Oldenburg (suku)

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Oldenburgin suku)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Oldenburg on pohjoissaksalaista alkuperää oleva ruhtinassuku ja eräs Euroopan merkittävimmistä kuningassuvuista. Suku on hallinnut Tanskaa yhtäjaksoisesti vuodesta 1448 ja Norjaa vuodesta 1905. Se on hallinnut aiemmin myös muun muassa Ruotsia, Venäjää ja Kreikkaa. Saksassa sijaitsevaa Oldenburgia suku hallitsi noin vuodesta 1100 aina vuoteen 1918.

Suvun varhaisin tunnettu kantaisä oli vuoden 1100 tienoilla elänyt kreivi Egilmar I, jonka ”vanhasta linnasta” (Olde borg) koko Oldenburgin alueen kerrotaan saaneen nimensä. Oldenburgin kreivi Dietrich eli Didrik Onnekkaan (k. 1440) vanhimmasta pojasta Kristian I:stä tuli 1448 Tanskan, 1450 Norjan ja 1457 Ruotsin kuningas. Kristian I:n poika Hannu I ja tämän poika Kristian II toimivat myös pohjoismaisina unionikuninkaina, ja Kalmarin unionin purkautumisen jälkeen suku jatkoi vallassa Tanska-Norjassa. Oldenburgin kreivin arvo periytyi Kristian I:n nuoremman veljen Gerhard VI:n jälkeläisille, kunnes tämän sukuhaaran sammuttua vuonna 1667 se siirtyi myös Tanskan kuninkaille.[1]

Tanskan kuningas Kristian III:n nuoremmasta veljestä, Holstein-Gottorpin herttua Adolfista, polveutuu Oldenburgin suvun sivuhaara Holstein-Gottorpin suku. Tämä suku hallitsi vuosina 1751–1818 Ruotsia ja vuodesta 1796 Venäjän keisarikuntaa, tosin käyttäen Venäjällä edellisen hallitsijasuvun nimeä Romanov. Suvun venäläinen haara vaihtoi vuonna 1773 alkuperäisen herttuakuntansa Holstein-Gottorpin Tanskan kuninkaan kanssa Oldenburgiin ja lahjoitti sen toiselle Holstein-Gottorpien haaralle,[1] joka hallitsi sitten Oldenburgia vuoteen 1918.

Kristian III:n nuoremmasta pojasta, Slesvig-Holsten-Sønderborgin herttua Hannu nuoremmasta polveutui kuusi sukuhaaraa, joista neljä sammui jo 1700-luvun alussa. Kaksi jäljelle jäänyttä sukuhaaraa olivat Augustenburg (koko nimi Schleswig-Holstein-Sonderburg-Augustenburg tai Sönderborg-Augustenburg) ja Sönderborg-Beck, joka vuodesta 1825 on tunnettu nimellä Glücksburg (koko nimi Schleswig-Holstein-Sonderburg-Glücksburg tai Sönderborg-Glücksburg). Oldenburgien alkuperäinen päähaara sammui vuonna 1863 Tanskan kuningas Fredrik VII:n kuollessa pojattomana, jolloin Tanskan kruunu siirtyi Glücksburgin sukuhaaraan kuuluneelle kuningas Kristian IX:lle. Suku on pysynyt vallassa Tanskassa ja hallinnut vuodesta 1905 myös Norjaa, jonka ensimmäiseksi kuninkaaksi valittiin Kristian IX:n pojanpoika Carl, hallitsijana Haakon VII. Kristian IX:n eräästä pojasta tuli puolestaan Kreikan kuningas Yrjö I.[1] Suku hallitsi Kreikkaa vuosina 1863–1924 ja 1935–1973.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Nordisk familjebok (1914), s. 597, 599–600 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 22.9.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]