Nurmijärven rosvot

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nurmijärven rosvot oli vuosina 18201822 Etelä-Hämeessä ja Uudellamaalla toiminut rikollisjoukko, jonka päätukialueena oli Nurmijärven pitäjä. Joukon ytimen muodosti alun perin kolmetoista miestä, joista kuusi oli kotoisin Nurmijärveltä. Joukon johtajina toimivat Nurmijärveltä kotoisin ollut Mikko Södergård ja Hämeestä kotoisin ollut Heikki Krig (syntyjään Henrik Hjorth). Rosvot aloittivat toimintansa vuonna 1820 ensin näpistyksillä ja varkauksilla, mutta loppuvaiheessa he tekivät jo ryöstöjä ja ryöstömurhia.

Rosvojen toimintatapa ja tukijaverkostot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmijärven rosvot eivät toimineet koko aikaa yhtenä suurena joukkona, vaan myös pienempinä ryhminä, jotka liikkuivat itsenäisesti toisistaan riippumatta. Rosvojen toimintaa auttoivat seudun suuret asumattomat erämaat, joihin saattoi tarvittaessa piiloutua, sekä se, että heillä oli tukijoiden verkosto seudun asukkaiden keskuudessa. Tukijat majoittivat ja ruokkivat rosvoja maksua vastaan ja myös saattoivat osoittaa heille uusia ryöstön kohteita.

Nurmijärven rosvojen vangitseminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasta kun rosvojen toiminta oli raaistunut ja heidän uhreikseen alkoi joutua myös säätyläisiä, ryhtyivät viranomaiset toimiin. Nurmijärven seudulle tuotiin noin 700 venäläistä kasakkaa ja sotilasta, joiden avulla rosvot saatiin pidätettyä vuodenvaihteessa 1822–1823. Nurmijärven rosvojen saamien tuomioiden skaala ulottui kuolemanrangaistuksesta raipparangaistuksiin, pakkotyöhön ja vesileipävankeuteen. Yli sadasta syytettynä olleesta rosvojen avustajasta vain muutama kuitenkin tuomittiin rangaistukseen. Rosvojen oikeudenkäyntien jälkiseurauksiin kuului myös heidän järjestämänsä verinen vankilakapina Hämeenlinnan vankilassa vuonna 1824.

Rosvoilun syyt ja sosiaalinen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rosvojen esiintymistä selittivät monet syyt. 1700-luvulta alkanut voimakas väestönkasvu aiheutti paineita silloisessa yhteiskunnassa, koska maaseudun liikaväestölle ei ollut juurikaan tarjolla työtä maatalouden ulkopuolella muissa elinkeinoissa eikä siirtolaisuus ollut vielä mahdollista. Helsingin voimakkaan rakentamisen synnyttämä puutavaran kysyntä oli myös vaurastuttanut Nurmijärven talollisia ja osaa torppareista, mutta muu väestö oli jäänyt näistä tuloista osattomaksi. Tämä oli lisännyt paikkakunnalla jännitteitä eri yhteiskuntaryhmien välillä.

Joukon johtajiin lukeutuneen Mikko Södergårdin siirtyminen lavealle polulle johtui käytännössä siitä, kun Södergårdin kartanon nuorimpana poikana Mikko jäi 1820-luvulla perinnönjaossa toiseksi veljelleen Johanille, mistä seurasi idea lähteä muutaman ystävänsä kanssa ryöstöretkille.

Suurin osa rosvoista oli entisiä sotilaita. Varsinaisia talollisia rosvojen ja heidän avustajiensa joukossa oli vain muutamia. Rosvojen toimintaa helpotti aikakauden oikeusprosessikäytäntö, jonka mukaan vain syytetyn tunnustus tai kahden jäävittömän todistajan yhtäpitävä todistus teki mahdolliseksi henkilön tuomitsemisen syylliseksi. Muu todistusaineisto ei tähän riittänyt. Myös vankikuljetusten aikana karkaaminen onnistui helposti, sillä vanginkuljettajina oli usein alaikäisiä tai muuten tehtävään sopimattomia henkilöitä, koska nämä kuljetukset oli yleensä annettu halvimman tarjouksen tehneiden hoidettavaksi.

Nurmijärven rosvot ja Aleksis Kivi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmijärven Palojoelta kotoisin olleen Aleksis Kiven isosetä Matti Stenvall kuului Nurmijärven rosvoihin. Seitsemässä veljeksessä mainitut "metsäsissit" muistuttavatkin näistä rosvoista.[1][2] Vuonna 1874 Julius Krohn esitti Suomen Kuvalehdessä arvelun, että rosvot olisivat olleet myös itse Jukolan veljesten todellisina esikuvina.[3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jari Lybeck: Heikki Ylikangas: Nurmijärven rosvot. Turun Sanomat, 10.10.2003. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.6.2009.
  2. Erkki Tuomioja: 1820-luvun Nurmijärven rosvot web.archive.org. lokakuu 2003. Viitattu 17.6.2009. Archive.org
  3. Suomen Kuvalehti Nurmijärven rosvot, 15.7.1874 Suomen Kuvalehti no 38, s. 166, Kansalliskirjaston digitoitu arkisto
  4. Heikki Ylikangas: ”Tutkimustehtävä”, Nurmijärven rosvot, s. 12. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28341-X.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikki Ylikangas: Nurmijärven rosvot. Maankuulun rikollissakin nousu ja tuho 1820-luvun Suomessa. 494 s. Piirrokset Hannu Salmi.. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28341-X.
  • V. I. Vainio: Nurmijärven rosvot - Muistelmia Hyvinkään kauppalanseudun menneisyydestä. Hyvinkään Kirjapaino, 1934.
  • Artikkelisarja: Nurmijärvi rövare - Huvudstadsbladet 1874