Osmo Tiililä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Osmo Antero Tiililä (3. maaliskuuta 1904 Tampere16. joulukuuta 1972 Helsinki) toimi Helsingin yliopiston dogmatiikan professorina 19391967. Hän oli paitsi professori ja tutkija myös tuottelias kirjoittaja ja suosittu kristillinen puhuja, joka kokosi suuret kuulijajoukot. Hänen kiinnostuksensa tutkijana suuntautui erityisesti herätysliikkeisiin. Hän oli pidetty luennoitsija, mutta myös vaativa opettaja, jota pelättiin. Yleisesti häntä pidettiin aikakautensa vaikuttavimpana opettajana Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.

Sotien jälkeisenä aikana Tiililästä tuli kirkon konservatiivisen opposition teräväsanainen johtaja, kiistelty hahmo ja kirkon ankara arvostelija. Hän arvosteli kirkkoa hengellisen tehtävän laiminlyömisestä ja keskittymisestä yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Tiililä vastusti voimakkaasti Suomen luterilaisen kirkon maallistumista ja kärjisti vastalauseensa eroamalla kirkosta syksyllä 1962. Tapaus herätti suurta huomiota julkisuudessa, sillä kirkkoon kuulumaton dogmatiikan professori ja tulevien pappien opettaja ei ollut tavallinen tapaus.

Tiililän Johdatus teologiaan (1968) on vanhauskoisen luterilaisuuden perusteoksia.

Osmo Tiililän isä oli Tampereen yhteiskoulun rehtori Kaarlo Tiililä. Hänen veljenpoikansa on Nokia Oy:n osastopäällikkö (eläkkeellä) ja taiteilija Paul Tiililä.

Osmo Tiililän teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Getsemane : suuren ahdistuksen tutkistelua. Jyväskylä: Gummerus, 1933.
  • Anteeksiantamukseen perustuva uskonnollinen turvallisuustila : vertaileva tutkimus. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Helsinki: Osmo Tiililä, 1934.
  • Tuomion evankeliumi : uskonnollisen toivon tarkastelua. Jyväskylä: Gummerus, 1934.
  • Viisaudesta : uskonnollisen tiedon tutkistelua. Jyväskylä: Gummerus, 1937.
  • Uuden elämän etiikka : piirteitä Gustaf Johanssonin siveysopista. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran toimituksia ; 31. Porvoo: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1940.
  • Laki kristityn elämässä. Porvoo: WSOY, 1941.
  • Kärsimyksestä. Porvoo: WSOY, 1941.
  • Oppi ja elämä. Porvoo: WSOY, 1943.
  • Parempien aikojen toivo. Kirjapaja Oy, 1944.
  • Tuhatvuotinen valtakunta uskonnonhistorian ja kristillisen opinkehityksen valossa. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja ; 5. Helsinki: Otava, 1944.
  • Historian Jumala : mitä nykyinen aika puhuu teologeille?. Helsinki: Kirjapaja, 1945.
  • Kristilliset kirkot ja lahkot. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1945.
  • Usko ja elämä. , 1946.
  • Kaste ja usko : piirteitä Fr. G. Hedbergin kristillisyydestä. , 1947.
  • Systemaattinen teologia 1. , 1951.
  • Eräitä elämämme ongelmia. Uskonnollisen kyselyn luonnollisuus ; Kestävän perustan ongelma ; Elämän tarkoituksen ongelma ; Uskonnon uudistamisen ongelma ; Raamattuongelma ; Oikeuden ja hyvyyden ongelma ; Kristuksen sovitustyön ongelma ; Kristillisen työn ongelma ; Uskon ja näkemisen ongelma. , 1952.
  • Viimeiset tapahtumat. WSOY, 1953. ISBN 951-888-270-3.
  • Systemaattinen teologia 2. , 1954.
  • Kirkko ja lahkot. , 1955.
  • Kuulevin korvin. , 1956.
  • Miten tullaan Jumalan lapseksi. Mitä on synti ; Tie Jumalan yhteyteen ; Elämä Jumalan yhteydessä ; Kuolema ; Jeesus ja halvattu ; Ihmiskunnan odotus ; Kirkko viittaa Kristukseen ; Kalliolle rakentaminen. Porvoo: WSOY, 1958.
  • Näkyväiset ja näkymättömät. Sisältää vuosina 1958-1959 pidettyjä puheita ja saarnoja. Porvoo: WSOY, 1959.
  • Rukoilevaisten kirjoja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1961.
  • Kuolema. Porvoo: WSOY, 1961.
  • Kuolema. 2. painos (1. painos 1961). Virikekirjat. Helsinki: Kirjaneliö, 1973. ISBN 951-600-251-X.
  • Jumalan kansan häpeä ja kunnia. Kaksi Kirkkokansan herätyspäivillä Helsingissä 3. ja 4. päivänä marraskuuta 1962 pidettyä esitelmää. Helsinki: Kansan raamattuseura, 1962.
  • Kirkon kriisi. , 1962.
  • Kristilliset kirkot ja muut yhteisöt. , 1963.
  • Herätyksestä eteenpäin. Puhe Lahden Joutjärven kristillisessä ylioppilaskokouksessa 13.VII.1963. Kauniainen: Sisälähetyssäätiö, 1963.
  • Jumalan kansan murhe ja ilo. , 1963.
  • Jumalan kansan heikkous ja väkevyys. , 1963.
  • Epäilyksistä uskoon. , 1963.
  • Teinien teologia : uskonnon oppikirja lukioita varten. Porvoo: WSOY, 1964.
  • Sata teesiä kirkosta. , 1964.
  • Suomalaista kokemuskristillisyyttä : piirteitä Frans Ulvaan elämästä ja ajattelusta. Porvoo: WSOY, 1964.
  • Ihmettelyä : Mietiskelyä ja kokemuksia. , 1966.
  • Rukoilevaisten kertomaa : Länsi-Suomen herännäisyyden edustajia 1900-luvulla. Porvoo: WSOY, 1966.
  • Oma pääsiäiseni. , 1967.
  • Jumala on pyhä. Sisältää adventtisaarnan vuodelta 1966 sekä Kirkkokansan herätyspäivillä v. 1967 pidetyn puheen luonnoksineen.. Kauniainen: Sisälähetyssäätiö, 1967.
  • Johdatus teologiaan. Pieksämäki: Suomen kirkon sisälähetysseura, 1968.
  • Yön jälkeen aamu : puheita pelkojen sukupolvelle. Sisältää vuosina 1962-1967 pidettyjä puheita. Porvoo: WSOY, 1968.
  • Miksi kristinuskoa ei voi, ei tarvitse eikä saa uudistaa?. Porvoo: Suomen kirkon sisälähetysseura, 1969.
  • Tänään ja huomenna. , 1970.
  • Kevättä keskitalvellakin. , 1971. ISBN 951-600-197-1.
  • Vakavista vakavasti. , 1971. ISBN 951-0-03592-0.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kirkko ja kaupunki -lehti 8/25.2.2004 (Kirjoitus Osmo Tiililän 100-vuotissyntymäpäivän johdosta)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Junkkaala, Timo: Osmo Tiililä − protestantti. Kauniainen: Perussanoma, 2004. ISBN 951-888-366-1.
  • Rauno Heikola ... et al.: Osmo Tiililä ja uskon teologia : 100-vuotisjuhlasymposiumin alustukset ja puheenvuorot. Helsinki: Suomen teologinen instituutti (Yliopistopaino), 2004. ISBN 952-9857-15-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.