Ocean Shield -operaatio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
USS Farragut tuhoaa 31. maaliskuuta 2010 merirosvoaluksen.

Ocean Shield -operaatio oli YK:n pyynnöstä Naton johdossa suoritettu operaatio Intian valtamerellä Afrikan sarven läheisillä merialueilla, jossa suojattiin kauppa-aluksia merirosvoukselta. Operaatio käynnistyi 17. elokuuta 2009.[1] Vuonna 2012 neljä epäonnistunutta merirosvojen hyökkäystä. Tammikuussa 2013 alueella ei ollut enää hyökkäyksiä, lähestymisyrityksiä tai härintää. Operaatio lopetettiin 15. joulukuuta 2016 koska sille ei ollut enää tarvetta.[1][2]

Operaation historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneet kansakunnat pyysi vuonna 2008 Natoa turvaamaan Adeninlahdella, Afrikan sarven rannolla ja Intian valtameressä tapahtuvaa merenkulkua koska se häiritsi kansainvälisen humanitaarisen avun toimittamista Afrikkaan. Nato aloitti kaksi operaatiota: Allied Providerin ja Allied Protectorin.[1]

Nato aloitti elokuussa 2009 operaatio Ocean Shieldin joka perustui näihin kahteen operaatioon. Se teki yhteistyotä Euroopan unionin sekä muiden maiden kanssa kuten: Kiinan, Japanin ja Etelä-Korean. Operaatiossa pyrittiin estämään ja häiritsemään merirosvohyökkäyksiä sekä parantamaan alueen yleistä turvallisuustilannetta. Naton aluksilta suoritettiin esimerkiksi helikopterivalvontatehtäviä joilla se pyrki jäljittämään ja tunnistamaan alueella liikkuvia aluksia. Nato myös auttoi estämään ja häiritsemään kaappauksia ja aseellisia ryöstöjä. Yhdistyneiden Kansakuntien pyynnöstä se myös saattoi tarviketoimituksia AMISOM -joukoille (African Union Mission to Somalia) toimittavia aluksia Mogadishun sataman sisääntuloreitille.[1]

Myöhemmin kun merirosvojen taktiikat muuttuivat muutettiin myös taktiikkaa operaatiossa. Alettiin esimerkiksi tuhoamaan merirosvojen tukialuksia.[1]

Operaatioon pysyvän ryhmän alukset 2009–2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 2009–2014 alueella Ocean Shield -operaatiossa oli kaksi ryhmää joiden vuoro kesti aina kuusi kuukautta kerrallaan: Standing NATO Maritime Group 1 (SNMG1) ja Standing NATO Maritime Group 2 (SNMG2).[1]

SNMG1 kesäkuu 2014–joulukuu 2014

Kommodori Aage Buur Jensen (Tanska)

SNMG2 tammikuu 2014–kesäkuu 2014

Amiraali Eugenio Diaz del Rio (Espanja)

SNMG1 kesäkuu 2013–joulukuu 2013

Amiraali Henning Amundsen (Norja)

SNMG2 tammikuu 2013–kesäkuu 2013

Amiraali Antonio Natale (Italia)

SNMG1 kesäkuu 2012–joulukuu 2012

Kommandori Ben Bekkering (Alankomaat)

SNMG2 tammikuu 2012–kesäkuu 2012

Amiraali Sinan Tosun (Turkki)

SNMG1 kesäkuu 2011–joulukuu 2011

Amiraali Gualtiero Mattesi (Italia)

SNMG2 joulukuu 2010–kesäkuu 2011

Kommandori Michiel Hijmans (Alankomaat)

SNMG1 elokuu 2010–joulukuun alku 2010

Kommandori Christian Rune (Tanska)

SNMG2 maaliskuu 2010–elokuu 2010

12. maaliskuuta - 30. kesäkuuta: kommodori Steve Chick (Iso-Britannia)

1. heinäkuuta – 6. elokuuta: kommodori Michiel Hijmans (Alankomaat)

SNMG1 marraskuu 2009–maaliskuu 2010

Kommandori Christian Rune (Tanska) (Jose Pereira de Cunha (Portugali) 25. tammikuuta 2010 alkaen).

SNMG2 elokuu 2009–marraskuu 2009

Kommandori Steve Chick (Iso-Britannia)

Lähde:[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Counter-piracy operations (Archived) NATO. 19.12.2016. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi)
  2. Operation Ocean Shield Marcom – Allied Maritime Command, Nato. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]