikin johdolla visigootit ryöstivät Kreikan tärkeimmät kulttipaikat 395 tai 396. Rooman he ryöstivät vuonna 410. [1] Alarikin kuoltua 411 hänen seuraajansa Ataulf johdatti visigootit laajoille alueille Etelä-Galliaan ja 415 Hispaniaan. Valloittamilleen alueille he perustivat valtakunnan. Vuonna 418 roomalainen patriisi, sittemmin keisari Constantius III kutsui visigootit Akvitaniaan Rooman foederateiksi. Sinne siirtyneiden visigoottien päällikkö Wallia kuoli pian heidän asetuttuaan Akvitaniaan. Hänen seuraajansa oli Teoderik I, joka johti vuonna 451 visigootit Katalaunien kenttien taisteluuun roomalaisten liittolaisina. Teoderik I sai taistelussa surmansa.[3]

Visigootit säilyivät Rooman foederateina vuoteen 475, jolloin Teoderik I:n poika Eurik julistautui itsenäiseksi kuninkaaksi. Eurik julkaisi myös visigoottien lakikokoelman, latinaksi kirjoitetun Eurikin koodeksin. Hänen aikanaan visigoottien Gallian kuningaskunta saavutti suurimman laajuutensa, ja ulottui Loiresta Pyreneille. Eurikia seurasi valtaistuimella hänen poikansa Alarik II, joka sai surmansa Vouillén taistelussa vuonna 507, jolloin Klodvigin johtamat frankit löivät Gallian visigootit lopullisesti. Espanjassa visigoottien valtakunta vielä säilyi Toledo pääkaupunkinaan, mutta Vuonna 711 arabit tuhosivat viimein myös sen.[3]

Roomalainen historioitsija Cassiodorus kirjoitti goottien historian noin vuonna 550. Visigootit käyttivät itsestään tuolloin nimeä vesi. Cassiodorus tulkitsi ostrogootit itägooteiksi ja vesi-nimestä tuli visigootit eli länsigootit. Koska ostrogootit tällöin asustivat Italiassa ja visigootit nykyisessä Espanjassa, nimet jäivät käyttöön. Nykyisin yritetään kuitenkin välttää näitä vääriksi tulkittuja nimiä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Castrén, Paavo ja Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  • Kari, Risto: Historian ABC 6 – Kaikkien aikojen valtiot. Tammi 2001. ISBN 951-31-1098-2

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Castrén ja Pietilä-Castrén 2000, s. 318
  2. Kari 2001, s. 143
  3. a b Visigoth Britannica Academic, Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Inc. Viitattu 24.10.2018. (englanniksi)