Oskar Sundman
Oskar Sundman (1883–1936) oli suomalainen puuseppä, joka toimi Suomen sisällissodan aikana Kymintehtaan punakaartin rykmentinkomentajana. Sodan loppuvaiheessa Sundman osallistui punaisten myöhemmin teloittamien teollisuusmiesten ja suojeluskuntalaisten kuuluisteluihin ja tuomioihin.[1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sundman työskenteli nuoruudessaan Ruotsissa, jossa hän omaksui sikäläisiltä nuorsosialisteilta anarkistisia vaikutteita. Myöhemmin Sundman työskenteli puuseppänä Voikkaan tehtaalla ja tuli mukaan politiikkaan ammattiosaston sekä sosialidemokraattisen nuorisoliiton kautta.[1]
Suurlakon aikana Suondman kuului Voikkaan punakaartiin, ja lakon jälkeen hän oli mukana työläisaktivistien toiminnassa. Sundmanin epäiltiin avustaneen Helsingistä tullutta iskuryhmää Kymi-yhtiön palkkarahojen ryöstössä huhtikuussa 1907 Kouvolan ja Kymintehtaan välillä Hinkismäessä.[1]
1910-luvulla Sundman oli mukana sosialidemokraattien järjestötoiminnassa. Hän oli myös ehdokkaana vuoden 1917 eduskuntavaaleissa. Ruotsia taitavana Sundman esiintyi yhteistyöhaluisena neuvottelijana Kymi-yhtiön suuntaan, minkä johdosta työnantaja piti häntä maltillisena työväenjohtajana.[1]
Sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisällissodan käynnistyttyä Sundman toimi Kymintehtaan punakaartin rykmentinkomentajana.[1] Helmi–maaliskuun vaihteessa hän oli Mäntyharjun rintaman ylipäällikkönä toimineen Viktor Teikarin apulainen.[2] Sundmania pidetään Kouvolassa toimineen punaisten salaisen tutkijakomitean taustavaikuttajana. Vihtori Saarisen johtama komitea tuomitsi kuolemaan ja teloitti useita kymmeniä Kymenlaakson alueelta pidätettyjä valkoisia. Seudun väkivaltaisuuksia tutkineen Mirja Turusen mukaan Sundmanin toimiin vaikutti hänen työläisanarkistitaustansa, jonka mukaan väkivallan käyttö oli hyväksyttävää tavoitteiden saavuttamiseksi.[1]
Viimeiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sodan loppuvaiheessa Sundman pakeni perheineen Neuvosto-Venäjälle. Suoritettuaan Pietarin punaupseerikoulun hän toimi miliisipäällikkönä Uhtualla sekä NKP:n piirikomitean sihteerinä Kiestingissä. Piirikomitean sihteerinä toimiessaan Sundman kohensi metsätyömaiden työoloja, käynnisti soiden kuivatusta, rakennutti siltoja ja teitä sekä perusti uusia kolhooseja.[1]
1920-luvulla Sundman osallistui myös SKP:n toimintaan ja kävi useita kertoja salaa Suomessa. Hän kuoli kehkosairauteen Neuvostoliitossa vuonna 1936. Sundmanin kaksi poikaa joutui Stalinin vainojen uhreiksi, ja heidät ammuttiin Petroskoissa vuonna 1938.[1]