Ermanarik

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ermanarik (myös Ermanaric tai Ermanaricus) (k. noin 376) oli ostrogoottien kuningas noin vuonna 375. Hän oli ostrogoottien nykyisen Ukrainan alueella sijainneen valtakunnan kuningas. On epäselvää, kuinka laaja tämä alue lopulta oli, mutta luultavasti se ulottui Pripetin soilta etelään Donin ja Dniestrin välillä.[1]

Roomalainen historioitsija Ammianus Marcellinus mainitsee Ermanarikin teoksessaan Res gestae. Ammianuksen mukaan Ermanarik oli sotaisa kuningas, joka teki lopulta itsemurhan, kun alaanit ja hunnit valloittivat hänen hallitsemansa alueet 370-luvulla. Ermanarikin kuoleman jälkeen uudeksi kuninkaaksi valittiin Vithimiris.[2]

Ermanarikista tuli jo varhain suosittu hahmo kansantarinoissa. Historioitsija Jordanesin mukaan Ermanarik olisi teloittanut naisen nimeltä Sunilda antamalla kahden villihevosen repiä hänet kahtia. Julman rangaistuksen syynä oli se, että naisen aviomies oli pettänyt Ermanarikin. Sunildan kuoleman jälkeen tämän veljet Sarus ja Ammius haavoittivat Ermanarikia vakavasti. Legendan eri muunnelmat vaikuttivat voimakkaasti keskiaikaiseen germaaniseen ja myös Englannin ja Skandinavian kirjallisuuteen. Ermanarikin nimi esiintyy monessa eri muodossa eri kirjoittajilla ja eri kielillä. Ammianus Marcellinus kutsuu häntä Ermenrichukseksi, Jordanes Hermanaricukseksi, norjalaiset kirjoittajat Jörmunrekriksi ja anglosaksit Eormenriciksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ermanaric Britannica Academic, Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica inc. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
  2. Ammianus Marcellinus: Ammianus Marcellinus, Thayer, ed., Res Gestae XXXI penelope.uchicago.edu. Viitattu 19.2.2017. englanti